Sallitut ja kielletyt uskomukselliset silmälasit

Ulkoministeri Timo Soini (sin.(PS), room. kat.) oli virkamatkallaan osallistuessaan Elämä ensin -mielenosoitukseen hermostuttanut Soinin varmaankin tarkoittamat "fillarikommunistit". Ja hermostuivathan he toki aiheesta: jos ei valtiosihteerin kuvatwiittaus ulkoministerin kanssa ole julkinen irtiotto valtion virallisesta, naisten ihmisoikeuksia kunnoittavasta linjasta, niin mitä se sitten on? Lisäksi tässä on kummastuttanut hallitustovereiden vain näön vuoksi tapahtuva ulkoministerin harjaaminen.

Ulkoministeri edustaa Suomea maailmalla, ja siinä tehtävässä ei ole mahdollisuuksia henkilökohtaisiin irtiottoihin. Soini tietenkin tietää että hänellä on kuitenkin tähän varaa, sillä Kepu ja Kokoomus haluavat vielä maakuntasotensa maaliin, ja sulkevat silmänsä tämän epäpyhän lehmänkaupan takuumiesten törttöilyille, kuten uuninpankkopoika Saku Timonen onkin huomauttanut, ja kyllä hän kehtaa.

Pääministeri Juha Sipilä - itsekin uskovainen mies - antoi eilen hallituksen esityksen "ministerin juhlallisesta valasta ja vakuutuksesta", joka valtioneuvostoon valittujen olisi esityksen mukaan määrä antaa. Siinä vannotaan Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa nimeen. Tämä myös alkoi hiertämään tätä samaa porukkaa - jota Sipilä ei kuitenkaan nimitä fillarikommunisteiksi - siinä määrin että joitakin tässä häiritsee enemmän se, että Sipilä vaatii jumalan nimeen vannomista kuin se, että Sipilä on jo rikkonut julkisesti antamansa valan, jossa sanotaan paljon muutakin. Siinä sanottiin myös mm. että "minä ministerin tehtävässäni noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi".

20-vuotiaana minua häiritsi armeijassa kirkosta eronneena kun kirkottomien sotilasvalan korvaavassa juhlallisessa vakuutuksessakin vannottiin jumalan nimeen "Ja Jumala minua siinä auttakoon". Katsoin, että tämä vakuutus ei sido minua. Tuosta on kuitenkin jo 27 vuotta, ja olen päässyt siitä yli. Soisi myös fillarikommunistien pääsevän tuosta vaiheesta eteenpäin, ja näin sanoo 47-vuotias fillarikommunisti.

Vähän siis perspektiiviä, kiitos, jos julkinen kristinusko hiertää enemmän kuin kelvoton Sote-uudistus, joka vieläpä aiotaan toteuttaa petoksella julkinen lupaus pettäen ja perustuslakiin pyllyä pyyhkimällä.

Soinin viittaamat fillarikommunistit ovat usein ateisteja. Ehkä siihen hän viittaakin tällä sinänsä soikealla termillään, onhan kommunismi yksi ateismin ilmentymä. Nyt on tullut osoitettua, että fillarikommunistien ateismi on usein tunnustuksellista ihan siinä missä ulkoministerin (room. kat.) tai pääministerin (laest.), ja on muitakin maailmankatsomuksesta aiheutuvia sokeita pisteitä kuin soinilainen teekutsuliike ja sipiläläinen munjakavereidenrahat-lestadioismi.

Kuvassa oleva mies on fillarikommunisti (fil.)

Piikayhteiskunta

Hallitus on julki lausunut tavoitteekseen nostaa työllisyyden 75 prosenttiin. Koska hallitustaipaleen alusta saakka tämän tavoitteen karkaaminen on ollut väistämättömän selvää, viis työllisyydestä,  hallitus onkin joutunut rukkaamaan tavoitettaan, ja keinosta on tullut päämäärä: työllisyyden hallinnan sijaan se on ryhtynyt hallinnoimaan työttömyyttä. Kun työllisiä - ryöjäkkeet - ainakaan olemattomiin täysiaikaisiin työsuhteisiin ei saadakaan lisää, tavoitteeseen päästään vähentämällä työttömiä.

Tästä ei nyt sen enempää. Siitä on paljon minua enemmän osannut sanoa esimerkiksi Sakari Timonen. Edellämainittua taustaa vasten onkin käsittämätöntä, että hallitus - tai ainakin osa siitä eli Keskusta ja "Siniset" -niminen Timo Soinin vaaliyhdistys - aikookin palauttaa naiset nyrkin ja hellan väliin. Jos puolet työikäisestä ihmiskunnasta poistetaan työelämästä, heikkopäinenkin osannee laskea, miten käy työhönosallistumiselle, ja sitä myöten hyvinvointivaltion rahoituspohjalle, sille, josta kotihoidontukikin maksetaan.

Ok, ei sitä toki tarvitse olla niin epäreilu hallitusta kohtaan, sillä kuten Kokoomuksessa sanotaan, kysehän on vain valinnanvapauden tukemisesta. Paha vaan, että tämä valinnanvapaus käytännössä koskee vain miehiä, sillä naisia kotihoidontuen saajista oli vuonna 2016 92,9%. Tämä osuus on pysynyt käytännössä vakiona ainakin siltä viimeiseltä 19 vuodelta, jolle tilastoni ulottuu (lähde: Findikaattori).

Nyt olisi ollut tilaisuus tehdä asialle edes jotain myöntämällä kunnollinen kuoppakorotus kuntien työntekijöille ja tehyläisille, joista molemmista valtaosa on - naisia. Niitä samoja naisia, jotka pantiin kelvottomasti vetävän vientiteollisuuden syntipukeiksi ns. "kilpailukykysopimuksessa".

Huomaako joku yhteyden asioiden välillä? Minä huomaan. Tämä hallitus pyllistää paitsi työttömille ja pienipalkkaisille, myös naisille. Kokoomus pettää näin Sari Sairaanhoitajan kun taas Keskusta ja Siniset tekevät sen silkkaa sovinismiaan. Tällä sekalaisella sortin sakilla on kuin onkin ideologinen liima, joka pitää sen yhdessä: maalaisliittolainen sovinismi yhdistyneenä kokoomuslaiseen kastiyhteiskunnan haikailuun. Molemmissa tapauksissa naiset ja muu vähemmän tuottava väki nähdään piikoina.

Tämän kirjoituksen otsikkoa klikkaamalla pääsee tarkistamaan tässä kirjoituksessa viitattuun Findikaattorin tilastoon. 

Isäni oli merimies

Uuninpankkopoika Saku Timonen osoitti osuvasti hallituksemme loogisen päättelyn aukkoisuuden: reaktiona Turun puukotukseen - jossa epäilty on marokkalaissyntyinen - hallitus yrittää kiireen vilkkaa palauttaa maassamme turvapaikkaa odottelevia irakilaisia. Muistaako joku Steen Christensenin?

Steen Christensen oli tanskalaismies, joka 90-luvulla syyllistyi poliisin murhaan. Tämä irakilaisten palauttaminen on jokseenkin sama kuin vaatisi norjalaisten karkotusta, koska tanskalainen nyt teki jotain.

Tai: kuten kommentoin Timosen blogia: koska isäni oli merimies, tällä varjolla vaadin päästä rannikkotykistöön. Ja kyllä pääsinkin. Paitsi että isäni ei ollut merimies, vaikka sittemmin työskenteli myös laivoilla.

Kuvalähde: Uuninpankkopojan blogi

Salajuoni TES:ien romuttamiseksi

Viime aikoina yhä useampi on huomannut, että käynnissä on Suomen hallituksen ajama, EK:n masinoima salajuoni. Tämä salajuoni on ottanut monta ilmiasua: milloin alennetaan reaaliansioita, pidennetään työaikoja tai karensseja, mutta aivan eritoten "vähennetään" työttömyyttä erilaisilla tilastollisilla temppuiluilla, kuten piilottamalla tasaisin väliajoin työttömiä erilaisiin toimenpiteisiin.

Niistä toimenpiteistä en tässä aio sen enempää, sillä niistä on moni todistanut minua vahvemmin, ei vähiten Sakari Timonen. Nämä kaikki temput, mutta aivan erityisesti ns. kuntouttava työtoiminta, joka tosiasiassa usein on palkatonta pakkotyötä eli orjuutta naamioituna kuntoutukseksi, tehdään yleissitovuuden ja yleensäkin työehtosopimusten romuttamiseksi. Jos ei tämä muuten olisi tullut selväksi, niin julistihan jo lahtariliitto eli EK tässä äskettäin yksipuolisesti sanoutuvansa irti keskitetystä sopimisesta.

Käynnissä on siis salajuoni työehtosopimusten romuttamiseksi. Pesuveden mukana on tarkoitus kaataa ammattiyhdistysliikekin. Jäljelle on tarkoitus jättää vain työsopimukset, tai jopa vain työ, sillä sopimusten luonteeseen kuuluu, että molempien sopijaosapuolten pitäisi saada jotakin.

Hompanssien freudilaiset lipsahdukset

On tietenkin epäreilua sortua itse koulukiusaajastrategiaan ja levitellä kaikelle somekansalle toisten lukihäiriöitä, mutta ne tekevät sen itse, ihan omalla nimellään:

Toki persulaisuus on ennemminkin politiikan tekemisen tapa kuin ideologia, mutta persumuslimeista en olekaan vielä kuullut. Ehkä somekommentoija viittasi siihen, että radikaali-islamistien ja (islaminuskoisten) maahanmuuttajien vieroksujat ovat itse asiassa hämmästyttävän samanlaisia arvoiltaan. Uskonto on siinä pelkkä päällysrakenne.

Kiitos Uuninpankkopoika Sakari Timoselle materiaalin jakamisesta.

Kerjääminen, voimaannuttavaa downshiftausta?

En tiedä, mitä on vaikuttajaviestintä, mutta en siltikään aio istua siihen miinaan, että arvostelisin Demareiden uutta vaikuttajaviestijätoveri Rönnholmia vain siksi, että en ymmärrä, mitä on vaikuttajaviestintä. Sen on selvästikin ymmärtänyt toveri Micke "Mikael" Jungner, joka oli tehnyt muutaman havainnon leipäjonosta (kopsattu toverin Feseseinältä):

Suora sitaatti alkaa:

Muutama havainto leipäjonoista.

1. On arvokasta että leipäjonoja on. Maailma ilman leipäjonoja olisi ankeampi. Enkä nyt tarkoita köyhyyttä joka ajaa jonoihin vaan sitä leipäjonoa epäkaupallisena vaihtoehtona saada ravintoa.

2. Sellaista julkishallinnollista systeemiä, joka ottaisi huomioon kaikki inhimillisen elämän vivahteet, ei ole. Siksi on tärkeää, että leipäjonot antavat valinnanvaraa niille, joille systeemi ei sitä tarjoa.

3. Leipäjonossa ei ole itsessään mitään hävettävää. Sitä tekee hävettäväksi se porukka, joka säälii ja voivottelee jonottajia.

4. Kauhistelemalla leipäjonoja tulee samalla luoneeksi juuri sitä ilmapiiriä, joka saattaa saada jonottajan kokemaan arvottomuutta.

5. Poliittinen jeesustelu leipäjonoista on käytännössä oman kannatuksen nostamista leipää jonottavien omanarvontunnon kustannuksella. Tuota tehdään toki vahingossa ja vilpittömin mielin, mutta väärin se silti on.

6. Leipäjonoja tulisi edistää, niiden kautta avun saaminen normalisoida sosiaalisesti ja leipäjonoja pyörittäviä vapaaehtoisia ylistää heidän konkreettisesta pyyteettömyydestä.

7. Leipäjono on ekologisesti kestävä tapa korjata kaupallisessa logistiikassa olevaa tehottomuutta. Syöty leipä on maapallolle arvokkaampi kuin pois heitetty leipä, olkoon tuo leipä hankittu ostamalla tai jonottamalla.

8. Yksi mutkaton tapa tehdä hyvää on pysähtyä leipäjonoon ja kätellä siellä jonottavia sekä rohkeudesta murtaa teollisen ajan päiväysvanhoja mielikuvia että konkreettisesta maapallon pelastamisesta.

9. Leipäjono ei ole kirosana tai merkki yhteisön epäonnistumisesta. Leipäjono on toimiva sosiaalinen innovaatio ja merkki yhteisöllisestä empatiasta. (suora sitaatti päättyy)

Tässä toveri Jungner ei oikeastaan syyllisty muuhun kuin rehellisyyteen, tunnustaessaan tarkkailevansa leipäjonoja. Mihinkään muuhun hän ei pysty, norsunluutornistaan. Ja olisihan se paitsi aika teennäistä mennä itse jonottamaan, ja sitäpaitsi pois yhden oikeasti tarvitsevan suusta. Eli paitsi epärehellistä, myös rosvoamista. 

Sellaisen neuvon antaisin kuitenkin tovereille Rönnholm, toveri Jungner ja kaikki demaritoverit: jos pitää leipäjonossa seisomista merkkinä rohkeudesta ja leipäjonoa sosiaalisena innovaationa, tervemenoa Kokoomukseen. Kuten Sakari Timonen olikin todennut, sen demareiden jäsenkirjan voisi palauttaa. Kas kun leipäjonossa seisominen ei ole lifestyle-valinta, köyhäilyä. Tämän toveri Rönnholm olikin osittain ymmärtänyt, toivottaessaan toverinsa ulos kokoushuoneesta oikeiden ihmisten pariin. Jos nimittäin aikovat tavoittaa edes osan niistä nyt Perussuomalaisiin pettyneistä sieluista, jotka muutoin jäävät kotiin. Tämän luulisi olevan edellytyksenä sille, jos demarit haluavat seuraavissa, joskin vielä valitettavan kaukaisessa horisontissa siintävissä eduskuntavaaleissa odottavan varman voiton muodostuvan vähän pysyvämmäksikin. Nyt kun nykyhallitus on suorastaan antanut tarjottimella demareille avaimet, luulisi niiden kiinnostavan. 

Varmaan sosialidemokratia kaipaisi jonkinlaista päivitystä, esimerkiksi sellaiseksi että se tunnistaisi epätyypillisten työsuhteiden tyypillisyyden. Ei ehkä kuitenkaan tällaiseen Tölö (j)ung(ner) labor -suuntaan, joka on mennyt Kokoomuksen sosiaalisiivestä oikealta ohi normalisoidessaan leipäjonot paitsi normaaleiksi, myös hyväksyttäviksi osiksi yhteiskunnan palvelujärjestelmää, täydentävästä oleellista, epänormaalista normaalia. Hyvinvointiyhteiskunnan saneeraus ei tarkoita sen purkamista. 

Köyhyystutkija, parhaillaan leipäjonoista väitöskirjaa valmisteleva Maria Ohisalo ehtikin jo vastaamaan Jungnerille osuvasti: (lainaus alkaa): leipäjonoon liittyy lahjan antajan ja saajan välisiä valtaepätasapainoja, vastavuoroisuuden ja toimintamahdollisuuksien puuttumista jne.tyydytetään perustarpeita, vaikka hyvinvointivaltio rakennettiin poistamaan leimaavaa köyhäinapua ja tarjoamaan universaaliutta selektiivismin sijaan. (lainaus loppuu)

Jungnerin kirjoitusta ruotivan bloggauksen voi lukea klikkaamalla otsikkoa. Minä suosittelen näissä kunnallisvaaleissa äänestämään oppositiopuolueita, jos ei muuten niin viestinä siitä, että hyvinvointivaltiota pitää puolustaa. Mieluiten todellisia vasemmistolaisia, jotka tämän ymmärtävät, työstä ja toimeentulosta tietonsa päivittäneitä punavihreitä tai sitten sellaisia kuin Maria Ohisalo. 

Sisäpolitikointia ulkopolitiikalla

Ulkoministeri Soini käväisi Britanniassa "yksityishenkilönä" hakemassa herroilta Boris ja Nigel uskottavuutta kannattajiensa silmissä. Hän kävi muistuttamassa ehtyville kannatusjoukoilleen, että hänet ulkoministeriunelmansa toteuttaminen oli kannattajillekin perusteltua. Kuten Sakari Timonen osuvasti totesi, Soini itse vetää erilleen kahta jakkaraa, joille yrittää istumalihaksensa asettaa samanaikaisesti.

Tässä tehdään sisäpolitiikkaa ulkopolitiikalla. Soini on ottanut hallituksen panttivangikseen, ja tietää hyvin, ettei Sipilä uskalla lukea hänelle madonlukuja, koska tällöin kaatuisivat "kilpailukykysopimus" ja Sote-suhmurointi.

Juha Keskisen osuvan Iltis-analyysin voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Pahiksien kokoontumisajot

Huomenna Jyväskylässä tapahtuu. Äärioikeistolaiset voimat ovat lyöneet vähenevät rivinsä yhteen.

Kirjoitin viime syksynä siitä, miten oli paljastunut, että Aito Avioliitto ry ei olekaan "aidon" avioliiton puolesta, vaan itse asiassa se onkin rasistien peitejärjestö, vähän samaan tapaan kuin Lakkiaiskomitea on Kokoomusnuorten peitejärjestö. Nyt tämä epäilyni sai lisää vettä myllyynsä:

Varsinainen epäpyhä allianssi. Kaiken pyhän puolesta, kaikkea epäpyhäksi koettua vastaan. Kuten Sakari Timonen kerkesikin jo huomauttamaan, niin eihän noita puolueiden nuoriso-osastoja kukaan ehdi vahtaamaan, keiden kanssa näyttäytyvät, vaikka niiden tehtävä onkin maailman sivu ollut ääripäästä toiseen ja siitä väliltäkin saada kahvit väärään kurkkuun omilta "ukko"puolueiltaan.

Veikkaan, että tässä käy, kuten konsertissa, jota Arthur Rubinstein kuvaili elämäkerrassaan: siellä taisi olla väkeä vain kourallinen, ja pianokin oli aika paska. Rubinstein kuitenkin halusi ammattiylpeänä järjestää kunnollisen show'n, ja tarjosi niissä oloissa parastaan. Mieleeni tästä show'sta tulee myös Norjan hiihtojoukkue, jossa jokaisen hiihtäjän eri jalkoja edustaville suksille taitaa olla varattu erikseen omat voitelijansa, hierojansa ja kisapastorinsa.

Saavatkin sitten harjoitella kasvomaalausta kaikessa rauhassa, ja harjoitella ratsuväentaitojaan. Sen haluaisin nähdä, kaljupäisten urhojen poniratsastuksen. Tuolla järjestäjätahojen jälkikasvun rekrytointikin käy kätevästi. Järjestöt saavat toisiltaan synergiaetuja, kun niihin voi kätevästi liittyä kaikkiin paikan päällä, jos joku paikalle tullut ei vielä olisi muistanut liittyä johonkin niistä.

Nyt ymmärrän, mitä tarkoittaa karusellin englanninkielinen nimitys merry-go-round.

Persujen tietotoimisto

Hallituspuolueena perussuomalaiset maailmanlopun edessään häämöttävän pyyn tavoin ovat nähtävästi alkaneet jo varautumaan kolmen vuoden päästä pienenevään puoluetukeen. Tämä valmistautuminen on aloitettu ulkoistamalla puoluelehden tutkiva osasto hevosmiehille, tarkemmin sanoen Aurinkorannikolle.

Tästä kertoo se varovaisuus, jolla he suhtautuvat MV-julkaisuun. Kun kaikkien muiden puolueiden nuoriso-osastot katsovat sen toiminnan ansaitsevan poliisitutkinnan, vain Perussuomalaisten nuorten mielestä MV on ihan kosher. Mistäkö minä tiedän? Minä käytän Uuninpankkopojan tietotoimistoa.

En kuitenkaan tyydy yhteen lähteeseen. Lisää aihetta epäillä Perussuomalaisten käyttävän Janitskin tietotoimistoa - ja rahat Espanjan-tilille kalahtavat - antaa Veikka Lahtinen, joka osoitti MV-julkaisussa julkistetun huhun sotarikoksista muka epäillyn turvapaikanhakijan käyttämistä päiväkodin työharjoittelijana päätyneen totuutena PerSujen verkkojulkaisuun Suomen Uutisiin.

Niin että mikä ihmeen Suomen Uutiset. Espanjan Uutiset.

Mikä liberalismissa mättää?

Minua liberalismissa häiritsee ainakin kaksi seikkaa.

Ensinnäkin se, että harva itseään liberalistiksi tunnustava määrittelee tarkemmin, minkä sortin liberalisti on: talous-, kulttuuri-, sosiaali- vaiko esimerkiksi elämäntapaliberalisti, ja miten suhteuttaa nämä eri liberalismin ulottuvuudet toisiinsa. Voin esimerkiksi olla elämäntapojen suhteen suhteellinen liberalisti, jollaisia jotkut voisivat kutsua paremman puutteessa ja omaa ahdistustaan peittääkseen suvakeiksi, mutta sosiaalisessa katsannossa siinä mielessä ei-liberalisti, että katson sen ongelmaksi, että jotkut oman onnensa sepät onnistuvat takomaan vain onnettomuutta.  

Toiseksikin: se, että en ole vielä tähän mennessä nähnyt minkään sortin liberalistilta kantaa siihen, mitä pitäisi tehdä sille, että kaikkien ihmisten edellytykset ja eivät ole samat. 

Kaikki eivät niin sanotusti ponnista samalta laudalta, jos mäkihypyllisesti asian näkisi. Pitääkö alempi ponnistuslava poistaa kokonaan, vai nostaa? Jos se poistettaisiin, miten sieltä hyppääville kävisi? Kaatuisivatko nenilleen vai jäisivätkö kummulle? Entä jos heidät nostettaisiin ylemmälle lavalle? Tulisiko hallitsematonta räpiköintiä ja ruumiita vai kriittisen pisteen ylityksiä ja parhaimmillaankin vain tasajalka-alastuloja, huonoimmillaan ruumiita? 

Kannanottojen puuttuessa en ole voinut olla tulematta mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin että nämä alemmalta lavalta ponnistavat ovat sosiaaliliberalisteille näköharhoja, joilta suljetaan silmät. Epäonnistuminen kielletään ja epäonnistujat kiistetään, ja sosiaaliliberaaleille olisi kaikkein helpointa, että epäonnistujat itse ymmärtäisivät olla epäonnistumatta. Tai jos epäonnistuvat, niin tehkööt sen ensimmäisen ja samalla viimeisen kerran, niin päästäisiin siitä iänikuisesta hyysäämisestä. 

Ei kai liberalisteja voi syyttää aatteessaan olevasta valuviasta: sokeasta pisteestä sen suhteen, mitä tehdä niille, jotka eivät osaa tai suostu osallistumaan heidän skabaansa. Paitsi että jos heihin itseensä soveltaisi heidän omia kriteereitään, niin kyllä voisi. Ei kukaan ole pakottanut valitsemaan aatetta, ja jos julkisesti tunnustaa jotakin aatetta, on oltava valmis kärsimään seuraukset, kuten altistumaan kriittiselle keskustelulle. 

Kiitos Tere Sammallahdelle (joka puolusti Elina Lepomäkeä ja vieläkin tarkemmin liberalismia Sakari Timoselta, josta epäilemättä onnistujat näkevät pahaa unta) innoituksesta! 

Moukkien apartheid

Kun ministeri Jarpan avustaja Sakari Puisto ilmaisi huolestuksensa Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden luku- ja kirjoitustaidottomuudesta, peläten heitä olevan tulijoista viidenneksen (lähde: Uuninpankkopoika Sakari Timonen; alkuperäislähde Ylen uutisten haastattelu), ja sitten paljastuikin, että heitä onkin vain yksi viidestoistaosa, enemmän pitäisi olla huolissaan ministerin sidosryhmien eli kannattajien luku- ja kirjoitustaidottomuudesta, heitä kun taitaa olla ainakin tuo 4/5, ellei jopa 93%.

Niinpä ei olekaan ihme, että tässä maassa, jossa enemmistöksi itseään luuleva kovaääninen romulaisto, menevät väärät luvut täydestä, ja väärän tiedon johdattelemana meillä on apartheid, josta luultiin päästyn eroon jo kun de Klerk Mandelan vapautti.  Mainittu maa oli tietenkin Etelä-Afrikka, ja siellä oli vielä meidänkin aikanamme bussit värieroteltu matkustajien ihonvärin mukaan. Vaikka olihan tätä vielä monen meikäläisen vapauden ihmemaana ihailemassa USA:ssakin vielä ainakin 1950-luvulla, minkä tietää jokainen, joka tietää Rosa Parksin tapauksen.

Apartheid on nyt siirtynyt Suomeen. Tästä todisti väkevästi Ylen haastattelema kyseisestä maasta Suomeen adoptoitu Valtteri-poika, joka kertoi telkkarissa kokemuksiaan Suomesta, tästä maailman lukutaitoisimmaksi ja koulutetummaksi sanotusta maasta. Valtteri kertoi kohtaavansa Suomessa jatkuvasti rasismia, joka ilmee mm. siten, että häntä ei mm. olla päästetty ihonvärinsä vuoksi bussiin. Valtterilla on paljon enemmän pokkaa ja kanttia kuin kaikissa paskahousuissa yhteensä.

Se, mistä Valtteri todistaa, on aivan käsittämättömän rumaa ja surullista. Suomessa tapahtuu paljon käsittämättömän rumia ja surullisia asioita näinä päivinä, kuten nyt palmusunnuntaina, kun Perussuomalaisten provinssipamppu Terhi Kiemunki oli pilkannut virpovia maahanmuuttajalapsia, aikuiset projisoimassa pahaa oloaan tai muuten vain typeryyttään lapsiin. Onkin aivan loogista, että päättäjien kuiskaajat herättävät huomiotaan aivan vääriin asioihin, heidät kun ovat paikoilleen nostanut kirjoitustaidottomien korppikotkien edustama "kriittinen kansalaismedia". Kirjoitustaidottomien mediaa lukutaidottomille.

Ihan omasta päästäni

Kun valtiovarainministeri Alexander Stubb mitä nöyrimmin pyysi anteeksi sitä, että oli väittänyt hallintarekisteriin myönteisesti suhtautuvan tiedotusvälineistä 90%, kun niitä todellisuudessa on 100-90% eli 10%, hän varmaan ajatteli asian olevan anteeksipyynnöllä pois päiväjärjestyksestä. Kun ei ole.

Jo aiemmin itse pääministeri oli väittänyt Suomen velkaantuvan miljoonan tuntitahdilla, kun oikea vauhti on 600 000. On tainnut pääministerin vauhtisokeus tarttua koko hallitukseen, tai sitten kaahailu, liioittelu, muistamattomuus, epätarkkuus, suurpiirteisyys, hutilointi ja suoranainen valehtelu ovat hallituksen jo ennen vaaleja tulevan pääministerinsä mainostama uusi tapa tehdä politiikkaa, joka kiinnittyisi vain faktoihin, tosin Stubbilla tuo 90 on fiksaatio, sillä hänhän arvioi myös hallituksensa onnistuneen 90-prosenttisesti. Se on vähemmän kuin Jutilan laskuopissa.

No, uusi tapa tämä kyllä on, ihan uusi tapa suhtautua tosiasioihin. Tämä ilmenee myös Petteri Orpon (kok.) ja Jarppa Lindströmin (PS) puuhailemasta laista, jonka sanotaan olevan kiristys nykyiseen, helpottaen rikoksista tuomittujen turvapaikanhakijoiden karkotusta. Asia on itse asiassa täysin toisinpäin, minkä voi tarkistaa esimerkiksi minua paremmin Suomen lakia tuntevalta juristibloggari Sakari Timoselta. Samanlainen luova suhtautuminen faktoihin maahanmuuttopolitiikassa on ilmennyt myös perheiden yhdistämisessä, kun Suomi kuulemma on suhtautunut liian löyhästi EU:n perheenyhdistämisdirektiiviin.

Hallituksessamme performatiivinen valta, vallankäytön esittäminen on korvannut toimeenpanovallan. Lainsäädäntövaltahan ei alun alkaenkaan ole kuulunut hallitukselle, vaan eduskunnalle, mutta tätäkään he eivät tiedä, nämä vallankäytön esittäjät, joten eivät nämä edes voi toheloida toimeenpanovaltaa pois, kun se heille ei kuulu.

En ole ihan varma, kummasta olla enemmän huolissaan: siitä, että hallituksemme ei piittaa demokratian pelisäännöistä vai siitä, etteivät tunne niitä. Kumpi on raskauttavampaa, tyhmyys vai valehtelu, on makuasia.

Odotan, mitä hallitus seuraavaksi väittää. Varmaankin jotain sellaista kuin että 110% työttömistä olisi työhaluttomia ja että 200% turvapaikanhakijoista olisi raiskaajia. Varmaa on ainakin, että aika moni ministeri esittää muunneltua totuutta, tai muunneltuja lukuja, Sipilän laskuopilla, joka on melkein yhtä fantastinen kuin Jutilan laskuoppi.