Kevätkummun lähiön itäpuolella, Porvoon keskustasta noin 3 kilometriä kaakkoon oli tämä kaunis vanha kuusimetsä syyskuuhun 2024 asti, kunnes jo 2012 tai 2013 asti voimassaollut nk. Kevätlaaksonrinteen kaava lanasi sen omakotitonteiksi (metsän eteläreunaan tulee kaksi kerrostaloa, jotka eivät mitenkään sovi ympäristöönsä, ainoina näköpiirissä olevina kerrostaloina). Näiden Kevätkummun liitosalueiden nk. "tiivistyskaavoitusalueet" (jotka levitetään ympäristönsä viheralueille), Toukovuori Humlaan ja Kevätlaakso Skaftkärriin on perusteltu energiatehokkuudella, ilmasto- ja herra ties millä viisaudella.
Kaavoitus on niin hidasta, että jos nyky-ymmärryksellä lähiviheralueiden merkityksestä lähdettäisiin kaavoittamaan, nämä ehkä ilmastoviisaat mutta luontotyhmät alueet olisivat varmaankin jääneet piirtämättä. Tässä metsässä liikkui koiranulkoiluttajia, alueen päiväkotiryhmät leikkivät siellä, metsässä oli lasten majoja ja erittäin vanhoja kuusia, jotka kaikki lanattiin siksi, että saadaan "hyville veronmaksajille" viisaasti betonoituja yksityistontteja, paljon tavoitelluille lapsiperheille, joille 6-7 vuotta sitten valmistunut koulu oli jo syntyjään liian pieni.
Nyt on jätetty jäljelle puurivistö vanhojen omakotitalojen ja uudisrakentamisen väliin "virkistysalueeksi"; ekosysteemipalvelusta lienee tuskin syytä puhua. Puurivistö, joka on kuin halpojen villinlännenelokuvien kulissikylä, josta viimesyksyinen Jari-myrsky jo taittoi pari orvoksi jäänyttä kuusta.
Tätä maisemaa muistellessa suru tulee puseroon. Ei enää taitu valo näiden kuusien lomasta erityisellä saati millään tavalla, entistä Helsingin kaavoitustoimesta vastannutta apulaispormestaria mukaellen. Vanhojen asukkaiden elämänlaadusta viis, kunhan vain saadaan uusia veronmaksajia.
