Juurettoman miehen muistelmat

Katsoessani kuvia kavereiden kesämökeistä, lapsuuden minän rakennuspaikoista, tajuan mitä on se nuoruuden lenkkimaastoihin hakeutuminen. Kun juuret eivät oikein ole kiinnittyneet mihinkään, tai ainakin ne on irtiriuhtaistu, enkä oikein ole ehtinyt lepuuttaa jalkojani missään varmana siitä että tänne ne voisivat jäädä pitempäänkin, olen omaksunut liikemiehen identiteetin. Tai siis kulkumiehen, raha kun ei pysy käsissäni sen paremmin kuin maa jalkojeni alla paikallaan. Juuret on pitänyt itse etsiä ja historia rakentaa. Se löytyy poluilta, jotka omat askeleeni ovat minulle merkityksellistäneet. Askeleeni ovat rakentaneet minusta minut.

Lapsuuden kesälomieni muistot ovat jo koko lailla haalistuneet; ne olivat sulkapallopelit Kivistössä. Haluan muistaa talon keltaisena, en sinisenä ja ilman laajennusosaa. Paikka, joka on muuttunut, ei enää ole olemassa. Omimpia polkujani tallaan painokkaimmin askelein Kanniston sienimetsässä ja Uimastadionilla.

Lenkkimaastoistani Keskuspuistossa ja Talissa on tullut minulle keskeisiä samalla tavalla kuin niin moni suuntaa joka perjantai suoraan töistä takaboksinsa olutkoreilla täyttäen, ruuhkaan matamaan kohti Luumäkeä, Tuusniemeä tai Someroa. Ei se ole sen kummallisempaa. Mökkisukkulointia jokainen pitää erinomaisen normaalina asiana vähän samaan tapaan kuin omaisuuden kytkeminen neljään pyörään on paljon kunnollisempaa kuin cd-kokoelman haaliminen. Muka.

Nämä paikat eivät mahdollista minulle yhtä pitkäaikaista ja leimallista irtiottoa arjesta kuin järvi-Suomi, mutta ne ovat minulle yhtä lailla leimallisesti oman identiteetin takaisinkytkentää omille juurilleni, jotka ovat liikkeessä. Juoksijan juuret ovat Talin ja Keskuspuiston lenkkipoluilla. Silloin juuriinsa kiinni pääsemiseksi pitää sulkea silmät kuluneelta 20 vuodelta, koettaen unohtaa edes hetkeksi polvien kuluneisuus ja tuijottaa pilviä sen aikaa kun jaksaa tehdä vatsalihasliikkeitä. Ei liikaa, sillä myös pilville pitää jättää sijansa.

Tämän vuoksi olen aina valmis varastamaan itselleni hieman aikaa, ja metrejä. Ja tämän vuoksi Ei enää palaakaan Keskuspuistosta, sillä se on palanen irti minusta.

Miten kalliiksi tulevat perjantaimetsästäjät

Talouselämä-lehdessä todisteltiin, miten kalliiksi perjantainen yleislakkokenraaliharjoitus tulee työnantajille, ja varmaan tulemme näkemään vielä laskuharjoituksia, miten kalliiksi se tulee koko yhteiskunnalle. 

Ja höpön löpön. Yleensäkin ihmiset jopa oletusarvoisesti jättävät tunnin, jopa parikin perjantaipäivästä tekemättä, koska kesämökit. Kuinka kalliiksi tämä sitten tulee maalle vuoden mittaan? 

Kun soittelin erään työni puolesta ympäri maakuntia, erityisesti Pohjanmaalle soitellessani huomasin pian, ettei perjantaisin kannata klo 13 jälkeen soitella. Kunnan virkamiehet ovat menneet metsästämään. Nämä kunnat ovat keskustaenemmistöisiä, ja näiden kuntien työajallametsästäjät tekevät saman puolueen ylläpitämällä maataloustuella elätetyistä lihatuottajista virkaheittoja. Jos joku ei tiedä, niin keskustajohtoinen on se hallitus, joka ajaa Suomen yleislakkoon.

On väärä kysymys, onko Suomella varaa perjantailakkoon. Pitää kysyä, onko Suomella varaa Keskustapuolueeseen, Pohjanmaahan tai metsästäjiin. 

Mitä Kivinokalle pitäisi tehdä?

Olen linkannut useita Kivinokkaa koskevia linkkejä ja kannanottoja Kaupunkimetsät ja Keskuspuisto -facebook-ryhmääni viime päivinä, asian aktivoituessa. Olen välttänyt ottamasta kantaa asiaan, vaikka tokikin linkeistäni voi päätellä, millä kannalla olen, sen perusteella, että olen linkannut Kivinokan mökkikäytössä puolustavia linkkejä.

Helsingin puolueista ainakin Kokoomus haluaa rakentaa Kivinokan, Demarit ja Vasemmisto eivät, koska Kivinokka on perinteinen työväestön mökkialue. Vihreiden enemmistö kannattaa Kivinokan säilyttämisestä nykyisellään.

Kokoomusargumentin mukaan alue tulisi rakentaa, koska sinne on hyvät joukkoliikenneyhteydet. No, ei ole. Kivinokan ja Herttoniemen metroaseman väliin jää koko Kulosaaren kartanoalue ja Herttoniemen siirtolapuutarha; lisäksi pitää vielä talsia hyvän matkaa Itäväylän vartta.

Missä käytössä alue nyt on? Siellä on kuusisataa lomamökkiä, mutta ei alue ole sivullisilta suljettu, kuten kokoomusvaikuttaja Tatu Rauhamäki väittää. Alueen sulkeva puomi estää autoilun, ei alueelle pääsyn. Kokoomuslaisilla ei kai sitten ole jalkoja...

Toki asuinrakentamisella alue olisi nykyistä useamman käytössä, mutta ei virkistyskäytössä. Mökit Helsingissä vähentävät mökkeilijöiden tarvetta tukkia Helsingin ulos- ja sisäänajoväyliä autoilla, vaikka toki mökkeilystä tuplainfrastruktuurin ylläpitämisenä voi olla montaa mieltä, vaikka mökissä kyse onkin monille pyhästä lehmästä.

Summa summarum: toki mökkeilystä kulttuurimuotona voi olla mitä mieltä hyvänsä, mutta Kivinokka on paljon muutakin kuin 600 asukkaan etuoikeus. Kivinokka on jo nykyisellään kaupunkikulttuuria, sellaisena ainutlaatuinen Helsingissä. Toki Helsingin kasvattamistarpeenkin voi kyseenalaistaa: ehkä loppujen lopuksi ekologisinta olisikin, että maan möyrimisestä tykkäävillä olisi oma piha, niin ei tarvittaisi mitään mökkejä. Ei tarvitse kovin kauas päästä voidakseen elää Helsingin kasvutavoitteilta rauhassa omassa tuvassa ja omalla perunamaalla, jos sellaista haluaa. Soutaa voi kaupungeissakin, ja Kivinokan kaltaisten alueiden säästäminen säilyttää myös mahdollisuuden luontokokemukseen Helsingissä, joten senkään perään ei tarvitse ajaa merta edemmäs kalaan. Ja on niitä hyttysiä Helsingissäkin.