Haagan liikenneympyrä on elintärkeä Haagan liito-oraville

 Nyt kun Haagan liikenneympyräksi nimetyn, Haagan, Talin ja Pitäjänmäen välissä olevan Suomen isoimman liikenneympyrän kaava on lausuntokierroksella, on aika tähdentää sen merkitystä liito-oraville. Liito-orava on levinnyt Espoosta Helsinkiin, ja Talin ja Munkkivuoren metsät ovat tässä levittäytymisessä elintärkeässä asemassa. Liito-oravan levittäytyessä myös Haagaan, niiden todennäköisin ja ylivoimaisesti paras uusiutumisreitti on Talin kautta. Keskuspuistostakin on mahdollista tulla Haagan ammattikoulun vieritse, mutta Keskuspuistosta taas ei ole yhteyttä Espoon runsaammille liito-oravamaille; lisäksi Hämeenlinnantien ylittäminen on erittäin riskialtis yritys nuorellekin koiraalle. 

Yksi Helsingin tiheimpiä liito-oravakantoja lienee Pohjois-Haagassa; niin sanotun Pohjois-Haagan keskuspuiston alueella, alueella, joka rajautuu lännessä Vihdintiehen ja pohjoisessa Kaupintiehen. Kaupungin mielestä tämän alueen liito-oravakanta voisi uudistua myös liitämällä Vihdintien ylitse; tämä saattaa olla paikoitellen mahdollista, mutta Vihdintien länsipuoli on lähes kokonaisuudessaan teollisuus- ja toimitila-aluetta, jota liito-orava voi käyttää vain kauttakulkuun, ei elinympäristönä. Ja on hyvin epätodennäköistä, että liito-orava lähtisi ensin ylittämään Pitäjänmäentietä ja sitten toiveikkaana etsiskelemään yksittäisiä yhteyspuita, joiden avulla se jotenkin onnistuisi navigoimaan koko laajan Pitäjänmäen-Valimon teollisuusalueen lävitse. 

Edelläkerrottujen syiden vuoksi onkin tärkeää pitää huolta, että Haagan liito-oravien ensisijainen levittäytymisreitti pysyy käyttökelpoisena. Ja se reitti kulkee Haagan liikenneympyrän poikki. 

Tässä kuvassa näkyy liito-oravan dispersaali eli liikkumisreitti Riistavuoren ja Talin välillä. Vasemmalla ovat puut ovat Riistavuorta, keskellä on Haagan liikenneympyrä ja oikealla Pitäjänmäentien ja Vihdintien kainaloon jäävä metsikkö, jota on ehdotettu liito-oravien uudeksi dispersaaliksi. Sieltä matka Riistavuoreen on kuitenkin huomattavasti pidempi kuin liikenneympyrästä.

Toivon tämän kuvan tarkentavan vielä edellisen kuvan selostusta. Tämän kuvan oikeanpuoleiset Riistavuoren puut ovat ne samat puut, jotka ovat edellisessä kuvassa äärimmäisenä vasemmalla. Jos liito-oravien nyt käyttämä liikenneympyrän dispersaali kaadettaisiin kokonaan, silloin tämän kuvan vasemmanpuoleiset puut, jotka ovat Eliel Saarisentien ja Vihdintien alittavan tunnelin yhdistävän kevyen liikenteen väylän koillispuolella, olisivat todellisuudessa uudeksi, korvaavaksi dispersaaliksi suunnitellun CGI:n toimitalon edessä olevan metsikön Riistavuoren puoleiset yhteispuut. Tässä tapauksessa välimatkaksi muodostuisi ilman ainuttakaan yhteyspuuta niin pitkä, että se on tekemätön paikka.

Tässä kuvassa näkyy siis se metsä, jota on tarkoitettu liito-oravayhteyden läntisiksi yhteyspuiksi, CGI:n talon edessä. Ihan kuvan takavasemmalla kajastelee liikenneympyrä.

Tämä kuva on CGI:n metsikön eteläreunalta. Kuvan vasemmanpuoleiset puut ovat "GGI:n metsän" eteläisimmät puut, jotka sitten saisivat myös toimittaa yhteyspuiden virkaa Pitäjänmäentien toiselle puolelle. Tästä kohtaa Pitäjänmäentie on kyllä yliliidettävissä.

Tämä kuva on välittömästi Pitäjänmäentien eteläpuolelta. Tämän kuvan vasemmanpuoleiset puut ovat samoja kuin edellisen kuvan oikean reunan puut. Tämän kuvan oikeanpuoleiset puut kuuluvat niin kutsuttuun "Piimäenpuistoon", joka on käytännössä Vanhan Viertotien Talin urheilupuiston metsistä erottama osa. Se on K. Savolan mukaan erinomaista kääpäaluetta. Edessä kajastelee Huopalahdentien alittava tunneli.

Tässä kuvassa näkyy Vanha Viertotie. Tästä liito-oravat pääsevät kyllä ylitse, no problem. Vasemmalla niin sanottua Piimäenpuistoa.

Toinen katkos liito-oravien puustoisissa yhteyksissä on Talin urheilupuistossa, Tenniskeskuksen parkkipaikan kohdalla. Kuvan vasemman ja oikean laidan koivujen lyhyin välimatka on liitämällä noin 27 metriä. Ei temppu eikä mikään liito-oravalle, joka liitää 60-70 metriä, jos puusto on riittävän korkeata.

Sama kohta toisesta suunnasta. 

Enpä kuitenkaan tiedä, onko kenenkään mieleen tullut, että tämä Huopalahdentien ilmeisestikin "kaupunkibulevardin" alta kaadettava puurivistö olisi liito-oraville kaikkein suorin reitti liikkua Talin ja Haagan välillä, siis jos kyse on vain reitistä. Toki Piimäenpuiston ja Talin urheilupuiston pohjoisosien merkitys on myös mahdollisena, tutkimisen arvoisena elinympäristönä, eikä puiden merkitystä tietenkään voi typistää pelkiksi yhteyspuiksi.

Nämä joulun alla tekemäni tutkimukset siis toivon mukaan osoittavat selvästi Haagan liikenneympyrän keskeisen merkityksen Haagan liito-oravakannan uusiutumiselle. Sitä uusiutumista ei estä Talin tenniskeskuksen parkkipaikan 27 metrin puuton väli; sen sijaan sitä hankaloittaisi Huopalahdentien varren puiden kaataminen ja Haagan liikenneympyrän kaataminen niin, ettei lounais-koillissuunnassa jättäisi yhteyspuiden rivistöä. CGI:n metsiköstä matka Vihdintien toiselle puolelle on liian pitkä. Piimäenpuistolle tulee myös tehdä luontokartoitus, jonka osana liito-oravakartoitus. 

Kannanotto Haagan/Pitäjänmäen liikenneympyrän kaavaan

Tänään kaupunkiympäristölautakuntaan tuleva Haagan/Pitäjänmäen liikenneympyrän kaava on ainakin kahdessa mielessä ratkaiseva.

Kaava ensinnäkin ratkaisee Helsingin läntisen vihersormen kohtalon. Yleiskaava 2002:n voimassaoloaikana ekologisten yhteyksien avainkäsitteeksi muodostuivat vihersormet; yleiskaava 2016 myötä vihersormet on käytännössä haudattu kaikessa hiljaisuudessa.

Toiseksikin, tämä kaava paljolti sitoo myöhempää Riistavuoren alueen – jota myös Länsi-Haagan kaava-alueeksi kutsutaan – kaavoitusta ja laajemminkin, niin sanotun läntisen kaupunkibulevardin kaavoitusta.

Miksi se sitoo? Liikenneympyrä on Riistavuoren alueen liito-oravien tärkein ja luultavasti ainut käytännössä toimiva dispersaali eli levittäytymisreitti, kuten keväällä 2019 tekemäni Riistavuoren liito-oravakartoitukset osoittivat. Ilman tätä dispersaalia, Riistavuoren liito-oravakanta luultavasti kuolee sukupuuttoon. Riistavuoren liito-oravakannan kadotessa myös Pohjois-Haagan helsinkiläisittäin poikkeuksellisen elinvoimainen liito-oravakanta tulee myös näivettymään.

Kaupintien, Vihdintien ja Turun junaradan välisellä alueella on poikkeuksellinen liito-oravatiheys. Tälle alueelle liito-orava todennäköisimmin kulkee Riistavuoresta, josta puuton etäisyys junaradan ylitse on nuorelle liito-oravakoiraalle juuri ja juuri ylitettävissä; lisäksi liito-orava voi hätätilanteessa käyttää Turun junaradan alittavaa tunnelia.

Liikenneympyrän tarjoaman dispersaalin säilyttäminen on erityisen tärkeää siitäkin syystä, että jatkossa Pitäjänmäentien-Vanhan Viertotien-Huopalahdentien väliin jäävän kolmiomaisen metsän kaavoitusta on myös tarkoitus tutkia. Tätä metsää liito-oravat käyttävät kauttakulkuun Talin-Munkkivuoren tunnetusti liito-oravatiheiden metsien (jotka taas ovat yhteydessä Espoon suhteellisen elinvoimaiseen liito-oravakantaan) ja liikenneympyrän välillä. Tämä metsä taas on kääpien suhteen varsin edustava elinympäristö; käävät ovat yksi monimuotoisuuden indikaattoreista.

Riistavuoren alueen liito-oravakannan elinvoimaisuutta on jo ennen liikenneympyräkaavaa heikennetty kahdella poikkeusluvalla; englantilaisen koulun ja Riistavuoren palvelukeskuksen laajennuksilla, jotka jo tuhosivat kaksi liito-oravien ydinaluetta. Toivottavasti Pitäjänmäen liikenneympyrän kaavalla ei ole tarkoitus lopullisesti tuhota Haagan liito-oravakanta? Tämän epäilyn puolesta puhuisi sekin, että kaupunki on sijoittanut Riistavuoren liito-oravapöntöt väärin; liian alas ja liian suojattomina. Liito-oravapöntöillä kaupunki voi esittää hyvää suojelutahtoa, vaikka todellinen tarkoitus liito-oravien suhteen saattaa olla jotain aivan muuta.

Liikenneympyrän kaava sitoo jatkosuunnittelun käsiä myös siinä mielessä, että siihen liittyvässä vuorovaikutusmuistiossa väitettiin turvattavan liito-oravien yhteys rakentamalla aiottua vähemmän Riistavuoren alueen eteläosiin. Tämä taas lisäisi painetta kaavoittaa enemmän muualle Riistavuoreen (missä tapauksessa metsä kapenisi entisestään ja vihersormi näivettyisi).

Metsän kaventuessa pahimmillaan alle sataan metriin sen monimuotoisuus olennaisesti heikkenisi; dosentti Kati Vierikon et al. tutkimusten mukaan monimuotoisen viheralueen on oltava vähintään sata metriä leveä, eikä liito-oravakaan viihdy yksipuolistuneella viheralueella.

Uutta Länsi-Helsinkiä 30.3.: ennakkokysymykseni

 Keskiviikkona 30.3. pidetään Uutta Länsi-Helsinkiä -verkkotilaisuus. Siihen sai etukäteen esittää kysymyksiä. Ohessa omat kysymykseni: 

Kehä I eteläpuoleiset alueet:

Miksi eteläisen Keskuspuiston läpi ajetaan poikittaista ratikkalinjaa, vaikka aivan vierestä menee seiskan ratikka? Jos ratikka on pakko tehdä, niin tehtäköön se täyspitkänä tunnelina. 

Munkkivuoren metsästä: toivottavasti Huopalahdentien varren talorivit toteutetaan mahdollisimman kapeina ja tehokkaina, myös itäpuolelta. 

Kutsutaanko Riistavuorta Länsi-Haagaksi samasta syystä kuin Kartanonmetsää Malminkartanon keskiosaksi, jotta vietäisiin ajatukset pois siitä, että on tarkoitus rakentaa metsään? 

Onko tutkittu vaihtoehtoa sijoittaa Vihdintien varren rakennukset Pitäjänmäen teollisuusalueen puolelle? 

Miten kaupunki suhtautuu asukkaiden teettämään vaihtoehtokaavaan Riistavuoressa, jossa talot sijoitettaisiin yhdeksi taloriviksi Vihdintien varteen (jolloin metsää säästyisi enemmän)?

Pikaratikkasuunnitelmista: miksi nykyisin toimivat suorat bussilinjat halutaan korvata Vihdintien-Huopalahdentien-Töölön läpi puikkelehtivalla, pyöräilyvauhtia kulkevalla ratikalla? 

Onko Vanhan Viertotien ja Pitäjänmäentien/Haagan liikenneympyrän välisen metsän luontoarvot kartoitettu (ainakin siellä on edustava ja arvokas kääpävalikoima)?

Onko Steniuksenkentän annettu ränsistyä tarkoituksella, jotta se voitaisiin rakentaa?

Kehä I pohjoispuoleiset alueet:

Onko kaupungin tarkoitus teettää Malminkartanon Kartanonmetsässä perusteellinen luontokartoitus? Alueella on edustava kääpä- ja sammallajisto, ja se soveltuu erinomaisesti liito-oraville. Lisäksi sieltä löytyy pähkinäpensaslehto alueen itäreunalta. 

Miksi nollavaihtoehtoa ei ollut mukana alueen kaavavaihtoehdoissa?

Miksi Kartanonmetsää kutsutaan "Malminkartanon keskiosaksi"? Onko tarkoitus harjoittaa mielikuvapolitiikkaa ja hämätä, viedä ajatukset pois siitä, että kyseessä on metsä?

Kannelmäestä: mikä on Vanhaistenpuiston kohtalo?

Kaupunkiluonto ry:n kannanotto Helsingin läntiseen raitiotiesuunnitelmaan

 Kaupunkiluontoliike ry – Stadsnaturrörelse rf

Kaupunkiluontoliike toivoo, että siinä tapauksessa, jossa läntisen Helsingin raitiotiesuunnitelma hyväksyttäisiin, Talin urheilupuistolle, Riistavuoren kalliometsälle ja Pohjois-Haagan liito-oravien ydinalueille koituvat vahingot minimoidaan raitioteihin liittyvässä oheiskaavoituksessa sekä huolehditaan liito-oravien dispersaalin eli levittäytymisreitin säilymisestä katkeamattomana Haagan ja Talin välillä. Liito-orava kykenee liitämään maksimissaan 60-70 metrin levyisen, puuttoman “aukon” ylitse. 

MAL-sopimuksessa raitiotiet ja asuinrakentaminen on pyritty kytkemään toisiinsa siten, että valtion subventoidessa raitioteiden rakentamista Helsinki puolestaan sitoutuu kaavoittamaan raitioteiden varteen asuntoja. Kaupunkiluonto ry:n mielestä läntisen, Huopalahdentieltä Vihdintielle ja sieltä Kaupintielle kääntyvän raitiotien varteen liittyvä oheiskaavoittaminen on jokseenkin ongelmatonta Vihdintien länsipuolelle ja Kaupintien eteläpuolelle, edellyttäen, että Kaupintien eteläpuolella noudatetaan tarkoin liito-oravien ydinalueiden rajoja. 

Kaupintien, junaradan ja Vihdintien välinen metsä on koko Helsingin tiiveimpiä liito-oravan ydinalueita (allaolevan kartan alue 7). Sieltä liito-orava voi levittäytyä niin sanotun Pohjois-Haagan Keskuspuiston kautta (ao. kartan ydinalueet 61-64) Helsingin Keskuspuistoon, jolloin Pohjois-Haagan Keskuspuisto muodostaa erittäin tärkeän reitin pitämään Keskuspuiston liito-oravakannan elinvoimaisena.

Toinen läntisen Helsingin keskeinen liito-oravien ydinalue on Talin urheilupuiston eteläpuoleinen Munkkivuoren metsä, josta yhteys Haagan liito-oravien ydinalueisiin uhkaa katketa raitiotien ja siihen liittyvän oheiskaavoituksen myötä. Erityisen tärkeä dispersaali eli liito-oravien levittäytymisreitti on Pitäjänmäen liikenneympyrä, jonka sisäpuolella olevaa metsää ollaan kaatamassa. Tällä perusteella on tärkeää jättää liikenneympyrän poikki kulkemaan puustoinen, yhtenäinen reitti. 

Liikenneympyrästä pohjoiseen liito-oravat voivat käyttää kauttakulkureittinään Riistavuorenpuistoa, jonka kautta liito-orava todennäköisesti on levinnyt edellämainittuun Kaupintien, junaradan ja Vihdintien väliseen metsään sekä Pohjois-Haagan Keskuspuistoon.

Liito-orava nauttii luontodirektiivin suojaa, ja Riistavuoren puisto taas asemakaavan suojaa, sillä sille on vahvistettu puistoasemakaava, jota ei olla kumottu. Yleiskaava raitiotiesuunnitelmineen ei korvaa asemakaavan merkintöjä, ja lisäksi Maankäyttö- ja rakennuslain 54 § edellyttää, että alueella on oltava riittävästi puistoja. Nykyisellään Riistavuoren puiston lisäksi Etelä-Haagassa on vain Haaganpuisto, joka on käytännössä koira-aitauksen lisäksi hyvin vähäpuustoista nurmikkoa. 

Kaupunkiluonto ry:n mielestä Riistavuoren puiston suo on säilytettävä. Länsi-Helsingin raitioteiden yleissuunnitelmassa (s. 45) esitetty maininta siitä, ettei raitiotie vaikuttaisi virkistyskäyttöön, on virheellinen, sillä vaikka reitistöjä kehitettäisiinkin, asuntorakentaminen raitiotien varrelle Riistavuoren kohdalla vähentäisi metsiä ja heikentäisi näin ollen virkistyskäytön edellytyksiä. Samassa suunnitelmassa (s. 47) kuitenkin todetaan, että maankäytön muutoksilla Kaupintien ja Vihdintien alueilla ei ole muutoksia pikaraitiotien rakennettavuuteen. Tämä tarkoittaa ymmärryksemme mukaan sitä, että Helsingin kaupunki ei itsekään näe Vihdintien itäisen reunan asuntokaavoitusta välttämättömänä pikaraitiotien kannalta. Kyseinen itäreuna on siis syytä jättää metsäksi ja rakentaa vastaavasti länsipuolelle tehokkaammin.

Edellämainituin huomion Kaupunkiluontoliike ry – Stadsnaturrörelse rf toivoo siis, että liito-oravien dispersaaleista pidetään huolta, eikä Riistavuoreen kaavoitettaisi asuintaloja. Lisäksi toivomme, että Pitäjänmäen liikenneympyrään jätetään yhtenäinen, puustoinen yhteys yhdistämään Talin ja Haagan. Olisi myös huolehdittava, että rantaradan ylitse säilyy luonnonmukainen virkistysyhteys Riistavuoresta Pohjois-Haagaan. 

Ehdottamamme muutokset edellyttävät sen verran mittavia lisätarkastuksia, että Helsingin läntinen raitiotiesuunnitelma olisi palautettava uudelleen valmisteltavaksi.

Vuosi 2005

Sain Facebookissa Rosa Meriläiseltä vuosihaasteeksi vuoden 2005. Vuonna 2005 olin juuri tavannut Susannan, josta tuli sitten ensimmäinen puolisoni, ja suhteesta hänen kanssaan jäi todisteeksi nyt ekaluokkalainen Simeon-poika. Irtisanoin vuokrasopimukseni - asuin Munkkivuoressa Porintie kakkosessa taloyhtiön vuokrakaksiossa 450 euron vuokralla - reilun kuukauden tuttavuuden jälkeen, ja pian asuimme Munkkivuoren uudemmassa kylkiäisessä, Talinrannassa Taiteentekijäntiellä. 

Tein monenlaisia töiksi kai luonnehdittavia projekteja, joissa oli mukana korkeakouluja, muotoilijoita, yrittäjiä ja tutkijoita, mm. Jari Koskinen, Sami Karmakka, Hannaliisa Johnson ja Markku Wilenius, ja välillä tarkastin ja valvoin Stadian tenttejä, mikä sitten loppuikin osaltani tuohon kevääseen. Keväällä kävin 2 viikon mittaisen yrittäjyyskurssin Markkinointi-instituutissa, ja opiskelin italiaa kansalaisopistossa. Kevään 2005 sävy taisi olla kaiken kaikkiaan toiveikas, täynnä ideoita ja virtaa. 

Loppukesästä lähdin kerran lenkille Talinrannasta kohti Keskuspuistoa, ja törmäsin puuhun kiinnitettyyn aaneloseen, jossa kerrottiin, että Laakson alueelle suunniteltiin asuinrakentamista. Otin yhteyttä Kaupunkisuunnitteluvirastoon, sain kutsun tiedotustilaisuuteen Meilahden koululle, jossa laitoin nimilistan kiertämään, ja pian meillä oli Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansalaisliike. Tempauduin mukaan myös Vihreisiin. 

Vuotena tapahtui siis paljon, ja tuo Keskuspuisto-sattumus on paljolti määritellyt kaikkea sen jälkeen tapahtunutta. Oikeastaan tuosta vuodesta voisi sanoa tiiviisti, että tapasin ensimmäisen elämänkumppanini, kokeilin yrittäjyytttä, liityin puoluepolitiikkaan ja löysin elämäntehtäväni Keskuspuistosta.

Je suis Lassi Nummi

Kokeilin kerran vähän nuorempana Hesarin jakoa, että josko siitä olisi työkseni. No, ei ollut, vaikka olin suhteellisen vetreä ja poikamies, kun en osannut nukkua päiväsaikaan. Kokeiluksi jäi.

Munkkivuoressa jakopiiriä varoitettiin erikseen jo nyttemmin edesmenneestä runoilija Lassi Nummesta, tai oikeamminkin hänen asiakaspalautteistaan. Hän halusi lehtensä sileänä, siistinä, tahrattomana ja rypyttömänä. Silloin mietin, että moinen pitäisi palkita oikein erikseen henkilökohtaisella huomionosoituksella, mutta jätin sikseen. Nyt olen minä Lassi Nummi, vihainen vanha mies, joka on hyvin tyytymätön postipalveluun.

Nyt kun kuukauden aikana taas on jäänyt tilaamani (Urheilusanomat) -lehti tulematta kahdesti, ensin ajallaan - lehti sisältää päiväkohtaisia veikkausvihjeitä ja ennakkopuffeja, joten lehden puoleentumisaika on yksi päivä - ja sitten ollenkaan, jouduin toteamaan, että ei ole lehti enää entisensä. Lehdellä ei ole asiakaspalvelunumeroa, eikä sähköisessä palautelomakkeesta löydy kohtaa toimitusvaikeuksille. Piti soittaa postin jakeluun.

Olen ennenkin tilittänyt ryppyistä suhdettani Postiin vanhassa blogissani. Tallensin muutamia vuosia sitten Porvoon postin jakelupuhelinnumeron, koska jakelupalautteeseen on vuosien aikana ollut syytä, liikaakin. Ei ollut se numero enää käytössä, kun ei kohta enää Porvoon postikaan ole käytössä. Lupasivat sitten asiakaspalvelukeskuksesta kyllä pahoittelujen kera toimittaa palautteen sille, minne se kuuluu. Herra tietää, minne, jos ei kohta enää sitä tahoa, jonne palaute kuuluisi, ole olemassa.

Sitten vielä kehottivat antamaan palautteen sille, kelle se kuuluu, eli Urheilusanomille, vaikka ei se sinne kuulu, jos Posti on mokannut, ei Urheilusanomat. Ovat ulkoistaneet likapyykkinsä pesun lehden tilaaja-asiakkaalle itselleen, ja virheensä postipalvelun tilaaja-asiakkaalle.

Ei ole Posti enää entisensä. Vennamon Pekkakin sen jo tiesi, mainostaessaan tällä sloganilla johtamaansa Postia neljännesvuosisata sitten. Pekka oli visionäärinen ja viisas mies.

Mielipiteeni Helsingin yleiskaavasta

Laitoin allaolevan mielipiteeni Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastoon. Minulla ei ole mitään sidoksia, jotka estäisivät minua olemasta sitä mieltä, jota rauhassa olen.

Nyt valmisteilla oleva Helsingin yleiskaava perustuu suurimman mahdollisen väestönkasvun skenaarioon. Tämä on strateginen valinta, ja todistaa sen, että Helsinki aikoo kuoria kermat päältä, luullen voivansa valita parhaat mahdolliset veronmaksajat. Näille "hyville veronmaksajille" Helsinki sitten aikoo tiivistää kaupunkinsa viheralueille kaupungin hengiltä, vaikka tämä toimenpide yritetäänkin tavallisesti perustella moraalisesti hyväksyttävämmäksi sanomalla, että määrällisen tarjonnan lisääminen automaattisesti saisi pilviin nousseiden asuntojen hintakehityksen kuriin.

Tällä moraalisesti ylevöitetyllä tavalla, Yleiskaava tuhoaa kaupungin virkistysmetsistä huomattavan osan kaventamalla monen niistä niin kapeiksi, että ne eivät enää toimi eliölajien levittäytymiskanavina eivätkä myöskään sovellu virkistykseen. Erityisen pahasti on käymässä Keskuspuistolle, joka aiotaan reunustaa suunnitelmassa "kaupunkibulevardiksi" muunnettavalla Hämeenlinnantien varteen pystytettävällä korttelirivillä, jonka takapihaksi Keskuspuisto muuttuu. Samaten esimerkiksi Munkkivuoressa asukkailta viedään virkistysalueet, reunustamalla koko kaupunginosa uusilla kortteleilla. Vartiosaaren ainutlaatuisuus menetetään kaavoittamalla se täyteen asuntoja, ja rantaratikka uhkaa Vuosaaren ja muun itäisen Helsingin virkistysalueita.

Pisara-radan suuaukot tuhoavat kaksi virkistysaluetta: Eläintarhan ja Alppipuiston, ja tämänkin tuhoamisen tarpeellisuus on kyseenalainen, kiertäähän samaa reittiä raitiovaunu numero 7; lisäksi jokseenkin samalle reitille on suunniteltu metroa, ja tämäkin operaatio pitää vielä saada muiden maksettavaksi. Yleiskaavassa ollaan myös tiivistämässä kaupungin sisääntuloväylien varret niin sanotuiksi kaupunkibulevardeiksi, mikä lisää liikenteen ruuhkautumista ja altistaa uudet asukkaat saasteille ja liikenteen metelille.

Kokemukseni mukaan Maankäyttö- ja rakennuslain osallisuuspykälä jää kuolleeksi kirjaimeksi. Vielä Helsingissä asuvieni ystävieni ja tuttavieni kokemukset kertovat samaa: yleiskaavatilaisuudet ovat hymistelyteatteria, jossa hehkutetaan uutta, uljasta metropolia, ja käytännössä kommentoida voi vain jo puolivalmista suunnitelmaa, jolloin asukkaiden vaikutusyritykset on helppo ampua alas takakäteisenä nimbyilynä.

Helsingin suunnittelussa pitää ottaa lähtökohdaksi asukkaiden viihtyvyys, ja lopettaa Helsingin tuhoaminen mammuttitautisten metropoliskenaarioiden takia. Kaikki kaupunkimetsien ja muiden virkistysalueiden tuhoaminen pitää lopettaa, ja rakentaminen suunnata entisille tai tuleville entisille varasto- ja teollisuusalueille tai muualle siirtyvien toimintojen paikalle, kuten Jätkäsaareen, Kalasatamaan, Keski-Pasilaan, Roihupellolle ja Malmin lentokentälle. EI ENÄÄ PALAAKAAN KESKUSPUISTOSTA JA MUISTA KAUPUNKIMETSISTÄ JA -PUISTOISTA!

Michael Perukangas
kaupunkitutkija, VTM, työ- ja asiointihelsinkiläinen, Porvoo

Pää ei näe, mitä käsi tekee

Jos julkisesta hallinnosta haluttaisiin etsiä säästökohde, se olisivat julkisten palveluorganisaatioiden muutot, jotka toisinaan johtuvat organisaatiouudistuksista, joihin muuten niihinkin aina palaa rahaa, vaikka niiden motivaattorina kuinka olisi toiminnan "järkeistäminen". Niin, aina. Julkisen vallan rahankäytöstä toinen helppo säästökohde olisivat edestakaiset tietyömaat.

Työskennellessäni Sibelius-Akatemiassa talon hallinto oli juuri muuttanut Töölöntorinkadulta Töölönkadulle,  korttelin päähän, kun taloon ajettiin sitten vielä päälle päätteeksi organisaatiouudistus, jossa osastojen päälle ajettiin vielä tiimitkin. Pian tämän jälkeen muistini mukaan Töölönkadun kiinteistö meni remonttiin. Toinen muutto. Ja pian tämän jälkeen Eduskunta remontoitiin, jolloin he evakuoituivat niihin Siban Pohjoisen Rautatiekadun tiloihin, joihin Siban hallinto oli evakuoitunut. En muista, ehtivätkö soittajabyrokraatit pois alta. Varmaankin kaverini Siballa ja kaupunginhallituksessa voivat oikoa, jos olen oikonut mutkia.

Sitten, nykyisessä työpaikassani HUS:issa, jo pelkästään liikelaitostuminen on aiheuttanut paljon toimintojen uudelleenjärjestelyjä. Osa sihteereistä siirrettiin Servisille, ja hankalimmat ja epätuottavimmat irtisanottiin heti jahka heidät oltiin saatu siivottua Servisin murheiksi. Porvoossa jälkeen jääneille (en tarkoita jälkeenjääneitä) remontoitiin, tai jos ei nyt ihan remontoitu, niin kuitenkin muunneltiin vanha työsuhderivitalo työpisteiksi. Mitään näitä kuluja ei olisi ollut, jos kyseinen toiminto olisi pysynyt talon omana toimintona. Ja nykyisessä toimipisteessäni osa poliklinikasta on koko ajan evakossa kosteusongelmien takia, ja osa poliklinikasta muuttaa lomien jälkeen Kurvista Pasilaan, toisen osan muuttaessa juuri vuosi sitten Jorvista Leppävaaraan.

Asuessani Munkkivuoressa, tulin joskus harvoin bussilla kaupunkiin, silloin kun kolmeen kertaan vastaleikattu persuukseni ei kestänyt pyöräilyä. Kesti 45 minuuttia, kiitos jatkuvien tietyömaiden, joita aiheutui mm. Kampin keskuksen rakentumisesta, Elielin parkkihallista ja herra ties mistä. Miksei niitä korjaussuunnitelmia voi tehdä esimerkiksi 10 vuodeksi etukäteen niin ettei tarvitsisi aina repiä samaa katua auki?

Sitten muistan odotetun Pitäjänmäentien alittanutta kevyen liikenteen tunnelia kuin kuuta nousevaa. Kun se lopulta saatiin, revittiin asfaltti auki, ja pyörätiestä tuli semmoinen pöpelikkö, ettei sieltä ilman maastopyörää ehjänä selvinnyt. Syynä taisi olla joko kaukolämpö- tai vesiputkityö, en muista, kumpi. No, saivat sen tehdyksi, ei muuta kuin uudet asfaltit. Sitten repivät uudestaan auki, kiitos yläpuolelle pykättävän tietokonekonttorin.

Vihjeeksi siis julkisen sektorin säästöiksi: kuntien rakennus- ja yleisten töiden toimi tarvitsee pitkän tähtäimen korjaussuunnitelmat, niin kuntatasolla, alueellisesti kuin kortteli- ja väylätasollakin. Nämä suunnitelmat täytyy näytättää myös kaupunkisuunnittelu-, liikenne- kuin elinkeinotoimellakin. Kuntien ja kuntayhtymien vahtimissa liikelaitoksissa laulatettakoon samaa virttä: strateginen suunnittelu tehtäköön vähintäänkin 10, mieluummin 20 vuodeksi kerrallaan.

Olisi muuten mielenkiintoista saada nähtäväkseen laskelmat, jotka osoittaisivat, kuinka paljon julkisten organisaatioiden muuttoihin on palanut julkista rahaa ihan vain organisaatiomuutosten takia. Ja olisi kiinnostavaa tietää, kuinka paljon veronmaksajien rahoja ihan vaikka vain Helsingissäkin (tai Porvoossa) on poltettu samojen kadunpätkien aukirepimisiin ja uudelleenasfaltointeihin ihan vain siksi, että toinen käsi ei tiedä, mitä toinen käsi tekee, ja pää ei tiedä kumpaakaan.

Kahdesti Aktian ulosnaurama

Aktia-pankki mainostaa näkevänsä jokaisessa asiakkaassaan ihmisen. Niin näkeekin. Se nimittäin arvottaa ihmisiä sen mukaan, miten vakavaraisia asiakkaita he ovat. Minussa Aktia on nähnyt köyhän ihmisen ja täten huonon asiakkaan.

Palatessani Norjasta Suomeen rahattomana, marssin tuttuun Munkkivuoren Aktia-pankkiini. Minulla oli jo työsopimuskin plakkarissa, mutta laskuista pitäisi jotenkin selviytyä, ja Saarioisten lätyskäpitsaakin ostaa.

Munkkivuoren Aktia nauroi minut ulos pankista. Ei auttanut, vaikka olin ollut pankin asuntolainatorppari jo kolme ja puoli vuotta. Onneksi ymmärtäväinen sosiaalityöntekijä Oulunkylän sosiaaliasemalla näki minussa ihmisen.

Sitten talvella 2013 tuli ajankohtaiseksi vertailla pankkeja, kun olin laskenut, että minun kannattaisi ruveta pankin torppariksi uudestaan. Aloitin tietenkin omasta pankistani. Nauroivat minut toistamiseen ulos.

Aktia näki minussa naurettavan ihmisen. Kaksi kertaa.