Metsän joulurauha 23.12. Laaksossa

Menen perjantaina alkuillasta Laakson kallioille, Urheilukadulta pohjoiseen johtavan polun varrelle viettämään metsän jouluhiljentymistä. Vuosina 2005-2013, yhdeksänä jouluna peräkkäin paikalla lähistön taloyhtiöt ja Meilahden seurakunta järjestivät Metsän jouluhiljentymisen, jossa joulupukkikin joskus käväisi, nautittiin pipareita ja glögiä ja Kannel-kuoro lauloi perinteisiä joululauluja.

Oma jouluni ei ole voinut alkaa ilman käyntiä Laaksossa pitkään aikaan. Vain kaksi kertaa (2007 ja 2009) minulta on jäänyt perinne väliin. Vuoden 2013 Metsän jouluhiljentyminen on ainakin toistaiseksi jäänyt viimeiseksi kerraksi kun Laakson kallioiden eteen on kokoonnuttu joukolla.

Olen jatkanut perinnettä yksin vuodesta 2014, ja nyt on siis yhdeksäs kerta. Olen miettinyt nyt parina viimeisenä vuotena, että pitäisikö kynttilästä luopua, koska tuleehan siitä roskaa. Tosin jos tuo on oma syntini, niin aika vähiin jäävät. Tällä kertaa taidan tyytyä käymään alkuperäisellä paikalla eli Laaksossa, kun 2020 kävin myös Pirkkolan tuhotussa kalliometsässä ja Patterinmäellä.

Sytytän siis kynttilän jälleen julistaakseni metsälle ja itselleni joulurauhan ja muistellakseni Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansalaisliikkeen veteraaneja, etenkin agrologi Vilho Ikkalaa ja toimittaja Jussi Vapaasaloa.

Metsän jouluhiljentyminen Laaksossa

Menen tänään seitsemän jälkeen Laakson kallioille, Urheilukadulta pohjoiseen johtavan polun varrelle viettämään metsän jouluhiljentymistä. Vuosina 2005-2013, yhdeksänä jouluna peräkkäin paikalla lähistön taloyhtiöt ja Meilahden seurakunta järjestivät Metsän jouluhiljentymisen, jossa joulupukkikin joskus käväisi, nautittiin pipareita ja glögiä ja Kannel-kuoro lauloi perinteisiä joululauluja.

Oma jouluni ei ole voinut alkaa ilman käyntiä Laaksossa pitkään aikaan. Vain kaksi kertaa (2007 ja 2009) minulta on jäänyt perinne väliin. Vuoden 2013 Metsän jouluhiljentyminen on ainakin toistaiseksi jäänyt viimeiseksi kerraksi kun Laakson kallioiden eteen on kokoonnuttu joukolla.

Olen jatkanut perinnettä yksin vuodesta 2014, ja nyt on kahdeksas kerta. Mietin viime joulun jälkeen, että pitäisikö kynttilästä luopua, koska tuleehan siitä roskaa. Tosin jos tuo on oma syntini, niin aika vähiin jäävät. Viime vuonna vein kynttilän myös Pirkkolaan ja Patterinmäelle. Tällä kertaa taidan tyytyä käymään alkuperäisellä paikalla eli Laaksossa.

Sytytän siis kynttilän jälleen julistaakseni metsälle ja itselleni joulurauhan ja muistellakseni Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansalaisliikkeen veteraaneja, etenkin agrologi Vilho Ikkalaa ja toimittaja Jussi Vapaasaloa.

Metsän joulurauha on peruttu

Jo 9 perättäisenä vuotena järjestettyä Metsän joulurauhaa ei tänä vuonna julisteta Helsingin Keskuspuistossa, Laakson kallioiden edessä terveyssyistä. Ensi vuonna yritetään taas uudestaan, osittain entisin ja osittain uusin voimin.

Uusia voimia tarvitaan, sillä moni aktiivijärjestelijä - ihanat Mansku 71-77 asukkaat - ansaitsee jo päästä nauttimaan eläkepäiviä. Toivottavasti vielä ensi vuonnakin paikalla nähdään alueen emeritus, agronomi Ikkala, melkein sata vuotta, Jussi Vapaasalo, Hyväriset ja monet, monet muut, rakkaat ja tutut kasvot.

Vaikka tänä vuonna emme kokoonnukaan yhdessä metsään, voimme olla rauhallisemmin mielin kuin kertaakaan sinä aikana kun perinnettä ollaan vietetty: Lääkärinkadun alue on poistettu viimeisimmästä kaavoituskatsauksesta, ja myöhemmin tutkitaan sen liittämistä viralliseen Keskuspuistoon. Vielä vahtimistamme kuitenkin vielä vaatii Lääkärinkadun varren kohtalo: siirtyykö tiivistetty spekulaatioalue vastapäätä Keuhkopolia, sairaalan parkkipaikan kohdalle?

En ole jäänyt pois tapahtumasta kuin kerran, ensimmäisenä Norjan-vuotenani 2007, ja joulutunnelmastani jää olennainen osa pois ilman tätä perinnettä joululauluineen, glögeineen ja pukkeineen. Kävinkin tänään viettämässä yhden miehen jouluhiljentymisen paikalla. Vein tuikun palamaan aamulla matkallani atk-kurssille Meilahteen, ja jos on Laakson kallioiden edusta muutenkin tuulinen, nyt tuuli sammutti liekin varmaankin melkein heti. Iltapäivällä kotimatkallani Meilahden sairaalasta, sytytin tuikun uudelleen. Joskaan se ei palaisi mittaansa loppuun, minun sydämessäni palaa ikuinen tuli. Keskuspuistossa.