Helsinki vaikenee Kumpulanmäen liito-oravista

 Tuntemani luontoharrastaja ja liito-oravakartoittaja Laura Kuivalainen oli löytänyt reilu viikko sitten liito-oravanpapanoita Kumpulanmäestä Kustaa Vaasantien varrelta, alueelta, joka aiotaan rakennuttaa täyteen kerrostaloja. Suurin osa havainnoista sijoittui Kustaa Vaasantien bussipysäkin HSL3028 kohdalta yliopistokampuksen mäelle nousevan kaksihaaraisen polun varteen. 

Vasemmanpuoleisen polun lähettyvillä, ihan muutaman metrin päässä siitä kaakkoon on iso kuusi, joka erottuu maisemastaan. Sen koordinaatit ovat 6675940/387278. Kuusen juurella on joitakin papanoita, mutta enemmän niitä löytyy maastosta, etenkin suunnikkaanmuotoiselta alueelta, jonka kärjet muodostavat mainittu kuusi, kaksi kookasta koivua ja yksi honka. 

Lisää papanoita löytyy oikeanpuoleisen polun lähimaastosta, koillisessa polusta katsoen. Polkujen välissä kasvaa haavikkoa, ja haavat epäilemättä kelpaavat liitureille kasvukaudella ruokailupuiksi.

Ilmoitin nämä havainnot laajalle joukolle asianosaisia, joista toinen Helsingin virallisista liito-oravakartoittajista eli ostokartoittaja Esa Lammi (tämä homma on ulkoistettu Enviro Oy:lle) vastasi epäilevänsä, että liituri voisi hyvinkin pesiä lähellä polunhaaraa olevissa linnunpöntöissä. Tämä kävi minullakin mielessä. Papanoita on levinnyt sen verran laajalle, että kyse on ilman muuta liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikasta, sellaisesta, joka on luontodirektiivissä suojeltava.

Sen lisäksi, että Kumpulanmäki on mitä ilmeisimmin liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka, se myös toimii Flooranpuiston liito-oravien dispersaalina. Flooranpuisto sijaitsee toisella puolella Kustaa Vaasantietä, ja ei ole liito-oravalle temppu eikä mikään liitää edes vilkkaasti liikennöidyn kadun ylitse. Liitosuunta on pääsääntöisesti Kumpulanmäeltä Flooranpuistoon, sillä Kumpulanmäki on kytkeytynyt muihin liito-orava-alueisiin, mutta Flooranpuisto olisi muuten eristyksissä muilta liitureiden alueilta, ellei olisi Kumpulanmäkeä. Toiseksikin, Kumpulanmäki on ylempänä kuin Flooranpuisto, joten sekin puoltaa sitä, että pääliitosuunta on Kumpulanmäeltä Flooranpuistoon. Liitomatka on Google Earthin perusteella nelisenkymmentä metriä. Flooranpuisto on allaolevassa kartassa vihreä alue, ja siellä olevan yhteyspuun koordinaatit ovat osapuilleen 6675851/387265 (kartasta paikannettu).

 

Alempi kuva esittää todennäköistä yhteyspuuta (oik.). Sen juurella on runsaasti liito-oravanpapanoita.

Paitsi Kumpulanmäellä, myös Flooranpuistossa on papanoita usean puun juurella, kuten oheiset laji.fi-portaalin havainnot osoittavat. Mielenkiintoista kyllä, toinen havainnoijista on ollut entinen Helsingin kaupungin ympäristötarkastaja Tuomas Lahti, joka on vienyt tietonsa mukanaan nykyiselle työnantajalleen Uudenmaan ELY-keskukseen. Tuomas was here aivan äskettäin. 

Helsingin kaupunki ei ole teettänyt kunnollista luontoselvitystä Kumpulanmäen alueelle, ja koko alue on jätetty pois Helsingin viimeisimmästä liito-oravakartoitusraportista. Tämä on merkillistä, jos kuitenkin on ollut Helsingin käyttämien "validioitujen" liito-oravakartoittajien tiedossa se, että liito-oravat käyttävät aluetta ja että kaikki viittaa siihen, että siellä on EU:n luontodirektiivillä suojeltu liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikka. Kumpulanmäen kaavoitukseen ei olla edes haettu poikkeuslupaa ELY-keskuksesta, jollaista ei voitaisi myöntää, sillä on vähintäänkin Tuomas Lahden tiedossa, että alueella on liito-oravia.

Mitä ihmeen liito-oravanpapanoita? Kas tässä malliksi yksi Kumpulanmäeltä löytynyt, hieman jo kosteissa, nollan molemmilla puolilla edestakaisin sahaavissa sääoloissa vettynyt papana.

Miksi äänestän Laura Meriluotoa Vasemmiston puheenjohtajavaalissa

Li Andersson jättää jälkeensä mahdollisimmat suuret saappaanjäljet astuttaviksi. Li on antanut kasvot puolueensa EU-vaaleihin saakka vaalikannatusta suuremman potentiaalisen kannatuksen realisoitumiselle. Tulee hänen jälkeensä kuka hyvänsä vankkureita vetämään, niin kuitenkin ensimmäisissä uuden puheenjohtajan vetämissä vaaleissa vertailukohdan pitäisi olla viime eduskuntavaalit, eivät EU-vaalit.

Minja Koskela lähti kisaan paalupaikalta ainakin median silmissä, ja paikoin onkin näyttänyt siltä, että Minja jo olisi puolueen puheenjohtaja. Hänen esiintymisensä on itsevarmaa, sopivan ärhäkkää ja tunteisiin vetoavaa. Voi toki olla, että media on ottanut häneen yhteyttä kysyäkseen Minjalta puolueen kantoja. Minjalla on sosiaalinen media hallussa, ja hänen ukululevideonsa ovat mainioita. 

Gashaw "Kaisa" Bibanin ansioksi luen rohkeuden ajatella boksien ulkopuolelta. Kaisa laajentaa keskustelun kenttää, tuo pöytään uusia keskustelunaiheita ja näkökulmia. On hyvä, että puheenjohtajaehdokkaissa on myös NATO-kriittinen ehdokas, sillä kaikille Vasemmistossa Suomen ennätysnopea sotilaallinen länsisitoutuminen ei ole ollut aivan kivuton prosessi. Lisäksi Kaisalla on kiitettävä nosto pienyrittäjien, etenkin yksinyrittäjien puolesta, joiden äänet Kokoomus yrittää aina omia edustamalla muka yrittäjiä, vaikka suurpääoman puolesta he todellisuudessa puhuvat. Kaisa on aatteellinen ja periaatteellinen poliitikko.

Laura Meriluoto puhuu sen SoTe-kentän puolesta, joka on Vasemmiston keskiössä: työntekijöissä on paljon vähintäänkin potentiaalisia vasemmistolaisia, ja on potentiaalisten kannattajiemme intresseissä puolustaa julkisia hyvinvointipalveluita. Laura on käytännönläheinen poliitikko, joka välttää ismejä ja jolla on ehdokkaista läheisimmät suhteet palkansaajaliikkeeseen, ja hän välittää vaikutelmaa Tulkaa kaikki -henkisestä puolueesta, jonne myös duunari(miehe)t ovat tervetulleita. 

Äänestän Lauraa edellämainituista syistä; lisäksi siksi, että on tärkeää, että puolue on valtakunnallinen, ja Laura ei tule etelän yliopistokaupungeista. Hän vaikuttaa ihmisenä lämpimältä ja lähestyttävältä, ja hänen sosiologin koulutuksensa antaa erinomaiset eväät ymmärtää yhteiskunnallisia mekanismeja. 

Joka tapauksessa, kävi miten kävi, kaikki ehdokkaat ovat sopivan erilaisia ja erinomaisia, ja puolue saa kenestä tahansa vallan mainion puheenjohtajan. Huonosti ei siis tule käymään. Minja vie ääniä Vihreistä, Gashaw houkuttelee Vasemmiston vasenta laitaa, siis myös esimerkiksi SKP:n suuntaan kallistuneita, joiden tausta on rauhanliikkeessä. Laura taas puhuttelee palkkatyöläisiä ja miksei miehiäkin, joista jotkut kokevat nykyvasemmistoon samastumisen vaikeaksi. maakuntien ihmisiä unohtamatta. Minun ehdokkaani on Laura Meriluoto Kuopiosta. 

Miksi politiikassa äänestetään itsensä kaltaisia?

Toimiessani Vihreissä osallistuin puoluekokoukseen kolmasti. Ensimmäisellä kerralla puolueelle valittiin varapuheenjohtajia. Ennen äänestystä Helsingin Vihreiden toiminnanjohtaja Olli Aalto kiersi lobbaamassa omiaan, eli helsinkiläisiä edustajia, että rivit pysyisivät taatusti suorina. Hän teki selväksi, että meidän piti äänestää helsinkiläisiä ehdokkaita, joita olikin ehdolla varapuheenjohtajaksi kokonaista kolme kappaletta. 

Pidin tätä aivan ääliömäisenä ideana. Jos puolueen halutaan saavuttavan mahdollisimman hyvin omat päämääränsä, sen kannattaa silloin maksimoida kannatuksensa. Ja puolue voi maksimoida kannatuksensa vain silloin, jos se on valtakunnallinen puolue. Vihreät oli varsinkin vielä tuolloin aivan liiaksi helsinkikeskeinen tai ainakin yliopistokaupunkikeskeinen, että jo tuo ehkäisi joillakin äänestämistä, Kehä kolmosen raja. Tarvitseeko tuota asetelmaa sitten vielä erikseen lähteä vahvistamaan noin typerällä äänestyskäyttäytymisellä? Pidin pääni, ja äänestin yhtä helsinkiläistä, yhtä siuntiolaista ja yhtä jyväskyläläistä ehdokasta.

Jos siis puolueiden halutaan mahdollisimman tehokkaasti parantavan maailmaa, silloin se maailma kannattaa saada mukaan siihen maailmanparannustyöhön mahdollisimman kattavasti. Eikä se tapahdu siten, että Kallion kupla äänestää toisiaan. Siksi Helsingin Vihreät ovat jo kahdesti veikanneet väärää hevosta kunnallisvaaleissa ja asettaneet pormestariehdokkaakseen sellaisen ehdokkaan, jonka erinomaisuuteen harva uskoo Kallion ulkopuolella. Ja Kokoomus kiitti.

Ollakseni rehellinen Vihreitä kohtaan, samaan omanapakeskeisyyteen, ei tälle kyvyttömyydelle ajatella taktisesti ja strategisesti omaa nenäänsä pidemmälle olla immuuneja muissakaan puolueissa. Nyt kun Vasemmistoliitolla on tuhannen taalan paikka surffata loistavasti menneen EU-vaalin jälkiaallokossa valitessaan käsittämättömän suositulle Li Anderssonille seuraajaa, tällöin valinta kannattaa tehdä sen perusteella, kenen puheenjohtajakandidaatin uskoo tuovan puolueelle eniten uusia ääniä sen lisäksi, että puheenjohtajaehdokas pitää omat ydinkannattajat Vasemmistolla siten, etteivät he vahingossakaan lipsahda Vihreille tai demareille. Silloin ei ole oleellista, tuleeko ehdokas Uudeltamaalta, Turunmaalta, Savonmaalta vai Keminmaalta.

Toivoisin siis poliittisille piirijärjestöille ja näiden jäsenille kykyä ajatella omaa siltarumpua pidemmälle. 

Linnaistenmetsä

 

Linnaistenmetsä sijaitsee määritelmällisesti Vantaalla, rajautuen Espoon rajaan. Se jatkuu samana ja yhtenäisenä metsänä Espoon puolelle Lintuvaaran kautta Leppävaaraan; toisaalta Rajatorpantien ylitse metsä jatkuu Hämeenkylän puolelle. 

Linnaistenmetsällä on kokoaan suurempi merkitys; se toimii vain parin valtatien pirstomana viherkäytävänä Leppävaaran urheilupuistosta Kivistön ja Keimolan metsien välillä ja toisaalta Nuuksion suuntaan. Linnaistenmetsän kautta pääsevät esimerkiksi liito-oravat siirtymään em. alueiden välillä.

Ja liito-oravia alueella esiintyy. Tämän vahvistaa tuore, huhtikuussa 2024 Pro Linnaistenmetsä ry:n teettämä liito-oravakartoitus. Sen suoritti International K9 Instituten liito-oravakoirien avulla, ja kartoituksessa löytyi sekä kolopuita että papanoita. 

Linnaistenmetsästä löytyy myös vesilain suojaama norostoalue. Metsän eteläosassa juuri ja juuri Vantaan puolella sijaitsee Gubbmossenin eli Äijänsuon luonnonsuojelualue, jolle rakentamisen aiheuttama norostoalueen tuhoutuminen olisi kohtalokasta suometsätieteen emeritusprofessori Harri Vasanderin mukaan.

Lisää tietoa Gubbmossenista saa ao. linkistä:

https://www.vantaa.fi/fi/palveluhakemisto/toimipiste/gubbmossenin-luonnonsuojelualue

Linnaistenmetsän norostoja

Linnaistenmetsä on myös lepakkoaluetta. EURO-BATS 1991 -sopimus velvoittaa suojelemaan lepakoiden ruokailualueet ja pesimäpaikat, ja Rambollin 2023 tekemän selvityksen mukaan Linnaistenmetsä on lepakoille tärkeä II luokan ruokailualue ja siirtymäreitti. Jo vanhemmassa, Yrjö Siivolan 2001-2002 tekemässä Vantaan lepakkokartoituksessa Hämeenkylän-Hämevaaran-Linnaisten alue on mainittu yhdeksi Vantaan lepakkokeskittymistä "hot spoteista" Seutulan ohella. Siivolan kartoitus oli löytänyt alueelta kolme lepakkolajia. Myös Luonnonsuojelulain 8. luku suojelee lepakot yleisten rauhoitussäännöksien mukaan (§ 68, 69 ja 70).

Myös kansainväliset biodiversiteettia koskevat sitoumukset puhuvat Linnaistenmetsän puolesta. Etelä-Suomen metsistä on suojeltu vain 3%, ja EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti suojelun tulisi olla alueellisesti kattavaa. Luontokartoittajaguru Keijo Savola on jo vuonna 2016 luonnehtinut Linnaistenmetsää vanhaksi ja luonnontilaisen kaltaiseksi, ja lisäksi alueelta löytyy Harri Vasanderin mukaan harvinaisia ja puutteellisesti tunnettuja luontotyyppejä, kuten kausikosteikko ja suoaroja. 

Linnaistenmetsän suoaro.

EU-säädösten lisäksi CBD (Convention on Biological Diversity) suosittaa varovaisuusperiaatetta luontokatoa aiheuttavissa maankäyttöpäätöksissä. Vanhojen metsien lisäksi tulisi suojella myös niitä suojaavat puskurivyöhykkeet, jotka toimivat vanhoiksi metsiksi hyväksyttyjen metsien suojaviheralueina. Jos nämä puskurivyöhykkeet tuhotaan, tällöin vanhojen metsien monimuotoisuus kärsii, sillä mm. dosentti Kati Vierikon tutkimusten mukaan reunavaikutukset ulottuvat noin sadan metrin päähän metsänreunoista. 

Porvoon metsät osayleiskaavatyössä

Torstaina 16.2. Porvoon kaupungintalolla pidettiin info- tai oikeastaan keskustelutilaisuus kaupungin metsänhoidosta ja sen suunnittelusta. Varsinaisesti tilaisuutta ei oltu suunniteltu vuorovaikutteiseksi, mutta kyllä siellä sujuvasti pääsi kysymyksiä esittämään.

Sitä en tiedä, miten suoranaisesti tämä tilaisuus oli viimesyksyisen kuntalaisaloitteeni motivoima: tein kuntalaisaloitteen siitä, että kaipaan Porvooseen tiedotus- ja infokanavaa kaupungissa suoritettavista metsänhakkuista. Tosin metsäinsinööri Tommi Laakkonen (joka on ollut yksin päävastuussa kaupungin metsänhoidon suunnittelusta vuodesta 2001) totesi, että heille on tullut palautetta, jossa kaivataan tietoa tulevista hakkuista ja perusteluja niille.

Mutta liittyi sitten kuntalaisaloitteeseen ja aktiivisuuteeni tai ei, niin ainakin metsäsuunnittelua esiteltiin tässä tilaisuudessa liittyen ajankohtaiseen osayleiskaavatyöhön, josta viime syksyllä esiteltiin vaihtoehtoisia rakennemalleja. Yleiskaavatyöskentelyä esitteli lyhyesti yleiskaavapäällikkö Maija-Riitta Kontio. Nyt keväällä on seuraavaksi tulossa metsänhoidosta yleisökysely, jota Tapio valmistelee. 

Minulle jäi kyllä auki, miten nämä tässä osayleiskaavaprosessia esittelevässä kalvossa mainitut työ- ja projektiryhmät koostetaan. Voiko niin vain ilmoittautua? Sain onneksi varsin seikkaperäisen vastauksen tiedusteluun yleiskaavapäälliköltä: yleiskaavatyöhön liittyvään ilmasto- ja ympäristöohjelman päivitykseen on tulossa maaliskuussa kysely ja huhtikuussa työpaja, mistä saa aikanaan tietoa kaupungin nettisivulta (www.porvoo.fi). Lisäksi hän lupasi, että Kaupunkiluontoliike ry:ltä pyydetään lausunto sitten kun valtuutettujen työpajan pohjalta ollaan valittu jokin Keskeisten kaupunkialueiden osayleiskaavan ehdotetuista rakennemalleista jatkotyöstämisen pohjaksi.

Tommi Laakkonen perusteli kaipaamani tietokanavan puuttumisen kahdella asialla. Ensinnäkin, Porvoo käyttää vanhaa metsänsuunnitteluohjelmistoa, jolla ei pysty piirtämään karttoja. Sen vuosilisenssimaksu on 700 euroa kun taas esimerkiksi Helsingin käyttämä ohjelma maksaisi 30 000. Toiseksi: Laakkonen piti hyvänä sitä, että Porvoossa pystytään reagoimaan "ketterästi" esimerkiksi kirjanpainajiin, joiden ehkäisyä hän perusteli lainsäädännöllä tähdentäessäni sitä, että kirjanpainajat kuuluvat metsän normaaliin sukkessioon ja lisäävät monimuotoisuudelle tärkeää laho- ja kelopuuta. 

Laakkonen esitteli myös kaupungin luonnonsuojelualueiden tilannetta. Jossain tapauksissa kaupungin on mahdollista ostaa luonnonarvoiltaan arvokasta metsää yksityisiltä maanomistajilta ja tarjota vaihtokaupassa omia maitaan. Uusien luonnonsuojelualueiden hankinnassa Laakkonen mainitsi kytkeytyneisyyden tärkeäksi kriteeriksi.

Kaupungin itse suojelemien alueiden lisäksi on vielä Natura-alueita. Ne on lueteltu tässä kalvossa. 

Kysyin tilaisuudessa, että eikö niinsanotun Porvoonkorven suojelua varjosta iänikuinen saaristotien suunnitelma. Laakkonen sanoi, että joka tapauksessa ei ole ajankohtaista pelkoa, että kaupunki lähtisi tätä väylää toteuttamaan ilman valtion subventaatiota. Jos joskus saaristotie tulisi, tällöin Humlan reitti vedettäisiin tunneliin sen alta, mutta ennen kuin se mahdollisesti mihinkään tulee, kytken itseni puuhun kiinni.

Tilaisuudessa sivuttiin myös tulevaa EU:n ennallistamisasetusta, ja osoittautui, että kaupunki tulee kyllä olemaan yllätetty sen kanssa aivan housut kintussa, sillä ennallistamisasetukseen ei olla varauduttu mitenkään. Se tulee ilman muuta asettamaan uuteen valoon sen, voiko metsään ylipäätään rakentaa ja kuinka paljon esimerkiksi tonteille tulee jättää puuta. Ilmastolain ja hiilinielujen suhteen pohtiminen kaavoituksessa on myös pahasti kesken. Kysyttyäni Laakkoselta, missä vaiheessa Kevätkumpu kakkosen itäinen metsä aiotaan kaataa ns. Kevätlaaksonniityn tonteiksi, Laakkonen totesi, että ei kyllä ainakaan vähään aikaan. 

Ilmastolaissa mainitaan, että myös hiilinielujen poistumat on otettava huomioon. "Ilmastoviisaudenkaan" nimissä ei voi tehdä ihan mitä tahansa. 

Laakkonen kehotti olemaan yhteydessä, jos Porvoon metsät ja toimenpiteet niissä askarruttavat. Hyvä tämä on sinänsä tietää, mutta se ei edelleenkään muuta sitä miksikään, että siinä vaiheessa kun ulkoilijana törmää kaadettuihin puihin, maito on jo kaatunut.

Kannattaa nyt joka tapauksessa osallistua siihen Tapion kyselyyn ja olla yhteyksissä askarruttavissa tapauksissa Laakkoseen. 

Mielipide Haagan liikenneympyrän ja Vihdintien kaavasta

Kaupunkiluontoliike ry – Stadsnaturrörelse rf

Mielipide Haagan liikenneympyrän ja Vihdintien kaavasta 18.1.2023

Kaupunkiluontoliike ry kiittää Maankäyttö- ja rakennuslain suomasta mahdollisuudesta lausua Haagan liikenneympyrän ja Vihdintien kaavasta. Haagan liikenneympyrässä emme näe kovinkaan suuria ongelmia, kunhan liito-oravien yhteyksistä huolehditaan. Tähän kannanotossa palataan myöhemmin vielä tarkemmin. Sen sijaan Vihdintien kaavan kanssa on vielä tekemistä, jotta siitä voisi tulla hyväksyttävä jatkotyöstön pohja.

Hiilijalanjälkilaskenta on puutteellinen

Kaava-aineistot osoittavat, että läntisen raitiotien hiilijalanjälkilaskennassa otetaan huomioon vain materiaalien hiilijalanjälki. On kuitenkin keinotekoista irrottaa tästä laskennasta raitiotien oheiskaavoituksen – rakentamisen ja sen takia kaadettavien puiden – aiheuttama hiilijalanjälki, sillä raitiotien varren oheiskaavoituksen voi sanoa olevan raitiotien aiheuttama seuraus, mutta myös sen syy, jolla jälkikäteisesti perustellaan raitiotie kannattavaksi. Tässä oheiskaavoituksessakin tulisi huomioida välittömät vaikutukset hiilijalanjälkeen; alueen hiilinielu väistämättä pienenee oheiskaavoituksen aiheuttaman puidenkaadon vuoksi. Tässä suunnitelmassa esitetyssä muodossa hiilijalanjäljen laskenta on viherpesua.

Hiilijalanjälkilaskennoissa ei myöskään huomioida lumen pois kuljettamisesta aiheutuvia liikennepäästöjä, vaikka vuorovaikutusraportin sivulla 31 todetaan, että tiheästi asutuilla alueilla – jollaiseksi alue on suunniteltu - lumi joudutaan kuljettamaan pois lumenkaatopaikoille. Niissä ei myöskään huomioida päästöjä, joita koituu siitä kun päiväkoti- ja koululaisryhmiä ja Riistavuoren palvelukeskuksen asukkaita joudutaan kuljettamaan nykyistä kauemmas luontovirkistyksen perässä.

Mitä on virkistysalueiden kehittäminen, jos ne pienenevät ja metsäisyys vähenee?

Kaupunkiluontoliike ry ihmettelee, mitä oikein halutaan tarkoittaa vuorovaikutusraportissa siellä täällä mainitulla ”virkistysalueiden kehittämisellä”? Tarkoitetaanko tällä sitä, että niihin tuodaan uusia toimintoja – jolloin metsäisyys väistämättä pienenisi - vai onko tämä vain hämäysyritys, kiertoilmaisu sille, että nykyistä suuremmalle asukasmäärälle on nykyistä vähemmän virkistysalueita? Kun metsä pienenee, sitä ei voi enää oikein kutsua metsäksi vaan pikemminkin puistokaistaleeksi. Ehkä tästä on kyse ”kehittämisessä”? Tästä lausutaan vuorovaikutusmuistion sivuilla 39-40, tunnustaen, että niukat määrärahat eivät mahdollista suuria ”kehittämistoimenpiteitä”. Vuorovaikutusmuistion sivulla 78 kaupungin vastaus tähän kysymykseen - että mitä kehittämistä on metsän kaataminen - osoitti, että tähän kysymykseen kaupunki ei osaa tai kehtaa vastata. 

Riistavuoren kaventaminen tekee ympäristökasvatuksen mahdottomaksi

Riistavuoren metsää ei pidä kaventaa nykyisestään juurikaan, sillä dosentti Kati Vierikon et al. tutkimuksien mukaan metsän on oltava vähintään kaksisataa metriä leveä ollakseen monimuotoinen, sillä ekologiset, monimuotoisuutta heikentävät reunavaikutukset ulottuvat molemmista reunoista jopa sadan metrin päähän. Kapeammassa metsässä metsän tuntu kärsii huomattavasti ja ympäristökasvatus käy mahdottomaksi. 

Etelä-Haagan päiväkodit ja koulut ehtivät nykyisellään siirtymään jalkaisin Riistavuoreen ulkoilemaan ja nauttimaan ympäristökasvatuksesta. Esimerkiksi Talin ulkoilupuisto, Keskuspuisto ja Runar Schildtin puisto ovat niin kaukana Etelä-Haagasta, että niihin ei ehdi ja pienet lapset eivät jaksa niihin kävellä. Ja Runar Schildtin puistoon ei ole tieyhteyttä, joten sinne ei pääse siirtymään esimerkiksi linja-autolla. Jos ja kun nyt Riistavuoressa suoritettava virkistys ja luontokasvatus siirtyisi Keskuspuistoon, sinne ajamisen päästövaikutukset tulee huomioida.

Asemakaavamuutoksen selosteessa sivulla 34 mainitaan, että liikenneympyrän lähettyvillä olevat alikulkutunnelit purettaisiin. Tämä ei ainakaan lisää kevyen liikenteen turvallisuutta, eläinten esteetöntä ja turvallista siirtymistä tai kevyen liikenteen väylästön palvelutasoa ja sen houkuttelevuutta. Tämä on syytä ottaa vakavasti etenkin Riistavuoren virkistyskäyttöarvon heikentyessä kaavoituksen myötä, jolloin esimerkiksi nyt aluetta käyttävien päiväkoti- ja koululaisryhmien esteetöntä pääsyä Talin viheralueille pitäisi tukea, ei tehdä vaarallisemmaksi. 

On ilmastotyperyyttä korvata metsä katupuiden rivistöllä

Ei ole ilmastoviisautta kaataa metsää siksi, että levennetään katualuetta, jotta sen varteen olisi tilaa istuttaa sinänsä positiivinen katupuurivistö vain siksi, että Vihdintietä olisi oikeutettua kutsua ”kaupunkibulevardiksi”. Tämä toimenpide on verrattavissa hölmöläisten matonkudontaan, sillä kyseessä on luontokatoa edesauttava toimi, joka on pikemminkin ilmastotyhmyyttä, jos kerran katupuiden vaatiman tilan vuoksi on kaadettava metsää, jolloin katupuiden istuttamisen takia puiden määrä alueella pienenisi. Tästä on ilmastoviisaus hyvin kaukana. Jos kuitenkin katualuetta on kaikesta huolimatta pakko leventää, otettakoon vaadittu tila Vihdintien länsireunasta, jota voidaan tarpeen mukaan pengertää.

Tuore meteorologi Minttu Havun väitöskirjatyö osoittaa, että metsän korvaamisessa katupuilla ei ole mitään järkeä. Tämän em. tutkimuksen mukaan kestää kymmeniä vuosia ennenkuin istutetut puut muuttuvat päästölähteistä hiilinieluksi (https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009234616.html?share=8f2063faa69c8a594beef22fc528d035&fbclid=IwAR0K1riMXmG01OoI4ygUw-ZR6hJ1E0CjG37y2z4D9vMNqPiI22vgA35alj8). Tätä ei myöskään olla huomioitu tämän suunnitelman hiilijalanjälkilaskennoissa. Saman tutkimuksen mukaan tulisi huomioida myös rakennushankkeiden hiilinielua pienentävä vaikutus maaperään.

Kaupunkiluonto ry toivoo, että Riistavuoren reunan kaavoituksessa – jos katsotaan, että on täysin mahdotonta noudattaa nollalinjaa rakentamisessa - jatkotyöstön pohjana käytettäisiin asukkaiden vaihtoehtokaavaa, joka on arkkitehti Tapani Launiksen laatima. Sen yksinkertainen talorivi säästää luontoa kaupungin alustavia suunnitelmia enemmän. 

Vuorovaikutusmuistion sivulla 84 väitetään, että yksi talorivi Vihdintien varrella ei muodostaisi viihtyisää kaupunkiympäristöä ja että tarkoituksena on suunnitella myös julkista tilaa. Luonto on viihtyisää julkista tilaa, eikä sitä tarvitse suunnitella. Se on paikalla jo valmiina. Ja jos tyydyttäisiin yhteen taloriviin, tätä julkista tilaa jäisi alueelle enemmän. Tapani Launiksen vaihtoehtosuunnitelma, joka sisältää yhden talorivin Vihdintien varrella, täydentyy vielä mahdollisesti Vihdintien toisen puolen täydentävällä kaavoituksella, josta Otso Kivekäs on tehnyt aloitteen; lisäksi liikenneympyrän sisäpuolelle olisi mahdollista kaavoittaa hyvinvointikeskuksen lisäksi myös asuntoja. Näin ollen kaupungin väitteet siitä, että yksi talorivi Vihdintien varrella ei mahdollistaisi palveluille riittävää asukaspohjaa, ei kestä lähempää tarkastelua varsinkaan jos osa asunnoista toteutetaan jonnekin muualle. Korttelikaupunkiajatus sulkee julkisen virkistysalueen kortteleiden sisäpihoiksi, ja tästä on luovuttava. 

Yksi talorivi Vihdintien varrella vertautuisi Koskelantien varren Olympiakylään tai Mannerheimintie 71-79 aravatalojen rivistöön; molempien takana alkaa viheralue; ensimmäisessä tapauksessa Kumpulan siirtolapuutarha ja jälkimmäisessä Keskuspuisto. Kumpaakaan aluetta ei taida kukaan pitää epäviihtyisänä ainakaan sen takia, että niissä on vain yksi talorivi tien ja viheralueen välissä.

Liito-oravien yhteyksistä kaavasuunnitelmassa ei olla huolehdittu riittävästi

Pidämme valitettavana, että Haagan liikenneympyrän ja Vihdintien kaavassa joudutaan vetoamaan liito-oravaan, joka on monimuotoisuuden indikaattorilaji, ja ihmettelemme sitä, miksi kaupunki ei ole tunnistanut ja tunnustanut sitä, että liito-oravien elinympäristöjen suojeleminen auttaa luontokatoon vastaamisessa, sillä liito-oravan eläminen jollakin alueella on osoitus kyseisen alueen monimuotoisuudesta eli rikkaista luontoarvoista. Siihen on hyvät syyt, että liito-orava on EU:n luontodirektiivillä suojeltu laji, sillä liito-oravan suojeleminen auttaa luontoa kokonaisuudessaan. 

Niin sanotulle Piimäenpuistolle tulee tehdä perusteellinen luontokartoitus. Sen ajankohtainen liito-oravatilanne on kartoitettava; lisäksi alueesta on syytä tehdä kääpäkartoitus, sillä Keijo Savolan maastokäynnit alueella antavat viitteitä, että alueella olisi arvokkaita kääpiä. On selvitettävä paitsi Piimäenpuiston merkitys liito-oravien dispersaalina mutta myös niiden mahdollisena elinympäristönä. Liito-oravien yhteyksistä on sanottava sen verran, että puiden istuttaminen ei riitä takaamaan liito-oravien tarvitsemia liikkumisyhteyksiä, sillä mitä pidempi on liito-oravan liidettävä matka, sitä korkeammat yhteyspuut se tarvitsee. 

Kaava sisältää myös varauksen aluekeskukselle heti rantaradan pohjoispuolelle. Tästä suunnitelmasta tulee luopua, sillä se katkaisisi ekologisen ja virkistysyhteyden, niin sanotun läntisen vihersormen lopullisesti. Liito-oraville aluekeskuksen paikka on dispersaali eli levittäytymisreitti Riistavuoren ja Pohjois-Haagan erittäin liito-oravarikkaiden metsien välillä; Kaupintien, Vihdintien ja Kehäradan erottama metsä on koko Helsingin liito-oravatiheimpiä metsiä, ja aluekeskuksen toteuttaminen vaarantaisi yhden koko Helsingin suurimmista liito-oravapopulaatioista. 

Haagan liikenneympyrän puustoinen yhteys on olennainen Haagan liito-oravapopulaatiolle

Liito-orava on levinnyt lännestä, Espoon suunnasta Helsinkiin, ja Talin ja Munkkivuoren metsät ovat tässä levittäytymisessä elintärkeässä asemassa. Liito-oravan levittäytyessä myös Haagaan, niiden todennäköisin ja ylivoimaisesti paras uusiutumisreitti on Talin kautta. Keskuspuistostakin on mahdollista tulla Haagan ammattikoulun vieritse, mutta Keskuspuistosta taas ei ole yhteyttä Espoon runsaammille liito-oravamaille; lisäksi Hämeenlinnantien ylittäminen on erittäin riskialtis yritys nuorellekin koiraalle. 

Yksi Helsingin tiheimpiä liito-oravakantoja lienee Pohjois-Haagassa; niin sanotun Pohjois-Haagan keskuspuiston alueella, alueella, joka rajautuu lännessä Vihdintiehen ja pohjoisessa Kaupintiehen. Kaupungin mielestä tämän alueen liito-oravakanta voisi uudistua myös liitämällä Vihdintien ylitse; tämä saattaa olla paikoitellen teoreettisesti mahdollista, mutta Vihdintien länsipuoli on lähes kokonaisuudessaan teollisuus- ja toimitila-aluetta, jota liito-orava voi käyttää vain kauttakulkuun, ei elinympäristönä. Ja on hyvin epätodennäköistä, että liito-orava lähtisi ensin ylittämään Pitäjänmäentietä ja sitten toiveikkaana etsiskelemään yksittäisiä yhteyspuita, joiden avulla se jotenkin onnistuisi navigoimaan koko laajan Pitäjänmäen-Valimon teollisuusalueen lävitse. 

Helsingin Sanomien tuoreen artikkelin mukaan kokemuksia yhteyspuita korvaavista ylitystolpista ei juurikaan ole, eikä voida luotettavasti olettaa, että liito-oravat niitä hyödyntäisivät varsinkaan liikennealueen ylitse. Ainakaan tähän mennessä kyseisessä artikkelissa mainitun Liito-orava-LIFE -hankkeessa Espoossa liito-oravat eivät ole ylitystolppia hyväksyneet käyttöönsä. (https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/5647606?fbclid=IwAR3S_y1b2_SqFtvW4QcFpOYm6YzMUewcrAT5Q2cCwow6fgr20MyPcTeJhCY)

Edelläkerrottujen syiden vuoksi onkin tärkeää pitää huolta, että Haagan liito-oravien ensisijainen levittäytymisreitti pysyy käyttökelpoisena. Ja se reitti kulkee Haagan liikenneympyrän poikki. 

Tekemäni tutkimukset osoittavat selvästi Haagan liikenneympyrän keskeisen merkityksen Haagan liito-oravakannan uusiutumiselle. Sitä uusiutumista ei estä Talin tenniskeskuksen parkkipaikan noin 27 metrin puuton väli eikä Pitäjänmäentien ja Vanhan Viertotien ylittäminen; sen sijaan sille luultavasti olisi kohtalokasta Haagan liikenneympyrän kaataminen niin, ettei lounais-koillissuunnassa jätettäisi yhteyspuiden rivistöä. Uudeksi Piimäenpuiston ja Riistavuoren välin korvaavaksi yhteydeksi ajatellusta CGI:n toimitalon, Vihdintien ja Pitäjänmäentien “kainaloon” jäävästä metsiköstä matka Vihdintien toiselle puolelle on liian pitkä. Piimäenpuistolle tulee myös tehdä luontokartoitus, jonka osana liito-oravakartoitus. 

Johtopäätökset ja suositukset: liikenneympyrän kaavassa on vain vähän ongelmia, mutta Vihdintien kaavaa tulee keventää ja kaventaa

Edellä sanotun perusteella Kaupunkiluontoliike ry esittää, että Haagan liikenneympyrän kaava voidaan hyväksyä niillä edellytyksillä, että liito-oravien esteettömistä kulkuyhteyksistä Haagan liikenneympyrän poikki huolehditaan ja kevyen liikenteen alikulut säilytetään, sillä ne palvelevat myös eläimiä. Esitämme, että asuntorakentamisen mahdollisuuksia tutkitaan vakavasti myös liikenneympyrässä ja että Otso Kivekkään aloitetta, jossa ehdotetaan osaa Vihdintien varren asuntorakentamisesta siirrettäväksi vajaakäytössä olevalle toimitila-alueelle Vihdintien länsipuolelle, edistetään vakavasti. Alueella on kunnallistekniikkakin valmiina. Myös Vihdintien länsipuolen laajoille parkkikentille voisi kaavoittaa ja siirtää autot maan alle; sitä paitsi alueelle tuotava lisääntyvä joukkoliikenne vähentää pysäköinnin tarvetta. Sen sijaan Vihdintien kaava vaatii vielä enemmän jatkotyöstöä, jotta siitä voisi tulla hyväksyttävä, ja tässä ehdotetussa muodossaan sitä ei voi hyväksyä. 

Vuorovaikutusraportin sivulla 41 mainitaan, että Helsingille oltaisiin kehittämässä ekologisen kompensaation mallia. Jos hiilinielut ehkä olisivatkin kompensoitavissa, paikalliset ekosysteemipalvelut taas eivät sitä ole, ja asukkaiden kannalta lähiluonto toimii paitsi luontokasvatuksen paikkana, myös hulevesien imeyttäjänä, ilmanpuhdistajana ja päivittäisen virkistäytymisen paikkana. Mikään kompensaatiomalli ei oikeuta lähiluonnon uhraamista metropolitason ilmastotavoitteille, joiden osalta sitä paitsi on hyvin kyseenalaista, missä määrin lähiluonnon uhraaminen auttaa näiden ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Lähiluonnon tuhoaminen merkitsee sitä, että asukkaat lähtevät luontovirkistyksen perään kauemmas, yleensä autoilla.

EU:n ennallistamisasetuksen 6 § on ottanut vertailuvuodekseen vuoden 2021. Tämän pykälän keskeisenä periaatteena oleva kokonaisheikentämättömyyden velvoite olla vähentämättä latvuspeitteisyyttä ja viheralueita sitoo kaikkia Suomen kuntia. Riistavuoren alueen kaavoittaminen sotii ennallistamisasetuksen 6 § vastaan, ja aivan erityisen kornilta tässä suhteessa vaikuttaa ajatus kaataa metsää, jotta olisi tilaa istuttaa tilalle katupuiden rivistö. Osittain tai suurimmaksi osaksi kaadettavan metsän edellämainitun kaltainen ”virkistysarvojen kehittäminen” ei ole ennallistamista.

Liite:

Raportti liito-oravien yhteyksistä (löytyy allaolevasta linkistä):

https://kaupunkiluontoliike.blogspot.com/2022/12/haagan-liikenneympyra-on-elintarkea.html

 

Vakuudeksi

Kaupunkiluontoliike ry

Manki Perukangas, puheenjohtaja

Ukrainan vastarinta antaa hitaammille vatulointiaikaa

Nyt kun jotkut kansanedustajat ovat ilmaisseet tarvitsevansa aikaa itsestäänselvyyksiä sisältäneet turvallisuuspoliittisen selonteon jälkeen harkintaan ja asiantuntijoiden kuulemiseen, niin meidän onneksemme Ukrainan urhea taistelu antaa heille sitä vatulointiaikaa. Tosin on mielestäni aika kummallista, jos turvallisuuspolitiikka alkaa realisoitumaan heille vasta tässä vaiheessa. Meillä on koko ajan ollut Venäjä naapurissa, Putin yli 20 vuotta johdossa, Krimille hyökkäyksestä 8 vuotta ja turvallisuuspoliittisesti rampaan EU:hun liittymisestä 27 vuotta. Ovatko silmät olleet kiinni tähän saakka?

Tätä ei saisi sanoa ääneen, mutta ukrainalaisten sinnikäs vastarinta antaa Suomelle joidenkin kaipaamaa harkinta-aikaa, jossa siinäkin on kyse siitä, että ei haluta suututtaa oletettuihin kannattajiin kuuluvia Nato-skeptikkoja. Mitä enemmän Venäjän lipun alla taisteleva sortin sakki ehtii pommittamaan, ryöstämään ja raiskaamaan, sitä enemmän täällä saadaan vatulointiaikaa, minä aikana moni parlamentti jo ehtisi hyväksymään Nato-jäsenyytemme.

Esittävätkö jotkut kansanedustajat lopultakin Nato-skeptikkoja - vaikka sitten pitkin hampain tulisivatkin jäsenyyden taakse - oletettujen kannattajiensa oletetun/aiemman Nato-nihkeyden tai peräti kielteisyyden takia? Etteivät äänestäjät vain luulisi, että heidän edustajansa olisi kääntänyt takkiaan huolettomasti vaan toimisi harkitsevasti.

Tiedän, että tämä pohdintani saattaa kalahtaa joihinkin erittäin, erittäin paljon arvostamiini edustajiin. Mutta nyt viite- ja jäsenryhmät hiiteen. Kyse on sen verran vakavista asioista.

Kaupunkiluonto ry:n kannanotto Malminkartanon suunnitteluperiaatteista

 

Kartanonmetsää. Kivikautisen tien linjaus näkyy maastossa selvästi varsinkin lumettomana aikana. 

KAUPUNKILUONTO RY 

Mielipide Malminkartanon suunnitteluperiaatteista 

Kaupunkiluonto ry keskittyy lausunnossaan suunnitteluperiaatteiden luontovaikutuksiin. Kuitenkin esitämme myös yhden viestinnällisen kommentin; jos asukkaiden ja muiden sidosryhmien halutaan olevan myötämielisiä hankkeen tavoitteille ja osallistuvan rakentavahenkisinä partnereina kaavoitusprosessiin, tällöin ei ole aivan vähämerkityksistä, miten hankkeesta viestitään. Tällöin käytettävien käsitteiden valinnassa kannattaa olla tarkka. 

Ilmastoviisaus-termistä kannattaa luopua 

Suositamme välttämään termin “ilmastoviisaus” käyttöä, sillä se on asukkaiden ja luonnonsuojelujärjestöjen silmissä monin paikoin rämettynyt: usein tuntuu siltä, että termillä koetetaan oikeuttaa hankkeita, joiden välitön hiilitase on usein negatiivinen ja paikalliset vaikutukset paitsi hiilitaseeseen, mutta ennen kaikkea luonnon monimuotoisuuteen ja virkistysarvoihin ovat negatiivisia. “Ilmastoviisaus”-termin läpi ollaan opittu näkemään, ja se maistuu retoriselta sumutukselta. 

Sisällölliset huomiot: yleistä 

Sitten hankkeen suunnitteluperiaatteiden sisällölliseen puoleen. Eniten yhdistystä kiinnostavat Malminkartanon luontoarvot. Uskoaksemme on kyseessä kaupungin strateginen valinta painottaa luontoarvoja suunnitteluperiaatteiden sivun 10 tapaan: 

“Alueen tunnistetut arvokkaat luontokohteet sijoittuvat Mätäjoenlaakson ja Malminkartanonhuipun alueelle.” (lihavointi on yhdistyksen tekemä, ei kaupungin muotoilu) 

Edellämainitut alueet säästyvätkin suunnitelmassa mainitulta “kehittämiseltä”. Sen sijaan asukaspalautteessa esiin nostettu suurin huoli (mikä tunnistetaan myös suunnitelman liiteaineistoissa, kuten vuorovaikutusraportissa) kohdistuu Kartanonmetsään. 

Kartanonmetsä, josta on erillinen arkkitehtikilpailukin, on nostettu erityiseksi “kehityskohteeksi” Malminkartanon sisällä. Kuitenkin arkkitehtikilpailussa alue on nimetty “Malminkartanon keskiosaksi”, luultavasti siksi, että aluetta vähemmän tuntevat eivät huomaisi alueen olevan metsää. Ja tämä Malminkartanon keskiosaksi nimetty Kartanonmetsä on kaupungin valitseman retorisen strategian mukaisesti haluttu esittää kehittämistä vaativana ongelma-alueena, jonka luontoarvoja ei suunnitelmassa ole tunnistettu. 

Kartanonmetsä: Malminkartanon vahvuus vai heikkous? 

On ollut mitä ilmeisimmin kaupungin strateginen valinta jättää sivun 22 SWOT-analyysissä Kartanonmetsä ulos alueen vahvuustekijöistä (S) ja katsoa sen “kehittäminen” välinearvoiseksi toimenpiteeksi, jonka avulla alueen mahdollisuuksia parannettaisiin. Tämän tulkinnan puolesta puhuu sekin, että Kartanonmetsän “estevaikutus” luetaan heikkouksiin (W). Sitä, mitä tällä “estevaikutuksella” tarkoitetaan, avataan sivulla 10: “Kartanonmetsän kukkula muodostaa merkittävän kulkuesteen kävelylle ja pyöräilylle”. Kuitenkin aluetta käytetään jo nyt virkistykseen, tapahtuu tämä sitten jalkaisin tai maastopyöräillen. Näitä käyttöjä Kartanonmetsän kukkula ei nykyiselläänkään estä. Estettä se ei myöskään muodosta luonnonvaraisille eläimille, vaan on niiden kauttakulkureitti. Mahdollisesti liito-oravankin, mikä tulee selvittää ajankohtaisella liito-oravakartoituksella. Joka tapauksessa se on tärkeä ekologinen käytävä, joka yhdistää puutteellisesti kartoitetun, vanhan Uusmäen metsän aina Mätäjokilaaksoon saakka.  

Kun on tehty retorinen valinta korostaa Kartanonmetsää heikkoutena sen estevaikutuksen kautta, tulisi todistaa, kenen mielestä on ongelma, että Malminkartanon keskellä on metsä. Ei ainakaan asukkaiden tai luontojärjestöjen. Alueen etelä-pohjoissuunnassa jakava junarata ja lounas-koillinen –suunnassa jakava Malminkartanontie jakavat alueen vähintään yhtä räikeästi kuin metsä, mutta kuitenkin ollaan päätetty keskittyä siihen, että juuri metsän jakava vaikutus nähdään ongelmaksi. Tosiasiassa metsä yhdistää alueen, koska se toimii koko Malminkartanon viheralueena. Se on siis eräänlainen Malminkartanon Keskuspuisto.  

Kartanonmetsää on jo kartoitettu 

On sinänsä positiivista, että Kartanonmetsästä luvataan teettää luontokartoitus ennen kuin arkkitehtikilpailun tulosta lähdettäisiin jatkotyöstämään asemakaavoiksi. Olisi kuitenkin kannattavaa teettää se jo ennen kuin sitoudutaan jatkotyöstämisessä mihinkään arkkitehtikilpailun vaihtoehdoista. Tällöin sitouduttaisiin sokkona valittuun malliin, tietämättä, mitä kaavoitusta rajaavia luontoarvoja alueella on ja missä.  

Joskaan Kartanonmetsän luontoarvot eivät olekaan kaupungin tiedossa, tämä ei tarkoita, että niitä ei olisi. Alueella on käynyt sekä yksityisiä luontokartoittajia että Luonto-Liiton metsäryhmän kartoittajia. He ovat löytäneet eri puolilta Kartanonmetsää sekä kääpiä että sammalia. Alueella esiintyy eri puolilla Kartanonmetsää lahokaviosammalta ja luontoarvoja indikoivaa kantohohtosammalta.  

Lisäksi aivan lähistöllä on liito-oravan ydinalue Vuorenjuuren asuinalueen ja Honkasuontien välisessä metsässä. Tältä ydinalueelta on kulkuyhteys Kartanonmetsään Toiskanpuiston kautta. Kartanonmetsä taas on luontevin dispersaali tämän ydinalueen ja Keskuspuiston suunnan ydinalueiden välillä; lisäksi Kartanonmetsän liito-oravatilanne tunnetaan puutteellisesti. Alue on kuitenkin etenkin reunaosiltaan liito-oraville hyvin soveltuvaa, vanhahkoa, monimuotoista sekametsää, joten siellä tulee tehdä liito-oravakartoitus. Edellämainittujen luontoarvojen lisäksi tunnetaan jo vanhastaan alueen koillisnurkassa sijaitseva pähkinäpuulehto, jollaiset ovat aina suojeltavia alueita. 

Kivikautinen tie on vaarassa 

Luontoarvojen lisäksi Malminkartanon “keskiosan” rakentaminen uhkaa Kartanonmetsän poikki kulkevaa, hyvin tunnettua kivikautista tietä, jonka päälle suunnitteluperiaatteiden sivulla 28 mainittu jalankulkuyhteys tulisi ilmeisesti ainakin osin kulkemaan, missä tapauksessa tämä Museoviraston tuntema historiallisesti ja arkeologisesti arvokas väylä tuhoutuisi.  

Kaikissa arkkitehtikilpailun vaihtoehdoissa alueen asukasmäärä kasvaisi niin paljon, että Kartanonmetsän virkistyskäyttö lisääntyisi voimakkaasti; tämäkin kuluttaisi edellämainitun, herkässä kalliomaastossa hyvin erottuvan tien näkymättömiin. Tämän pelon ajankohtaisuutta lisää sivun 26 maininta “kulkuyhteyksien keskeiselle Kartanonmetsän viheralueelle tulee olla sujuvia ja visuaalisesti kutsuvia”. Nähtävästi siis Kartanonmetsän virkistyskäyttöä halutaan voimakkaasti lisätä. Jää epäselväksi, mitä “sujuvuus” tarkoittaa. Aiotaanko Kartanonmetsä näivettää puistoksi? 

Arkkitehtikilpailun ehdotuksista lausumme seuraavaa:  

Ensimmäinen ehdotus “Kylämäki” näyttää metsän säilymisen kannalta siedettävimmältä. Jos tavoitteeseemme eli alueen rauhoittamiseen luonnonsuojelualueeksi ei päästä, niin tämän vaihtoehdon pohjalta edettäessä tulisi rajata lahokaviosammalreviirit, varoa pähkinäpuumetsää ja huolehtia liito-oravan yhteyksien ja mahdollisten elinympäristöjen säilymisestä. Maisema-arvoja Kylämäki kyllä muuttaisi, sillä tässä talot ovat valkoisia, hammasmaisia. Mieleen tulee Vantaanpuiston toisinto 50 vuotta myöhemmin. 

Toinen ehdotus “Latvus” yksityistää kaikkein eniten yleistä virkistysaluetta yksityisiksi pihamaiksi. Maankäyttö on siinä kaikkein tehottominta. 

Kolmannessa ehdotuksessa “Neliapila” raskain rakentaminen keskittyy alueen luontoarvojen kannalta luultavasti vähämerkityksellisimpään osaan eli metsän kaakkoisosaan. Tuon alueen sammalesiintymät pitää kuitenkin selvittää ja rajata; lisäksi alueen tunnetut arkeologiset esiintyvät ovat tuolla metsän kaakkoisosassa. Metsän luoteisosaan on ripoteltu pistetaloja, jotka pienentävät metsää ja muuttavat sen yksityispihoiksi. 

Neljäs ehdotus “Otava” tavoittelee selkeästi tehokasta maankäyttöä. Kuitenkin siinä asutus leviää kaikkein syvimmälle metsään poikittaisen autotien ja kaksinkertaisen korttelirivin myötä. 

Johtopäätökset alueen kehittämiselle 

Malminkartanon lisärakentamistarvetta on perusteltu paitsi edellämainitulla “ilmastoviisaudella”, joka veisi malminkartanolaisilta leijonanosan Kartanonmetsää, myös palvelutason ylläpitämisellä, niinkuin lisärakentamista aina tavataan perustella. Kuitenkin tämän kanssa ristiriitaisesti suunnitelman sivulla 14 todetaan “Kaupallisen selvityksen perusteella Malminkartanon asukasmäärän kasvaessa on tarvetta parantaa nykyistä palvelutarjontaa”. Enää ei siis puhutakaan ainoastaan nykyisen palvelutason ylläpitämisestä. Onko nälkä kasvanut syödessä?  

Malminkartanon asukasluku tulee kasvamaan ilman Kartanonmetsän rakentamistakin: AEL:n eli Ammattienedistämislaitoksen alueelle, aivan Kartanonmetsän kylkeen on tulossa uusi asuinalue; lisäksi Honkasuo kuuluu tosiasiallisesti pohjoisen Malminkartanon yhdyskuntarakenteeseen, sillä sinne johtava väylä kulkee Malminkartanon kautta ja alue on riippuvainen Malminkartanon julkisista palveluista ja kaupallisten palveluiden osalta se paljolti tulee tukeutumaan Vantaan puolelle, Myyrmäkeen. On keinotekoista olla laskematta Honkasuon aluetta Malminkartanoon.  

Yhdistys tervehtii ilolla suunnitelman sivulla 14 mainittua mahdollisuutta “uutta rakentamista on mahdollista tutkia mm. pysäköintialueille”. Malminkartanon alueen maankäytön tehottomuutta lisäävät, kuten suunnitelmassa mainitaankin, lukuisat suuret avopysäköintikentät. Näiden alueiden tehokkaampi käyttöönotto tulee tutkia ensin alueen lisärakentamistarpeita varten. 

Arkkitehtikilpailua kommentoineista ylivoimainen enemmistö vastustaa Kartanonmetsän rakentamista. Jos heidän mielipiteensä jätetään huomiotta, tällöin yhä useampi jättää vastaisuudessa vastaamatta tällaisiin kyselyihin, koska kokee sen olevan turhaa. Paheksumme, että arkkitehtikilpailussa “Malminkartanon keskiosan kehittämisvaihtoehdoissa” ei ollut mukana  nollavaihtoehtoa, mikä nimenomaan olisi alueen kehittämistä: kehittämistä luonnonsuojelualueeksi. 

Yhdistyksen mielestä Kartanonmetsää eli niinkutsuttua Malminkartanon keskiosaa sopii kehittää, mutta kehittämisen tavoitteena tulee olla alueen rauhoittaminen luonnonsuojelualueeksi. Kartanonmetsä on luultavasti koko Luoteis-Helsingin, eli Kehä ykkösen pohjoispuoleisen ja Hämeenlinnantien länsipuoleisen kaupungin maisema-arvoiltaan, museoarvoiltaan ja luontoarvoiltaan hienoin metsä, jonka toivomme jäävän sellaiseksi kuin se on: asukkaiden suosimaksi henkireiäksi, josta he ovat ylpeitä ja joka myös brändää kaupunginosaa ylöspäin. 

Kartanonmetsän rauhoittaminen luonnonsuojelualueeksi olisi linjassa Helsingin kaupungin itsensä julistaman strategian mukaan, jonka mukaan tärkeimmät luontoalueet säästetään. Uudellamaalla on suojeltu vasta 5% metsämaasta. Tässä on vielä tekemistä, jos on tarkoitus yltää valtakunnalliseen 10% suositukseen. Tämä toimenpide olisi myös linjassa Luontopaneelin suosituksen kanssa, jonka mukaan vanhat ja lähes luonnontilaiset metsät tulisi säästää. Myöskään tuoreen ilmastolain kannalta ei ole loogista rakentaa monimuotoista virkistysmetsää ja siten lisätä liikennepäästöjä, jos asukkaat joutuvat matkustamaan kauemmas luontovirkistyksen perässä.  

Etelä-Suomessa vanhaksi katsottavan männyn alaikäraja on 97, kuusen 88 ja lehtipuiden 70 vuotta. Silmämääräisesti katsoen kaikkia näitä em. ikäkriteerit täyttäviä puuryhmiä löytyy kyseiseltä alueelta. Metsän säästäminen vähentäisi Helsingin kaupungin luonnolle EU-tasoltakin asetettuja ennallistamisen suorituspaineita, semminkin kun vanhaa, monimuotoista metsää ei voi ennallistaa puita istuttamalla. Kartanonmetsän säästäminen olisi linjassa myös Suomen ympäristökeskuksen suosituksen mukaan, jonka mukaan “tiivisalueille tulee välttää luonto- ja viheralueille rakentamista ja periaatteena pitäisi olla jo käytetyn (kuten parkkialueiden tai toimitila-alueiden) maa-alueiden uudelleenkäyttö.  

Valitettavan usein Helsingin kaupunki on ilmaissut olevansa huolissaan siitä, näkevätkö yritykset sen luotettavana, sitoutuneena ja pitkäjänteisenä kumppanina. Jos Helsingin kaupunki aikoo tosissaan olla luotettava, sitoutunut ja pitkäjänteinen toimija, se ottaa huomioon edellämainitut sitoumukset ja suositukset.  

Vakuudeksi 

Kaupunkiluonto ry

puheenjohtaja Manki Perukangas