Sitä vihapuhetta saa, mitä tilaa

Sitä saa, mitä tilaa. Kun rohkaisee vihapuhetta, yllyttää siihen ja itse asiassa Persut kun ovat keksineet vihapuheen, sitä sitten saa. Usea Halla-aholaisiksi radikalisoituneesta ryhmästä loikannut entinen persu on raportoinut saaneensa sosiaalisessa mediassa ja ilmeisesti muussakin muodossa varsin härskejä "toivotuksia" .

Sellaista sitä saattaa sattua. Persut ovat lisääntyvässä määrin yllyttäneet moiseen, ja jotkut jopa osallistuneet vihapuheeseen, paitsi kansankiihottajina, myös näyttämällä itse huonoa esimerkkiä siitä, miten ollaan epäaikuinen ja susi ihmiselle, mikä luonnehdinta tietenkään ei tee sudelle oikeutta. Sen sijaan pitäisikin sanoa "olla persu ihmiselle".

Niin että sitä saa mitä tilaa, vai miten se persujen entinen vaalilause menikään. Voisin sen sijaan ehdottaa toista: ken torttuun hukkuu. Vaikka ei tietenkään tällaista soisi kellekään.

Jutun S. Terhon osakseen saamasta vihapuheesta voi lukea klikkaamalla bloggauksen otsikkoa,

Kun kannattajien puusta sahataan oksat

Perussuomalaisten viimeisin epätoivoinen hännännostatusyritys oli sivumennen sanoen on osa Suomalaisuuden liiton Sampo Terhon puheenjohtajakampanjaa. Tarkoitan siis kokeilua luopua kouluruotsin pakollisuudesta toisella asteella. Se sahaa omien kannattajien oksaa: enemmän koulutetuissa perheissä äänestetään vähiten PerSuja, ja näissä myös ymmärretään parhaiten tehdä informoituja koulutusvalintoja. Toisen kotimaisen kielen valitsematta jättäminen jäävää monista julkisista viroista, mikä perussuomalaisten kannattajille tiedoksi annettakoon. Eivätkä vain virkamiehet sitä ruotsia tarvitse, vaan ihan vaikka vaan sairaanhoitaja tai sähkömieskin, jos sattuu vaikka rakastumaan porvoolaiseen, jonka perässä muuttaa sieltä ummikkosuomenkieliseltä paikkakunnalta.

Ei kyllä ole perussuomalaisten potentiaalisten kannattajien etujen mukaista tämä hallituksen koulutuspolitiikkakaan, jossa ammattikoulun lähiopetus on romutettu, saati aikomukset leikata perustoimeentulotuesta, ja ajaa köyhät entistäkin ahtaammalle. Miten se pääpersu Soini sanoikaan:

Jo on paljastunut, että työväenpuolue ilman sosialismia on tosiaankin ilman sosialismia. Kohta se on myös ilman työväkeä. Niinpä katse täytyykin kohdistaa edes johonkin. Halla-aholla tämä jokin on maahanmuutto ja Terholla maahanmuutto ja pakkoruotsi. Vielä kun saisi selvää, millä tavalla heitteille kotiin pleikkaria pelaamaan jätettyä nuorta näiden asioiden korostaminen auttaa, tai millä tavalla ansiopäivärahan maksukauden lyhentäminen sadalla päivällä auttaa sitä paperitehtaasta ulos saneerattua, tai velvoite laittaa ansioluettelo 15 työpaikkaan auttaa jos sitä ansioluetteloa ei ole esimerkiksi siksi että elämä ei ole ollut ansioluettelokelpoista.

Mutta ei sen niin väliä. Kunhan ei ruotsia joudu puhumaan.

Salarakkaat Risikko ja Terho

Kun sisäministeri Paula Risikko (Kok.) julisti Suomen aikomuksena olevan nostaa pakolaiskiintiötään, moni liberaalin maahanmuuttopoliitikan kannattaja ehti riemastumaan. Ilo oli ennenaikainen kun hallitustoveri Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho tyrmäsi kertakaikkisesti Risikon avauksen.

Moinen show järjestettiin aivan turhaan: ensin hallituksesta julistetaan yhtä ja sitten toista. Kuten Tuomas Tuure (vihr.) aivan oikein huomasi, tämä show järjestettiin molempien osapuolten näytättämiseksi hyvältä omien kannattajiensa silmissä; Risikon esittämä liberalismi tietystikin miellyttää kansainvälisesti orientoitunutta ja ihmisoikeuksia kunnioittavaa osaa Kokoomuksesta ja miksei joitakin puolisokeita oppositiopolitiikankin kannattajia. Terhon avaus oli tietysti pullistelua niiden vielä jäljellejääneiden kannattajien suuntaan, joilta on kaikki viety, lupauksetkin.

Edelläsanotun lisäksi ymmärsin, että Risikon julkinen pseudotahdonilmaus oli peitelty tuenilmaus Terhon suuntaan: Halla-ahon kanssa hallitusyhteistyö tulisi osoittautumaan joka tapauksessa mahdottomaksi, kyse on vain siitä, voiko Petteri Orpon (kok.) sanaan siitä, että Halla-aholle Smolnan ovi on kategorisesti suljettu.

Risikon (joka muuten tarkoittaa riskiä saksan kielellä) julistus oli siis epätoivoinen yritys pitää hallitus kasassa. Onko sen sitten tilannut Terho, EK vai EK:n ohjeistama Sipilä, on tässä sivuseikka. Oleellista on se, kuinka paljon ja mitä hallitus on valmis tekemään pysyäkseen koossa.

Ei ole poliittista

Sipilän mielestä Venäjän ydinvoimatarjous ei ole millään tavalla poliittista. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän nokkamies Sampo Terhon mielestä natsijoukkion kansallismielisen terroristin haudalla pitämä muistotilaisuus ei ole millään tavalla poliittista. Tämän huomion teki pitkän linjan helsinkiläinen vihreä vaikuttaja Hannu Tuominen. 

Politiikka on huonossa huudossa. On ollut jo pidempään. Siksi Martti Ahtisaari ja Sauli Niinistökin ovat päässet presidenteiksi, ja Sipilä pääsisi, jos vaalit pidettäisiin nyt. Itse asiassa jo Manu oli tämän tyylin pioneeri. Ainakin jo viime laman ajoista muodissa ovat olleet kamreerimaiset asioiden ajajat. Aatteita on pidetty haitaksi käytännölliselle kamreerimaisuudelle, joka on ollut erityisen korkeassa kurssissa Kokoomuksessa, ainakin jos asiaa mitataan siten, miten hyvin siellä on sisäistetty valtionhoitajaidentiteetti.

Ahtisaarelle oli tilausta, ja hän oli aivan liian hyvä ja herkkä ihminen tehtäväänsä. Toivoisin kuitenkin, että politiikka palaisi politiikkaan, ja tässä mielessä on annettava perussuomalaisille tunnustusta; he ovat saaneet monet muutkin kaivamaan lippunsa ja tunnuksensa kellarista, kun eivät ole uskaltaneet jättää konttoria Kokoomukselle ja katuja Perussuomalaisille,