Eläköön eineet!

Eineksiä ei epäilemättäkään pitäisi syödä. Eiväthän ne ole oikeaa ruokaa, vaan mahantäytettä, ruoankorviketta, ruoaketta. Niissä on lisäaineita, arominvahventeita ja monenlaista e:tä. Ja kokemukseni mukaan niiden ravintoarvo on yleensä niin mitätön, että niistä yleiskunto romahtaa. Tämän koin sen puolen vuoden aikana, kun einehdin töissäni. Siihen aikaan tosin yleiskuntoni oli rautaa, se oli aktiivisinta juoksuaikaani, joten suhteellinen pudotus tuntui, ja sitä suhteellista pudotusta sitten tilkittiin maksapasteijalla ja Kräuterblutsaftilla. Kuitenkin ylistän sitä, joka on keksinyt einekset, vaikka eivät ne tietenkään ole isien laittamaa. Tai eivät edes äitien.

Nykyisessä (ainakin vielä) työssäni kävelen K-kauppaan ostamaan einestä kahdesta syystä. Saan raitista ilmaa kesken työpäivän, ja onhan kahden euron eines huomattava säästö pienipalkkaiselle verrattuna sopimusravintoloiden hintaan 6,20. Ai niin, saanhan myös tauon työasioista, eikä ole vaaraa, että joutuisin lounastauollani puhumaan sellaisen työn asioista, joista ei nyt olisi niin tarve puhua.

Vai onko? Kaupoista kun tarttuu mukaan muutakin. Tulisikin vain hedelmiä ja näkkäriä, mutta ostetaan sieltä jätskiä ja suklaatakin. Kaksi viimeisintä työsuhdettani ja neljä viimeisintä työvuottani ovatkin kerryttäneet massaani n. 11 kg.

Joskaan eivät einekset ole isien laittamaa, niin kyllä ne kuitenkin pelastavat ainakin sellaisen isin, jolla on sellainen poika, joka voisi elää pelkillä nakeilla, makaronilaatikoilla ja lihapullilla. 1-vuotiaan tytön koti-isänä koen oleelliseksi huolehtia, että lapseni saavat niin hengenravintoa (varmaankin sen taso vaihtelee, ainakin jos isistä riippuu), hengellistä ravintoa (eli kasvatusta) ja ruumiillista apetta. Vielä miltei kaikkiruokainen tyttöni ehtii vielä poisoppimaan lautasmallista mättölinjalle omassa tahdissaan, enkä jaksa joka päivä tehdä nakki- tai kalakeittoakaan. Siispä tyttöni syö keitoksiani ja poikani kaupan keitoksia, ainakin arkisin. Niin saavatpa nauttia isänsä seurasta senkin ajan kun en laita ruokaa.

On minutkin ruokittu eineksillä, osittain. Tämmöinen minusta sitten tuli. Katsokaa ja kauhistukaa.

Odotellessa tuomiota, joka kyllä tulee jo sosiaalisen median tämänpuoleisessa.

nimim. sanokaa vaan suoraan, miten kehno isä olen