Habermas oli sittenkin väärässä

Habermas oli sittenkin väärässä. Ihminen ei lajina ole oppiva eläin siinä mielessä, että seuraavat sukupolvet olisivat vapaita aiempien sukupolvien tekemistä virheistä. Tiede on ehkä itseään korjaava systeemi, mutta se on lopultakin omalakinen ja itseriittoinen, ja ulkomaailma vaikuttaa siihen tieteen omien lakien mukaisesti. Tieteessä Habermasin uskomus, tai oikeastaan toivomus siitä, että kommunikaatio perustuisi rationaalisuuteen, jossa parhaiten perusteltu tosi uskomus vakuuttaisi vähitellen kaikki toisetkin, saattaa vielä päteä. Missään muussa inhimillisessä instituutiossa ei.

Ajatellaanpa systeemitasolla vaikkapa sotia. Ei niistä olla päästy eroon. Tai "irrationaalisista" uskomusjärjestelmistä, joita uskonnoiksi sanotaan, sillä ne ovat funktionaalisessa mielessä hyvinkin järkeviä. Ihmisen on järkevä uskoa turvallisuudentunteensa ja yhteisön turvallisuutensa vuoksi. Yksilötasolla taas on helppo osoittaa lukuisia, kaikille tuttuja vastaesimerkkeja: Habermas oli väärässä. Erityisen huonosti hänen uskomuksensa - tieto voi olla hyvin perusteltu tosi mutta siltikin uskomus - järkevän argumentin ylivoimaisuudesta soveltuu politiikkaan,

Tästä on mahdotonta olla löytämättä esimerkkejä, jos yhtäänkään pitää silmiään auki. Vai miten muuten on perusteltavissa se, että mukakaupungistunut kansa äänestää agraaripuoluetta tai duunari porvareita? Kyse ei ole väärästä tietoisuudesta, kyse on sanoiksi puettujen aatteiden markkinoinnista. Tätä on parhaiten tuntemani puolueen, Vihreiden, ollut vaikea ymmärtää, kun usko niihin parhaimpiin perusteluihin on ollut niin vankkumaton.

Heikkopäiset pitävät terrorismia yhtenä esimerkkinä siitä, että sivistys ei vielä ole saavuttanut kaikkia pimeitä kolkkia, ja totuus on niinkuin se luetaan. He tulevat olleeksi ihan oikeassa: paljon on pimeitä kolkkia, joissa asuu houkkia. Sinne ei rationaalisen argumentaation kaiku kuulu sen paremmin kuin mullahin huutokaan.

Postmodernia tiedepolitiikkaa

Nykyinen hallitus on sitten viimeistellyt postmodernisaation, vaikka hallituksessa on postmodernisaatiota vastustava puolue Perussuomalaiset. Tämä on sikäli yllättävää, että eiväthän he ole pakolaispoliittista ärhentelyä lukuunottamatta saaneet puumerkkiään näkyviin hallituspolitiikassa oikein missää. Tiedepolitiikka on kuitenkin vastoin heidän ja kenenkään muunkaan parempaa ymmärrystä postmodernia.

Francois Lyotardin mukaan postmodernisaatio tarkoittaa sitä, että sellaiset suuret (kehitys)kertomukset, jotka oikeuttivat tieteen ja tiedon yhteiskunnallisen aseman ja merkityksen, ovat kriisiytyneet. Niin ovat. Nykyinen hallitus vihaa tieteellistä tutkimusta ja koeteltua tietoa kiihkeästi, käytti tämän vihan todistuskappaleena sitten yliopistojen yt-neuvotteluista kertovia lukuja tai Sipilän dosentti- ja Stubbin kolmen kuukauden lomapuhediskursseja.

Ajan henki on se, että elämänkoulu on korvannut koulun, ja tämän henkisen moukkuuden poliittinen ilmentymä on se, että vaikka näyttäisikin siltä, että Perussuomalaiset olisivat hallituksen äänettömiä yhtiömiehiä, niin kyllä nykyhallitusta vaivaa henkinen perussuomalaisuus.

Hallitus panee tieteen viralta

Mieleeni tuli kerettiläisen nihilistinen ajatus: mitä väliä on hallituksen koulutusleikkauksilla, jos nytkään hallitus ei kuuntele tutkijoiden asiantuntemusta, ainakaan jos ajatellaan tiedettä yhteiskunnallisesti vaikuttavana instituutiona, jolla on jokin itsensä ulkopuolinen syy olla olemassa? 

Tämähän sinänsä on aivan loogisesti linjassa piilohallitusohjelman kanssa, joka on tiedon korvaaminen mutulla. Tähän kuuluvat esimerkiksi denialismi ja kreationismi, ja kaikkinainen asiantuntijatiedon vähättely, jossa Reiskan näkemys on yhtä arvokas professorin kanssa (kts. edellinen kirjoitus).

Paitsi tietenkin jos uskomme edelleenkin tieteen itseisarvoon, tutkimus on arvokasta an sich, ja uusi tieto aina arvokasta vaikkemme tietäisikään vielä nyt, mihin sitä tarvitaan, soveltamisista puhumattakaan, mutta ainakin tieteen sisäisen tilan kannalta. Yhteiskunnallisesti vaikuttava instituutio se ei ole nytkään, joten jääköön rauhassa riutumaan? 

Ovelasti tämä on valmisteltu, tieteen viraltapano. Ensin tehdään tutkimus tarpeettomaksi, jotta sen lakkauttamista harva huomaa, ja vielä harvempi osaa kaivata.