USA:n vaalituloksen opetuksia

Varmaankin Donald Trumpin vääjämättömältä vaikuttava voitto on ainakin osittain tulkittavissa protestina, pettymyksenä vallitseviin päättäjiin ja systeemiä kohtaan. Itsekin poliittiseen järjestelmään jossain määrin pettyneenä osaan sympatiseerata toisia pettyneitä, mutta osallisuussauruksena tiedän kuitenkin, että kotiinjäävien puolesta päättävät sitten toiset heidän puolestaan, ja jo tästäkin syystä äänestäminen ei ole kansalaisoikeus vaan -velvollisuus.
Varmaankin joissain osavaltioissa Hillary olisi saattanut saada muutaman ratkaisevan äänen enemmän, jos kahden suurpuolueen ehdokkaan lisäksi tarjolla ei olisi ollut muita pienehdokkaita, mutta demokratiassa on kuitenkin oikeus valita tarjolla olevista paras, maksimoimaan hyvä eikä vain tyytyä taktikoimaan, minimoimaan paha. Samaten oikeus asettua ja asettaa ehdolle on tärkeä demokraattinen oikeus, jota ei voi liikaa korostaa. Sekään oikeus ei ole kiveen hakattu, kuten tiedämme kaikista niistä valtioista, jotka ovat kääntyneet kohti diktatuuria ja yksipuoluejärjestelmää.
Omiin puolueisiinsa ja poliittiseen järjestelmään pettyneet ovat nyt kuninkaantekijöitä, minkä Trump on osoittamassa, ja meillä koto-Suomessakin tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, millaisia liikkeitä hallituspuolueisiin pettyneet tulevat tekemään. Erityisen mielenkiintoista tulee olemaan se, millaisiin ratkaisuihin päätyvät jo kertaalleen poliittiseen järjestelmään pettyneet, joiden pettymysreaktiona oli äänestää Perussuomalaisia. Mitä heille on tarjolla, paitsi palata häntä koipien välissä takaisin äänestämään demareita tai keskustaa?
Suomessa onneksi protestit eivät tähän saakka ole poikineet umpikahjoja viihde-ehdokkaita, mitä nyt näitä paikallistason hakkaraisia ja kiemunkeja. Ainakin ihan huipputason poliittisilta johtajilta meiltä odotetaan edes jonkinlaista tolkullisuutta, tai sitten se on se parjattu systeemi, joka koulii ja (itsesensuroi).
Toivoa sopii, että parlamentarismiin pettyneet eivät massamittakaavassa lähde etsimään väkivaltaisia ratkaisuja, vaan kanavoisivat tarmonsa johonkin hyödyllisempään, kuten vapaaehtoistyöhön. Toivon, että meillä poliitikot ymmärtäisivät asemansa ja sen tuoman vastuun: he eivät ole kansan edustajia, vaan johtajia, eivätkä johtaisi kansaa harhaan esimerkiksi normalisoimalla umpityperyyttä, vihaa ja rasismia, lietsoen tätä ulkoparlamentaarista riehuntaa.

Moukkien apartheid

Kun ministeri Jarpan avustaja Sakari Puisto ilmaisi huolestuksensa Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden luku- ja kirjoitustaidottomuudesta, peläten heitä olevan tulijoista viidenneksen (lähde: Uuninpankkopoika Sakari Timonen; alkuperäislähde Ylen uutisten haastattelu), ja sitten paljastuikin, että heitä onkin vain yksi viidestoistaosa, enemmän pitäisi olla huolissaan ministerin sidosryhmien eli kannattajien luku- ja kirjoitustaidottomuudesta, heitä kun taitaa olla ainakin tuo 4/5, ellei jopa 93%.

Niinpä ei olekaan ihme, että tässä maassa, jossa enemmistöksi itseään luuleva kovaääninen romulaisto, menevät väärät luvut täydestä, ja väärän tiedon johdattelemana meillä on apartheid, josta luultiin päästyn eroon jo kun de Klerk Mandelan vapautti.  Mainittu maa oli tietenkin Etelä-Afrikka, ja siellä oli vielä meidänkin aikanamme bussit värieroteltu matkustajien ihonvärin mukaan. Vaikka olihan tätä vielä monen meikäläisen vapauden ihmemaana ihailemassa USA:ssakin vielä ainakin 1950-luvulla, minkä tietää jokainen, joka tietää Rosa Parksin tapauksen.

Apartheid on nyt siirtynyt Suomeen. Tästä todisti väkevästi Ylen haastattelema kyseisestä maasta Suomeen adoptoitu Valtteri-poika, joka kertoi telkkarissa kokemuksiaan Suomesta, tästä maailman lukutaitoisimmaksi ja koulutetummaksi sanotusta maasta. Valtteri kertoi kohtaavansa Suomessa jatkuvasti rasismia, joka ilmee mm. siten, että häntä ei mm. olla päästetty ihonvärinsä vuoksi bussiin. Valtterilla on paljon enemmän pokkaa ja kanttia kuin kaikissa paskahousuissa yhteensä.

Se, mistä Valtteri todistaa, on aivan käsittämättömän rumaa ja surullista. Suomessa tapahtuu paljon käsittämättömän rumia ja surullisia asioita näinä päivinä, kuten nyt palmusunnuntaina, kun Perussuomalaisten provinssipamppu Terhi Kiemunki oli pilkannut virpovia maahanmuuttajalapsia, aikuiset projisoimassa pahaa oloaan tai muuten vain typeryyttään lapsiin. Onkin aivan loogista, että päättäjien kuiskaajat herättävät huomiotaan aivan vääriin asioihin, heidät kun ovat paikoilleen nostanut kirjoitustaidottomien korppikotkien edustama "kriittinen kansalaismedia". Kirjoitustaidottomien mediaa lukutaidottomille.