Nykyinen hallitus on sitten viimeistellyt postmodernisaation, vaikka hallituksessa on postmodernisaatiota vastustava puolue Perussuomalaiset. Tämä on sikäli yllättävää, että eiväthän he ole pakolaispoliittista ärhentelyä lukuunottamatta saaneet puumerkkiään näkyviin hallituspolitiikassa oikein missää. Tiedepolitiikka on kuitenkin vastoin heidän ja kenenkään muunkaan parempaa ymmärrystä postmodernia.
Francois Lyotardin mukaan postmodernisaatio tarkoittaa sitä, että sellaiset suuret (kehitys)kertomukset, jotka oikeuttivat tieteen ja tiedon yhteiskunnallisen aseman ja merkityksen, ovat kriisiytyneet. Niin ovat. Nykyinen hallitus vihaa tieteellistä tutkimusta ja koeteltua tietoa kiihkeästi, käytti tämän vihan todistuskappaleena sitten yliopistojen yt-neuvotteluista kertovia lukuja tai Sipilän dosentti- ja Stubbin kolmen kuukauden lomapuhediskursseja.
Ajan henki on se, että elämänkoulu on korvannut koulun, ja tämän henkisen moukkuuden poliittinen ilmentymä on se, että vaikka näyttäisikin siltä, että Perussuomalaiset olisivat hallituksen äänettömiä yhtiömiehiä, niin kyllä nykyhallitusta vaivaa henkinen perussuomalaisuus.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pakolaisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pakolaisuus. Näytä kaikki tekstit
perjantai 11. joulukuuta 2015
perjantai 30. lokakuuta 2015
Mitä ***a, Iltalehti
Eilisiä Iltalehden lööppi- ja etusivun otsikoita:
"Pohjoismaiden ministereiltä uusi linja: elintasopakolaiset esiin ja ulos."
"Imaami ehdottaa: useita suurmoskeijoita Suomeen. Ehkäisee musliminuorten radikalisoitumista."
"Sisäministeri Orpo: Vastaanottokeskusten ympäristössä turvallisuusriski."
"Muslimit haluavat verotusoikeuden."
Olen jo aikaisemmin ollut huomaavinani, että kyseinen julkaisu on valinnut linjansa, ja se on irtonumeromyynti niille, jotka muuten lukevat MV:a. Tätä ei voi olla huomaamatta, lööpit tunkevat vastaan silmistä ja korvista, vaikken kyseistä kasettaa ostakaan, joten en valitettavasti voi laittaa sitä boikottiin.
Tänään sama linja jatkuu:
"Tekeekö Venäjä politiikkaa turvapaikanhakijoilla?"
"Suomalaistaustaisen perheen teinityttö vapautettiin Isisin kynsistä."
IL:n linja on sellainen, että jos mitään kohun väärtiä ei ole, se nostattaa itse sen kohun. IL lietsoo vihaa turvapaikanhakijoita kohtaan. Osaan kuvitella, miten hompanssit hihkuvat innoissaan näistä suurmoskeijoista, eikä tarvitse vain kuvitella, sillä onhan Facebookissa niitä vastustava ryhmäkin. Varmaan hakkaavat jo sormiaan kipeiksi oksentaessaan näppäimistöilleen. Toivottavasti se protestointi hyytykin sitten näppikselle. Verotusoikeudesta taas ei ole pitkä matka siihen, että joku keksii, että jos verotusoikeus, niin sitten myös oikeus, liukkaan pinnan Sharia-argumentti. Ja senhän pitäisi olla positiivista, että tyttö vapautettiin, mutta mitään uutista ei olisikaan, jos ei oltaisi mainittu Isisiä.
Kysymys "Tekeekö Venäjä politiikkaa turvapaikanhakijoilla?", osoittaa lopullisesti lehden linjan. Jos uutista ei ole, lehti esittää oman epäilynsä, luulonsa tai luulottelunsa. Ihan yhtä hyvin minä voisin ihmetellä, onko Kuu juustoa.
Kehotan siis boikotoimaan Iltalehteä. Minä olen hengessä mukana, mutta ei se muuta mitään, sillä en muutenkaan näitä lehtiä osta.
Iltasanomat ei ole aivan yhtä kauhea, vaikka kyllä hekin kirjoittavat:
"Viranomaiset huolissaan Venäjän rajan vuotamisesta. Uusi pakolaisaalto Idästä?"
Tämä on tätä POIKA SÖI ÄIDIN laittamat lihapullat -journalismia. Että kehtaakin kutsua itseään toimittajaksi, henkilö, joka työskentelee tällaisessa julkaisussa.
"Pohjoismaiden ministereiltä uusi linja: elintasopakolaiset esiin ja ulos."
"Imaami ehdottaa: useita suurmoskeijoita Suomeen. Ehkäisee musliminuorten radikalisoitumista."
"Sisäministeri Orpo: Vastaanottokeskusten ympäristössä turvallisuusriski."
"Muslimit haluavat verotusoikeuden."
Olen jo aikaisemmin ollut huomaavinani, että kyseinen julkaisu on valinnut linjansa, ja se on irtonumeromyynti niille, jotka muuten lukevat MV:a. Tätä ei voi olla huomaamatta, lööpit tunkevat vastaan silmistä ja korvista, vaikken kyseistä kasettaa ostakaan, joten en valitettavasti voi laittaa sitä boikottiin.
Tänään sama linja jatkuu:
"Tekeekö Venäjä politiikkaa turvapaikanhakijoilla?"
"Suomalaistaustaisen perheen teinityttö vapautettiin Isisin kynsistä."
IL:n linja on sellainen, että jos mitään kohun väärtiä ei ole, se nostattaa itse sen kohun. IL lietsoo vihaa turvapaikanhakijoita kohtaan. Osaan kuvitella, miten hompanssit hihkuvat innoissaan näistä suurmoskeijoista, eikä tarvitse vain kuvitella, sillä onhan Facebookissa niitä vastustava ryhmäkin. Varmaan hakkaavat jo sormiaan kipeiksi oksentaessaan näppäimistöilleen. Toivottavasti se protestointi hyytykin sitten näppikselle. Verotusoikeudesta taas ei ole pitkä matka siihen, että joku keksii, että jos verotusoikeus, niin sitten myös oikeus, liukkaan pinnan Sharia-argumentti. Ja senhän pitäisi olla positiivista, että tyttö vapautettiin, mutta mitään uutista ei olisikaan, jos ei oltaisi mainittu Isisiä.
Kysymys "Tekeekö Venäjä politiikkaa turvapaikanhakijoilla?", osoittaa lopullisesti lehden linjan. Jos uutista ei ole, lehti esittää oman epäilynsä, luulonsa tai luulottelunsa. Ihan yhtä hyvin minä voisin ihmetellä, onko Kuu juustoa.
Kehotan siis boikotoimaan Iltalehteä. Minä olen hengessä mukana, mutta ei se muuta mitään, sillä en muutenkaan näitä lehtiä osta.
Iltasanomat ei ole aivan yhtä kauhea, vaikka kyllä hekin kirjoittavat:
"Viranomaiset huolissaan Venäjän rajan vuotamisesta. Uusi pakolaisaalto Idästä?"
Tämä on tätä POIKA SÖI ÄIDIN laittamat lihapullat -journalismia. Että kehtaakin kutsua itseään toimittajaksi, henkilö, joka työskentelee tällaisessa julkaisussa.
perjantai 2. lokakuuta 2015
Lahjahevosen suuhun ei pidä katsoa, eikä pakolaisen
On aika kova vaatimus edellyttää yksittäisten maahanmuuttajien aina jotenkin muistavan käyttäytyä siten, että he olisi kunniaksi "omalle ryhmälleen", kun minäkin kuulun jatkuvasti ja yhtäaikaisesti moneen ryhmään. On aika raskas taakka pudottaa sotaa paenneelle ihmisen olkapäähän saman tien Suomen kamaralle astuttuaan yliminä, joka aina muistuttaisi, että koska moni suomalainen jo lähtökohtaisesti suhtautuu nihkeästi, niin pitää olla vielä paaviakin paavillisempi, ja suomalaistakin suomalaisempi.
Olen esimerkiksi eurooppalainen, mies, isä, sosiologi, osastonsihteeri, porvoolainen, suomalainen, West Ham -kannattaja, Brucknerin musiikin ystävä, vihreä ja ties mitä. Ja mitä minun pitäisi näistä edustaa esimerkiksi ruokaillessani, saati vessassa käydessäni? Mies, kun hoidan wc-asioitani? Eurooppalainen kuunnellessani musiikkia? Isä ollessani leikkipuistossa? Suomalainen katsoessani jääkiekkoa? Poika ollessani ystävieni seurassa?
Tulee mieleeni keskustelu Norjasta joidenkin vuosien takaa, kun ohjaaja Ole Asbjørn Ness kertoi Aftenpostenin kronikassaan 10.6.2009 yrityksistään ohjata radiokuunnelmia Norjan yleisradiolle, NRK:lle.
Ness oli suunnitellut kuunnelmansa yhdeksi henkilöksi imaamia, jolla – ihminen kun on – on myös yksi (!) epämiellyttävä luonteenpiirre. Tämä ei NRK:lle kelvannut, imaameilla kun ei ole epämiellyttäviä piirteitä, tai ei siis saa olla. Kuunnelman yhden päähenkilön nimen oli määrä olla Muhammed, eikä tämäkään käynyt, vaikka Muhammed onkin nykyään yleisin Oslossa poikalapsille annettava nimi.
Ohjelmasta jo kertaalleen sensuroidulla Muhammedilla – ihminen kun on – oli myös määrä olla yksi (!) epämiellyttävä luonteenpiirre. Tämäkään ei käy, sillä kenelläkään Muhammed-nimisellä henkilöllä ei saa olla epämiellyttäviä luonteenpiirteitä.
Ness toteaa, että tapauksessa ilmenevän, liioitellun poliittisen korrektiuden aikakausi alkoi länsimaissa Salman Rushdien saamasta fatwasta. Pohjoismaissa Muhammed-pilakuvakohu on antanut lisää syitä varovaisuuteen.
Tietenkin Nessin näkemys esittää asian yhden puolen. Mahdollisesti hänen kuunnelmansa hylättiin siksi, että se oli yksinkertaisesti huono.
Turvapaikanhakijat, kuten mekin, ovat ihmisiä kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen, iloineen ja suruineen, pelkoineen ja vihoineen. Eivät enempää eivätkä vähempää. Vähemmistön edustajallakin voi olla kyseenalaisia käyttäytymispiirteitä, hänellä voi pettää joskus harkinta tai sitten vaan hän voi olla ihmisenä mulkvisti. Kuten minäkin. Sallikaamme se hänelle.
Olen esimerkiksi eurooppalainen, mies, isä, sosiologi, osastonsihteeri, porvoolainen, suomalainen, West Ham -kannattaja, Brucknerin musiikin ystävä, vihreä ja ties mitä. Ja mitä minun pitäisi näistä edustaa esimerkiksi ruokaillessani, saati vessassa käydessäni? Mies, kun hoidan wc-asioitani? Eurooppalainen kuunnellessani musiikkia? Isä ollessani leikkipuistossa? Suomalainen katsoessani jääkiekkoa? Poika ollessani ystävieni seurassa?
Tulee mieleeni keskustelu Norjasta joidenkin vuosien takaa, kun ohjaaja Ole Asbjørn Ness kertoi Aftenpostenin kronikassaan 10.6.2009 yrityksistään ohjata radiokuunnelmia Norjan yleisradiolle, NRK:lle.
Ness oli suunnitellut kuunnelmansa yhdeksi henkilöksi imaamia, jolla – ihminen kun on – on myös yksi (!) epämiellyttävä luonteenpiirre. Tämä ei NRK:lle kelvannut, imaameilla kun ei ole epämiellyttäviä piirteitä, tai ei siis saa olla. Kuunnelman yhden päähenkilön nimen oli määrä olla Muhammed, eikä tämäkään käynyt, vaikka Muhammed onkin nykyään yleisin Oslossa poikalapsille annettava nimi.
Ohjelmasta jo kertaalleen sensuroidulla Muhammedilla – ihminen kun on – oli myös määrä olla yksi (!) epämiellyttävä luonteenpiirre. Tämäkään ei käy, sillä kenelläkään Muhammed-nimisellä henkilöllä ei saa olla epämiellyttäviä luonteenpiirteitä.
Ness toteaa, että tapauksessa ilmenevän, liioitellun poliittisen korrektiuden aikakausi alkoi länsimaissa Salman Rushdien saamasta fatwasta. Pohjoismaissa Muhammed-pilakuvakohu on antanut lisää syitä varovaisuuteen.
Tietenkin Nessin näkemys esittää asian yhden puolen. Mahdollisesti hänen kuunnelmansa hylättiin siksi, että se oli yksinkertaisesti huono.
Turvapaikanhakijat, kuten mekin, ovat ihmisiä kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen, iloineen ja suruineen, pelkoineen ja vihoineen. Eivät enempää eivätkä vähempää. Vähemmistön edustajallakin voi olla kyseenalaisia käyttäytymispiirteitä, hänellä voi pettää joskus harkinta tai sitten vaan hän voi olla ihmisenä mulkvisti. Kuten minäkin. Sallikaamme se hänelle.
lauantai 5. syyskuuta 2015
Tuomitsen pakolaiskriittisyyden
Pakolaiset tervetulleiksi Porvooseen toivottavat kansalaiset ovat perustaneet Facebook-ryhmän Meille saa tulla Porvooseen - Ni får komma till Borgå. Olen liittänyt mukaan tuntemiani porvoolaisia, koska inhimillinen hätätilanne ei minun nähdäkseni kysy suhtautumista tai mielipidettä.
Suomi on länsimaiden joukossa ollut pitkään vapaamatkustaja suhteessaan pakolaisten vastaanottamiseen, enkä hyväksy tätä vapaamatkustamista, saati sellaista moraalista vapaamatkustamista, jolla eri verukkeilla vetkuillaan irti moraalisesta vastuusta osana ihmiskuntaa, ja halutaan sulkea ovet, silmät ja korvat.
Aion vast'edeskin ottaa julkisesti sosiaalisessa mediassa kantaa pakolaisten vastaanottamisen ja muun auttamisen puolesta, ja asia on ihmiskunnan kohtalonkysymys: koemmeko osaavamme olla osana ihmiskuntaa, eikä sen puolesta oikein voi ottaa maltillista, välittävää, ympäripyöreää tai keskitien kantaa. Se on velvollisuuteni osana ihmiskuntaa, varsinkaan kun en juuri nyt tämänhetkisessä elämäntilanteessani katso kouriintuntuvampaan auttamiseen taipuvani.
Minulla on - vielä tätä kirjoitettaessa - 1079 Facebook-kaveria. Jos joku ei siedä sitä, että en tämän liiallisen kaverimääräni takia - kun en ole etukäteen tarkistanut heidän katsantojaan kaikista moraalisiksi katsottaviksi kysymyksistä - ja omista priorisoinneistani johtuen jaksa alkaa onkimaan sähköpostiosoitteita kutsuakseni ihmisiä jäseniksi, vaan pakotan heidät kohtaamaan tosiasiat, tehköön itse sellaiset johtopäätökset, jotka katsoo tarpeellisiksi, suhteessaan sosiaaliseen mediaan ja minuun, jos katsoo toimintani spämmäykseksi. Toki olisin vain voinut tyytyä jakamaan linkkiä mainittuun ryhmään, mutta en voi pahoitella herneitä toisen nenässä.
Suomi on länsimaiden joukossa ollut pitkään vapaamatkustaja suhteessaan pakolaisten vastaanottamiseen, enkä hyväksy tätä vapaamatkustamista, saati sellaista moraalista vapaamatkustamista, jolla eri verukkeilla vetkuillaan irti moraalisesta vastuusta osana ihmiskuntaa, ja halutaan sulkea ovet, silmät ja korvat.
Aion vast'edeskin ottaa julkisesti sosiaalisessa mediassa kantaa pakolaisten vastaanottamisen ja muun auttamisen puolesta, ja asia on ihmiskunnan kohtalonkysymys: koemmeko osaavamme olla osana ihmiskuntaa, eikä sen puolesta oikein voi ottaa maltillista, välittävää, ympäripyöreää tai keskitien kantaa. Se on velvollisuuteni osana ihmiskuntaa, varsinkaan kun en juuri nyt tämänhetkisessä elämäntilanteessani katso kouriintuntuvampaan auttamiseen taipuvani.
Minulla on - vielä tätä kirjoitettaessa - 1079 Facebook-kaveria. Jos joku ei siedä sitä, että en tämän liiallisen kaverimääräni takia - kun en ole etukäteen tarkistanut heidän katsantojaan kaikista moraalisiksi katsottaviksi kysymyksistä - ja omista priorisoinneistani johtuen jaksa alkaa onkimaan sähköpostiosoitteita kutsuakseni ihmisiä jäseniksi, vaan pakotan heidät kohtaamaan tosiasiat, tehköön itse sellaiset johtopäätökset, jotka katsoo tarpeellisiksi, suhteessaan sosiaaliseen mediaan ja minuun, jos katsoo toimintani spämmäykseksi. Toki olisin vain voinut tyytyä jakamaan linkkiä mainittuun ryhmään, mutta en voi pahoitella herneitä toisen nenässä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)