Ehdotukseni hallitukselle ja työmarkkinajärjestöille

En edelleenkään purematta niele Sipilän hallituksen tilannekuvaa, saati jaa heidän käsitystään siitä, mitä neuvotteleminen tarkoittaa, mutta Sipilä on kaivannut ehdotuksia siitä, mitä "tuottavuusloikkapakettiin" voisi sisällyttää. Täältä tulee yksi. Jos ei lasketa mukaan yritystukien karsimista, veronkierron kitkemistä ja haittaverojen nostamista.

Jos nyt kerta kaikkiaan haluaa nähdä kaikille yhteisiä palveluita tuottavan matalapalkkaisen julkisen sektorin vikapääksi öljyteollisuuden heikolle vetävyydelle - sen kyllä sietääkin vetää haitta-alana huonosti - niin sieltä karsimisen voisi lopettaa samasta paikasta kuin sen aloittaakin. Ja sen voisi aloittaa kokemuslisien karsimisesta, ja aloittaa tämä julkisen hallinnon korkeimmista palkkaluokista.

Kokemuslisät perustuvat menneeseen maailmaan, jossa pidettiin moraalisesti ylevänä tehdä yksi kokonainen työura yhdellä alalla ja samalla työnantajalla, ja tästä katsottiin aiheelliseksi palkita. Kuitenkin monilla työnhaku on jatkuvaa, ja varmaankin osaamisen puolesta aiheellisen kokemuslisän korvaa monilla siirtyminen toisiin, paremmin osaamista vastaaviin tehtäviin. Ja jos tämä osaaminen ei olekaan karttunut odotuksia vastaavalla tavalla, sitten ei kai kokemuksesta kuulukaan palkita, jolloin kokemuslisässä on oikeastaan kyse lojaliteettipalkkiosta, ei välttämättä osaamisperusteisesta palkitsemisesta.

Matalapalkka-aloilla kokemuslisä on kompensaatiota siitä, että niska limassa ollaan puurrettu vuosikausia heikolla palkalla, tulevaisuuteen lykätty palkankorotusoptio. Parempi olisi varmaan tehdä matalapalkka-aloille kokemuslisää vastaava rehti kuoppakorotus kuin palkita väärästä asiasta eli lojaliteetista.

Jo myönnettyihin kokemuslisiin koskeminen ei tietenkään tuntuisi reilulta, joten takautuvasti tätä toimenpidettä ei voi tehdä. Sen sijaan uusiin virkasuhteisiin sitä voitaisiin hyvin soveltaa.

Lojaliteetista palkitseminen on mennyttä maailmaa, ja sitäpaitsi palkan kerryttäminen ikävuosien mukaan kohdistuu väärällä tavalla. Suurimmassa rahan tarpeessahan ovat kolmi-nelikymppiset, joilla on yleensä vielä asuntolainoja maksamatta ja lapset kotona kasvamassa, kun taas viisi-kuusikymppinen usein pärjäisi jo vähemmälläkin.

Ikälisistä kannattaisi ehkä luopua

Jokainen tietää, että yli 50-vuotiaiden on vaikea saada töitä, joissakin tapauksissa jo nelikymppinenkin tulkitaan ylikypsäksi. Kyse ei välttämättä ole työnantajan ikäsyrjinnästä vaan rakenteista, jotka mahdollistavat tällaisen ikäsyrjinnän. Näistä rakenteista tulisi päästä eroon.

Mitä nämä rakenteet ovat? Vanhemmille työntekijöille pitää maksaa kokemuslisiä samalla alalla tehdystä työkokemuksesta, kun taas nuoremman saa halvemmalla. Lisäksi pidempään samassa työpaikassa olleilla on pidempi vuosilomaoikeus kuin nuoremmilla, jolloin vanhemmat työntekijät ovat siis nuoria vähemmän työnantajansa käytettävissä.

Kokemuslisistä kannattaisikin luopua, samaten edellämainitusta vuosilomakäytännöstä. Näin kaikenikäiset työntekijät olisivat samalla viivalla, ja osaaminen ratkaisisi. Sitäpaitsi rahantarve on suurimmillaan kolmi-nelikymppisillä, joilla on vielä asuntolainaa maksettavanaan ja lapsia elätettävänään, ei yleensä niinkään enää viisi-kuusikymppisillä.