No, eivät huku. Timo Kilpiäisen osuvassa twiitissä todetaan, että eduskuntaan on tuotu kansalaisaloitteita 0,06 per viikko. Tämä tekee keskimäärin kolmisen kansalaisaloitetta vuodessa. Millaisia ovat sitten nämä aloitteet, jotka eivät anna kansanedustajien nähdä metsää puulta eivätkä anna heidän keskittyä säätämään lakeja?
Esimerkiksi niin sanotun aktiivimallin kumoamiseen tähtäävää kansalaisaloitetta ei olisi koskaan tarvittu eduskuntaa sotkemaan, jos ei tätä sutta jo syntyessään oltaisi pihtisynnytetty. Eikä aloitetta kansanedustajien ns. sopeutumiseläkkeen poistamisesta tarvittaisi, jos lainsäätäjät itse ymmärtäisivät poistaa tämän kummallisuuden, joka on kansalaisten oikeustajun vastainen: ainoana ammattiryhmänä kansanedustajat, jotka jo säätävät omasta palkastaan, säätävät vielä eläkkeistäänkin.
Kansalaisaloitteet ovat nyt kansalaisten keino jälkikäteisesti valvoa lainsäätäjien toimintaa. He tavallaan tekevät sitä, mitä oikeuskanslerin pitäisi tehdä, mutta maahan oli hyvän aikaa oikeuskanslerittomassa tilassa ja moni kansalainen ymmärsi että tarttis tehdä jotain. Ei tarvitsisi, jos eivät kansanedustajat säätäisi näin paskoja lakeja ja kun eivät itse osaa jäävätä itseään.
