Pahiksien kokoontumisajot

Huomenna Jyväskylässä tapahtuu. Äärioikeistolaiset voimat ovat lyöneet vähenevät rivinsä yhteen.

Kirjoitin viime syksynä siitä, miten oli paljastunut, että Aito Avioliitto ry ei olekaan "aidon" avioliiton puolesta, vaan itse asiassa se onkin rasistien peitejärjestö, vähän samaan tapaan kuin Lakkiaiskomitea on Kokoomusnuorten peitejärjestö. Nyt tämä epäilyni sai lisää vettä myllyynsä:

Varsinainen epäpyhä allianssi. Kaiken pyhän puolesta, kaikkea epäpyhäksi koettua vastaan. Kuten Sakari Timonen kerkesikin jo huomauttamaan, niin eihän noita puolueiden nuoriso-osastoja kukaan ehdi vahtaamaan, keiden kanssa näyttäytyvät, vaikka niiden tehtävä onkin maailman sivu ollut ääripäästä toiseen ja siitä väliltäkin saada kahvit väärään kurkkuun omilta "ukko"puolueiltaan.

Veikkaan, että tässä käy, kuten konsertissa, jota Arthur Rubinstein kuvaili elämäkerrassaan: siellä taisi olla väkeä vain kourallinen, ja pianokin oli aika paska. Rubinstein kuitenkin halusi ammattiylpeänä järjestää kunnollisen show'n, ja tarjosi niissä oloissa parastaan. Mieleeni tästä show'sta tulee myös Norjan hiihtojoukkue, jossa jokaisen hiihtäjän eri jalkoja edustaville suksille taitaa olla varattu erikseen omat voitelijansa, hierojansa ja kisapastorinsa.

Saavatkin sitten harjoitella kasvomaalausta kaikessa rauhassa, ja harjoitella ratsuväentaitojaan. Sen haluaisin nähdä, kaljupäisten urhojen poniratsastuksen. Tuolla järjestäjätahojen jälkikasvun rekrytointikin käy kätevästi. Järjestöt saavat toisiltaan synergiaetuja, kun niihin voi kätevästi liittyä kaikkiin paikan päällä, jos joku paikalle tullut ei vielä olisi muistanut liittyä johonkin niistä.

Nyt ymmärrän, mitä tarkoittaa karusellin englanninkielinen nimitys merry-go-round.

Turvattomia matkustaa, turvallisia asua

Maahanmuuttoviraston mukaan Irak, Somalia ja Afganistan ovat nyt niin turvallisia maita, että niihin voi palauttaa turvapaikanhakijoita. Kuitenkin Ulkoministeriön mukaan niihin matkustamista suositellaan välttämään, sillä ovat sen verta turvattomia maita.

Turvallisia asua, turvattomia matkustaa? Timo Soinin johtama ministeriö ymmärrettävästi on kiinnostunut omien kansalaistensa turvallisuudesta, eikä toivottaisi suin surminkaan kansalaisiaan em. maihin edes saadakseen selvyyden näiden todellisista oloista, ja saadakseen jätettyä hallituspolitiikkaan edes yhden oman puumerkkinsä, hänen puolueensa on sanellut tämän myös sisäministeri Orpon kohta johtamalle Kokoomukselle, jonka johtaman ministeriön alainen MaMu-virasto on valmis toivottamaan turvapaikanhakijat sinne missä pippuri kasvaa.

No, ei sitä ulkomaille asti tarvitsekaan matkustaa, riittää kun käy Suomen Kanissa, jossa käymistä on kansainvälisen lehdistön mukaan kaikin tavoin syytä välttää, se kun on paitsi ankea paikka, myös peräti vaarallinen.

Lieneekö Kani se paikka, josta katupartiot alkoivat leviämään muualle Suomeen, kuin kanit?

Irrallisuus ruokkii äärimielipiteitä

Oli valinta sitten ISIS tai ODIN, yleensä taustat ovat aika samankaltaiset: nuorehkoja, yhteiskunnassa ja omassa elämässään sivuraiteille itsensä kokeneiksi joutuneita miehiä, jotka eivät oikein tiedä, mitä elämällään tekisivät. Nämä ovat tietenkin äärimmäisiä valintoja - vai valitsevatko pikemminkin liikkeet ja niihin tulijat vain ajautuvat levottomasti - mutta kyllä ainakin sosiaalinen media ilmentää pienimuotoisempiakin seuraamuksia sosiaalisesta eristäytyneisyydestä, jota jotkut nimittävät syrjäytyneisyydeksi.

On hyvin epätarkkaa ja -määräistä sanoa sosiaalisen median yhdistävän ihmisiä. Usein se tuo yhteen eristäytyneitä, itsensä atomeiksi kokevia ihmisiä, jotka sosiaalinen media saattaa tuoda yhteen jonkun asian ääreen, mutta ei se heistä yhteisöä tee. Toki sosiaalista mediaa voi käyttää apuvälineenä sen joukon kokoamiseksi yhteisöksi.

Työttömyyden usein ajatellaan eristävän ihmiset sosiaalisista yhteisöistä, saavan heidät kokemaan merkityksettömyyttä. Tietenkään asia ei aina mene näin, vaan kyllä työttömillä voi olla monenlaisia harrastuksia ja he voivat aktiivisesti toimia monenlaisissa yhteisöissä. Kuitenkin esimerkiksi nk. kuntouttavan työtoiminnan toiminta-ajatus perustuu paljolti siihen, että kaikensorttisen aktivoimisen ja sosialisoimisen ajatellaan olevan ihmiselle hyväksi.

Ja kyllä se usein toki sitä onkin. Ystäväpiiriini kuuluu ihmisiä, joista on kieltämättä pitkällisen toimettomuuden - osattomuuden palkkatyöstä, opinnoista ja muista sosiaalisen yhteisön ainakin potentiaalisesti tarjoavista toiminnoista - tullut vähän säikkyjä, omalaatuisia ja mökkihöperöitä. Ensin poistuu tarve siistiä itsensä, sitten poistuu tarve siistiä oma kotinsa, ja seurauksena kaikesta tästä voi seurata entistä suurempi eristäytyneisyys, kun sinne kotiin ei voi enää ketään kutsua.

Edustan itse minimalismia suhteessa työpaikkasosiaalisuuteen: useissa työtehtävissä ei tarvita työyhteisöä, vaan siitä on pikemminkin haittaa juoruilujen, kuppikuntien ja keskeytysten lähteenä. Kuitenkin kyllä sillä näissäkin tapauksissa on jotakin käyttöä: työyhteisö on esimerkiksi siinä mielessä kätevä olemassa, että kollegoilta - tai ainakin työyhteisön muilta jäseniltä - voi tarkistaa monenlaisia asioita, jotka sivuavat omaa työtä, ja ehkä kahvipöytä- ja lounaskeskustelut ovat sikäli käteviä olemassa, että saa ainakin vaihtaa katsantokantojaan muiden kanssa, törmäyttääkin niitä. Tämä lienee ihan hyödyllistä jos ei vaikuta aktiivisesti missään muussa sosiaalisessa aktiviteetissa.

Jos nimittäin ei puhu muiden aikuisten kanssa, omat mielipiteet alkavat herkästi kiertää kehää. Eikä niille ajatuksille useinkaan käy kuten aineelle alkuavaruudessa, jossa erilliset hiukkaset pikku hiljaa kiteytyivät joksikin itseään suuremmiksi ja lopulta taivaankappaleiksi. Kaaos ei tyhjiössä kristallisoidu, vaan pysyy kaaoksena, ja aika herkästi se kaaos väljähtyy tai sitten eltaantuu, jolloin seurauksena ovat herkästi jos eivät sentään suhteettomat mielipiteet, niin ainakin suhteettomuus suhteessa omiin mielipiteisiin, kun niitä ei ole päässyt koettelemaan elävässä elämässä ihan oikeiden ihmisten kanssa. Ja kun nyt kaikilla kuuluu olla mielipiteitä esitettäväksi asti, ja ne vielä ovat samanarvoisia, soppa on valmis.

Siksi turvallisuutta ei kannata ulkoistaa

On parempi pitää sisäinen turvallisuus ja sen valvonta "ensimmäisen" sektorin eli niin sanotun järjestäytyneen yhteiskunnan omana toimintona. Mitä kauemmas se ulkoistetaan, sitä suurempi vaara on, että turvallisuuden valvonnasta tulee turvattomuuden lietsontaa.

Toki poliisiinkin on yliedustetusti hakenut ihmisiä, joiden maailmankuva ja ihmiskuva ovat aika lohduttomia, tai sitten työn arki varmaankaan ei ole omiaan ruokkimaan kovinkaan humanistista katsantoa. Poliisiviranomaisen työtä kuitenkin säätelevät monenlaiset säädökset, ja heidän työnsä tapahtuu sisäministeriön puitteistuksessa, eli ainakin periaatteessa se alistuu demokraattiselle kontrollille.

Tämän vuoksi onkin tärkeää säilyttää poliisin resurssit ainakin nykyisellään, jotta poliisitehtäviä mahdollisimman vähän tarvitsisi ulkoistaa yksityiselle valvonnalle. Vähän väliä nimittäin kuulee yksityisten turvallisuusvalvontayritysten ylilyönneistä, eikä se ole mikään ihme. Niin kehnosti ne maksavat, että heillä ei todellakaan ole varaa valita työvoimaansa kovin tarkoin, ja niinpä usein aivot eivät olekaan ihan yhtä suuret kuin nyrkit.

Eilen interwebbiä kiersi järkyttävä video, jossa suurikokoinen kantasuomalainen miehenrotjake herkesi potkistelemaan ja purkamaan henkistä kuonaansa tummaihoisen miehen päälle Helsinki-Vantaan lentoaseman bussipysäkillä. Videon perusteella oli tällä valkoihoisella rotjakkeella kokemustakin monikulttuurista, osasihan hän useamman sanan vierasta kieltä: "fucking", "jumalauta" ja jotakin muuta, mistä ei saanut oikein selvää. Osittain se johtui tuulesta, joka otti mikrofoniin, osittain varmaankin siitä, että epäselvästi ajateltu on epäselvästi sanottu. Yksipuolinen välienselvittely ratkeaa sitten kun vartijat tulevat hakemaan rusikoitavan miespolon - joka ei ollut syyllistynyt muuhun kuin häiritsemään olemassaolollaan kantasuomalaisen feng shuita - pois niin että valkoinen mies saa jäädä jatkamaan keskeytynyttä savukointihetkeään.

Toki tämä, kuten kaikki muutkin vartiointiliikkeiden edustajien suorittamat väärinarvioinnit ovat yksittäistapauksia. Niitä ovat myös ne ylilyönnit, joihin joskus yksittäiset kansalaiset syyllistyvät. Kuitenkin ylilyöntien mahdollisuus lisääntyy,  mitä kauemmas turvallisuuden valvonta ulkoistetaan yhteiskunnan ydintoiminnoista. Katveissa ja varjoissa on aina suurempi vaara, että tapahtuu jotakin, joka jää huomaamatta.

Kun turvallisuuden valvonta ulkoistetaan viralliselta yhteiskunnalta eli ensimmäiseltä sektorilta toiselle eli yksityisille vartiointiyrityksille, ylilyöntien vaara lisääntyy. Se lisääntyy vielä tästäkin, kun asiata huolehtivat "huolestuneet kansalaiset", jotka perustavat kaiken maailman suojeluskuntia ja katupartioita. Ja näitä kansalaisia yllytetään ja agitoidaan Arkadianmäeltäkin hallituspuolueen toimesta, kuten Olli Immonen eilisessä vappupuheessaan.

Toki on tästä säännöstä poikkeuksia. Olen ollut järjestämässä monenlaisia kansalaistapahtumia, niin puisto-, kaupunginosa- kuin monikulttuurisuustapahtumiakin, ja ehkä aktiiviset kansalaiset ovat lähtökohtaisesti hyviksiä, vaikka sitten järjestyksenvalvojan nauha käsivarressaankin.

Mainitsemani videon - jota Jori Eskolinkin käsittelee bloggauksessaan - voi katsoa klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa, jos sattuu omistamaan Facebook-tunnuksen.

Tuontirasistit

Päivän Hesarin mukaan Viron Oodinin soturit ovat tulleet antamaan veljeskansallista vetoapua meikäläiselle tomppeliritarien sisarjärjestölleen. Ovat kenties todenneet, että täällä kidutaan henkitoreissaan ja tekohengitystä tarvitaan. Ilmeisesti Suomessa ei sitten ole riittävästi kotoperäisiä rasisteja, että heitä riittäisi venymään joka paikkaan. Kun aina voi olla jäänyt jokin katvealue, jonne on jäänyt joku mamu piileskelemään. Tai sitten eivät uskalla itse liikuskella niiden vaarallisten mamujen pelossa kuin värjöttelemässä väkijoukon suojassa.

Toinen mahdollisuus on, että Suomi sopii virolaisten tomppeliritareitten pilottikokeilualueeksi, eräänlaiseksi koelaboratorioksi, lahden eteläpuolella kun ollaan vasta virittelemässä marsseja. Ehkä me olemmekin Viron siirtomaa siinä mielessä, että voivat sieltä käsin käydä kokeilemassa, onko innovaatio käyttökelpoinen. Vähän sama juttu kuin elinkeinoelämässäkin: saastuttava alkutuotanto suoritetaan kehitysmaassa, ja eniten osaamista kaipaava juttu tehdään sitten ns. sivistysmaassa.

Niin että tuovat sitten katupartionsa ulkomailta. Tämähän on tietysti vapaaehtoistyötä niin ettei kukaan pääse nauramaan järjestön sortuvan vierastyöläisten käyttämiseen. Eivät ihan toimi omien kriteeriensä mukaan. Menee ehkä päällisin puolin täydestä, mutta tarkemmassa tarkastelussa on tää kyllä aika noloa, että tomppelit pitää tuoda kun ei heitä riitä kotitarpeiksi.

Mieleen vähäsen tulevat sosialistisen Romanian maatalousnäyttelyt, joihin Ceausescun satotarkastusten pelossa maalattiin styroksista kurpitsoita, toivoen hartaasti, ettei toveri vain erehdy haukkaamaan. Kurpitsoita näistä tomppeleista ei ole kukaan, mutta pahvipäitä kaikki tyynni.

Hesarin jutun Viron Odin sotureiden maihinnoususta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Tuokaa bensiiniä, meidän kirkko palaa

Nyt on käynyt selväksi, että moni Suomessa voi pahoin. Niin pahoin, että heidän oikeuttaan oksentaa se ilmoille pitää suojella mielipiteenvapautena. Ja siihen mielipiteenilmaisuun kuuluu näköjään integraalisesti kirkkojen polttamisen suunnittelu.

En tiedä, mitä oli mielessä sillä yksilöllä, joka päätyi flambeeraamaan Ylivieskan kirkon. Ei minun tarvitsekaan, poliisi ottaa siitä selvän. Mutta ainakin potentiaalisia kirkonpolttajia liikkuu Suomessa kymmeniä, ellei satoja:

Näiden ISÄMMAANSUOJELIJOIDEN logiikka menee siten, että muslimit ovat kaikkeen syypäitä silloinkin kun eivät ole, vaan syypää saattaisikin löytyä jostakin ihan muualta, jolloin muslimit ovat syypäitä ISÄM MAAN PUOLUSTAJIEN pahaan oloon.

Kiitos Jori Eskolinille kuvan jakamisesta. Kuva on kaapattu Odin sotilaiden Facebook-ryhmästä. Ja taas tunnen itseni niin turvatuksi.

Tai ehkä ei sittenkään kiitos. Tuntuu kuin olisi tirkistelemässä vankimielisairaalan kaltereiden raosta.

Tuntuu niin kuin tullut oisi joulu
kun palokunnan saapuvan nään
liekeissä nyt roihuu meidän koulu
hiiltyneenä huomaan toisen pään

Tuokaa bensaa pojat, tuokaa bensaa tytöt
bensiiniä - meidän koulu palaa

Paloauto ajoi päin seinätiiliä,
tuli nokikolari
Hakekaa kaupasta makkaraa,
nyt nuotiolla grillata saa

Tuokaa bensaa pojat, tuokaa bensaa tytöt
bensiiniä - meidän koulu palaa

Musiikin opettaja tulisen soolon
vääntää viulullaan
Bilsanopettaja palokärjen munia
ei ehtinyt pelastamaan

Tuokaa bensaa pojat, tuokaa bensaa tytöt
napalmia - meidän koulu palaa palaa palaa

SIG - Koulu palaa

Kotoperäiset vaimonhakkaajat

Katupartiomiesten, jotka sanovat toimintansa motiiviksi turvata kotoperäisten naisten koskemattomuuden, sietäisi ottaa malka ulos omasta silmästään. Jotta ei tarvitsisi tulkita katupartioita omavaltaisesti eli pahantahtoisesti ja nähdä jotain mieltä sellaisessa, jossa mieltä ei ole, annetaan heille itselleen suunvuoro: kuten Joensuun Odinin sotureiden pääpukareista totesi, "Pointti on juuri se, että meillä on rikollisia omasta takaa. Tarvitseeko heitä tuoda ulkopuolelta lisää?"

Niin on. Meillä tosiaan on rikollisia omasta takaa. Heitä on ainakin katupartiomiehissä, joista moni on johtoa myöten tuomittu väkivaltarikoksista maahanmuuttajia ja naisia kohtaan.

Kun rikolliset lähtevät turvaamaan naisten katurauhaa, tarkoituksena on kääntää yleinen huomio omasta rötöstelystä johonkin muuhun. Naisia maahanmuuttajamiesten kaltoin kohtelulta suojaavat partiot ovat sumuverho, jonka takana kotoperäisten miesten sopii sitten kohdella naisia miten hyvänsä.

MTV3:n uutisen aiheesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.