Yhden tärkeän syyn ymmärsin tänään. Olen johtanut kaksi vaalikampanjaa suhteellisen tuoreena porvoolaisena, josta leivottiin vihreän kunnallisjärjestön puheenjohtaja 8 kuukauden maakuntalaisuuden jälkeen: yhden kunnallisvaali- ja yhden presidentinvaalikampanjan.
Kampanjoissa oli eroa. Pekka Haavisto onnistui mobilisoimaan paitsi omia, myös sai ulos potentiaalisia vihreitä kaapeistaan. Kaveritkin auttoivat: olihan tilaisuuksissamme vasemmistolaisia ja demareitakin, joten talkootyövoima ei loppunut kesken.
Kunnallisvaaleja sen sijaan teimme enemmän tai vähemmän yksin, kukin omien kampanjatiimiemme kesken, joita ei ollut. Helsingissä kuulemma sellaisia on.
Nyt eurovaalien viimeisen ja kriittisen kampanjointiviikon alkaessa, paljon on tehtävissä. Äänestysaktiivisuus ei vaikuta kovin hääviltä ennakkoäänten perusteella, joten ääniä on paljon antamatta. Se edellyttää aktiivista kampanjointia kaikkialla Suomessa. Ei ainoastaan ehdokkaitten vaan myös näiden tukiryhmien olisi jalkauduttava maakuntiin, sillä pienehkön kunnallisjärjestön voimavarat ovat rajalliset ottamaan loppusuoran rupistusta. Jos ehdokkaat eivät ehdikään itse joka paikkaan, tukiryhmien kannattaisi ehtiä, etenkin kyseessä ollessa valtakunnallisten vaalien.
Tänään Porvoossa EU-vaaliteltalla nähtiin oululainen jakamassa Satu Haapasen ja Maria Ohisalon esitteitä. Hyvä! Lisää tuollaista!
