sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Tammikuun 2018 siirtoikkuna

Jalkapallon pelaajamarkkinoiden merkittävimpien liigojen pelaajasiirrot päivittyvät tälle sivulle. Veikkausliigan tilanteen voi tsekata klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa:

Valioliiga:

Virgil van Dijk: Southampton - Liverpool
Terence Kongolo: AS Monaco - Huddersfield (laina)
Konstantinos Mavropanos: PAS Giannina - Arsenal
Ross Barkley: Everton - Chelsea
Cenk Tosun: Besiktas - Everton
Fousseni Diabate: Gazelec Ajaccio - Leicester
Moritz Bauer: Rubin Kazan - Stoke
Georges Kevin N'Koudou: Tottenham - Burnley (laina)
Alex Pritchard: Norwich - Huddersfield
Theo Walcott: Arsenal - Everton
Kostas Stafylidis: Augsburg - Stoke (laina)
Jürgen Locadia: PSV Eindhoven - Brighton
Erdal Rakip: Benfica - Crystal Palace (laina)
Henrik Mkhitaryan: Manchester United - Arsenal
Alexis Sanchez: Arsenal - Manchester United
Aaron Lennon: Everton - Burnley
Kenedy: Chelsea - Newcastle (laina)
Jaroslaw Jach: Zaglebie Lubin - Crystal Palace
Ali Gabr: Zamalek - West Bromwich (laina)
Guide Carrillo: AS Monaco - Southampton
Leonardo Ulloa: Leicester - Brighton (laina)
Ali Gabr: Zamalek - West Bromwich (laina)
Gerald Deulofeu: Barcelona - Watford (laina)
Daniel Sturridge: Liverpool - West Bromwich (laina)
Emerson Palmieri: AS Roma - Chelsea
Dodi Lukebakio: Anderlecht - Watford
Pierre-Emerick Aubameyang: Borussia Dortmund - Arsenal 
Olivier Giroud: Arsenal - Chelsea
Lucas Moura: PSG - Tottenham
Didier Ndong: Sunderland - Watford (laina)
Badou Ndiyae: Galatasaray - Stoke
Jordan Hugill: Preston - West Ham
Islam Slimani: Leicester - Newcastle (laina)
Eliaquim Mangala: Manchester City - Everton
Alexander Sörloth: Midtjylland - Crystal Palace
Martin Dubravka: Sparta Praha - Newcastle (laina)
Andy King: Leicester - Swansea (laina)
Andre Ayew: West Ham - Swansea

Championship:

Emiliano Marcondes: Nordsjaelland - Brentford
Rafa Mir: Valencia - Wolverhampton
Aapo Halme: HJK - Leeds
Kieffer Moore: Ipswich - Barnsley
Ryan Leonard: Southend - Sheffield United
Yosuke Ideguchi: Gamba Osaka - Leeds (lainaan Culture Leonesaan, Espanja)
James Wilson: Manchester United - Sheffield United (laina)
Lee Evans: Wolverhampton - Sheffield United (laina)
Oliver Sarkic: Benfica - Leeds
Yanic Wildshut: Norwich - Cardiff (laina)
Ricky Holmes: Charlton - Sheffield United
Cameron Jerome: Norwich - Derby
Marko Grujic: Liverpool - Cardiff (laina)
Martin Samuelsen: West Ham - Burton (laina)
Joey Pelupessy: Heracles Almelo - Sheffield Wednesday
Adam Forshaw: Middlesbrough - Leeds
Dani Pinillos: Cordoba - Barnsley
Stephen Gleeson: Birmingham - Ipswich
Kenny McLean: Aberdeen - Norwich
Matt Targett: Southampton - Fulham (laina)
Axel Tuanzebe: Manchester United - Aston Villa (laina)
Dennis Srbeny: Paderborn - Norwich
Onel Hernandez: Eintracht Braunschweig - Norwich
Kazenga LuaLua: Brighton - Sunderland
Andreas Söndergård: Odense - Wolverhampton
Tommy Elphick: Aston Villa - Reading (laina)
Connor Mahoney: Bournemouth - Barnsley (laina)
Tim Cahill: vapaa - Millwall
Edozie Ogbene: Limerick - Brentford
Jack Harrison: New York City - Manchester City - Middlesbrough (laina)
Chris Martin: Derby - Reading (laina)
Askhan Dejagah: vapaa - Nottingham
Costel Pantilimon: Watford (lainassa Deportivo la Corunassa) - Nottingham (laina)
Angus McDonald: Barnsley - Hull
Jack Colback: Newcastle - Nottingham (laina)
Lewis Grabban: Bournemouth (lainassa Sunderlandissa) - Aston Villa (laina)
Ben Marshall: Wolverhampton - Millwall (laina)
Mustapha Carayol: Nottingham - Ipswich
Benif Afobe: Bournemouth - Wolverhampton (laina)
Lee Camp: Cardiff - Sunderland (laina)
Adlene Guedioura: Middlesbrough - vapaa - Nottingham
Aleksandar Mitrovic: Newcastle - Fulham (laina)
Mohamed Besic: Everton - Middlesbrough (laina)
Zach Clough: Nottingham - Bolton (laina)
Cyrus Christie: Middlesbrough - Fulham
Martin Cranie: Huddersfield - Middlesbrough
Lee Tomlin: Cardiff - Nottingham (laina)
Jamie Ward: Nottingham - Cardiff (laina)
Jon Flanagan: Liverpool - Bolton (laina)
Matt Mills: Nottingham - vapaa - Barnsley
Christoph Knasmüllner: Admira Wacker - Barnsley
Gary Madine: Bolton - Cardiff

Bundesliiga:

Sandro Wagner: Hoffenheim - Bayern München
Marko Pjaca: Juventus - Schalke (laina)
Cedric Teuchert: Nürnberg - Schalke
Nigel de Jong: Galatasaray - Mainz
Manuel Akanji: Basel - Borussia Dortmund
Leon Goretzka: Schalke - Bayern München (kesällä)
Abdul Baba Rahman: Chelsea - Schalke (laina)
Patrick Kammerbauer: Nürnberg - Freiburg
Admir Mehmedi: Bayer Leverkusen - Wolfsburg
Michy Batshuyai: Chelsea - Borussia Dortmund (laina)
Ademola Lookman: Everton - RB Leipzig (laina)
Reece Oxford: West Ham - Borussia Mönchengladbach (laina)

Serie A:

Lisandro Lopes: Benfica - Inter Milan (laina)
Rafinha: Barcelona - Inter Milan (laina)
Rolando Aarons: Newcastle - Hellas Verona (laina)

Ligue I:

Yeni Ngbakoto: QPR - Guingamp
Prince Oniangue: Wolverhampton - Angers (laina)
Yann M'Vila: Rubin Kazan - St. Etienne
Brice Dja Djedje: Watford - Lens (laina)
Paul-Georges Ntep: Rennes - St. Etienne (laina)
Lassana Diarra: Al Jazira - vapaa - PSG
Diafra Sakho: West Ham - Rennes
Neven Subotic: Borussia Dortmund - St. Etienne
Mathieu Debuchy: Arsenal - St. Etienne
Martin Braithwaite: Middlesbrough - Girondines de Bordeaux (laina)

La Liga:

Philippe Coutinho: Liverpool - Barcelona
John Guidetti: Celta Vigo - Alaves (laina)
Francis Coquelin: Arsenal - Valencia
Jerry Mina: Palmeiras - Barcelona
Mathieu Flamini: Arsenal - Getafe
Loic Remy: Las Palmas - Getafe (laina)
Michael Krohn-Dehli: Sevilla - Deportivo la Coruna
Roque Mesa: Swansea - Sevilla (laina)
Inigo Martinez: Real Sociedad - Athletic Bilbao
Marc Bartra: Borussia Dortmund - Real Betis
Sandro Ramirez: Everton - Sevilla (laina)
Maxime Lestienne: Rubin Kazan - Malaga (laina)
Isaac Success: Watford - Malaga (laina)
Bebe: Eibar - Rayo Vallecano (laina)
Toni Martinez: West Ham - Real Valladolid (laina) 

Portugali:

Wendel: Fluminense - Sporting Lissabon

Eredivisie:

Robin van Persie: vapaa - Feyenoord
Mateusz Klich: Leeds - Utrecht (laina)
Kelechi Nwakali: Arsenal - MVV Maastricht (laina)
Alec Georgen: PSG - AZ Alkmaar (laina)

Kreikka: 
'
Kevin Mirallas: Everton - Olympiakos (laina)
Krystian Nowak: Hearts - Panionios

Superliga:

Arda Turan: Barcelona - Istanbul Basaksehir
Samuel Eto'O: Antalyaspor - vapaa - Konyaspor
Henri Saivet: Newcastle - Sivassspor (laina)

Belgia: 

Richie de Laet: Aston Villa - Royal Antwerp
Lazar Markovic: Liverpool - Anderlecht (laina)

Skotlannin liiga:

Marvin Compper: RB Leipzig - Glasgow Celtic
Scott Bain: Dundee United - Hibernian (laina)
Lewis Morgan: St. Mirren - Glasgow Celtic
Jamie Murphy: Brighton - Glasgow Rangers (laina)
Nadir Ciftci: Glasgow Celtic - Motherwell (laina) 
Jason Cummings: Nottingham - Glasgow Rangers
Russell Martin: Norwich - Glasgow Rangers (laina)
Steven Naismith: Norwich - Hearts
Faycal Rherras: Mechelen - Hibernian
Chrysovalantis Kozoronis: PAS Giannina - Hamilton
Davig Ngog: Panionios - vapaa - Ross County
Danny Amankwaa: FC Copenhagen - Hearts
Greg Docherty: Hamilton - Glasgow Rangers
Charly Musonda: Chelsea - Glasgow Celtic (laina)
Florian Kamberi: Grasshoppers - Hibernian (laina)
Joaquim Adao: Sion - Hearts (laina)
Dan Jefferies: Colchester - Dundee United
Cedwyn Scott: Huddersfield - Dundee United
Jack Hendry: Dundee United - Glasgow Celtic
Scott Bain: Dundee United - Glasgow Celtic
Simon Murray: Hibernian - Dundee United
Scott Allan: Glasgow Celtic - Dundee United
Cameron Bell: vapaa - Dundee United

Venäjä:

Ragnar Sigurdsson: Rubin Kazan (lainassa Fulhamissa) - Rostov

Sveitsi:

Enzo Zidane: Alaves - Lausanne

Itävalta:

Michael Mädl: Fulham - Austria Vienna

Tanska:

Erik Sviatchenko: Glasgow Rangers - Midtjylland (laina)
Viktor Fischer: Mainz - FC Copenhagen

Argentiina:

Carlos Tevez: Shanghai Shenhua - Boca Juniors

Brasilia:

Gabriel Barbosa: Inter Milan - Santos (laina)

MLS:

Doneil Henry: West Ham - Vancouver Whitecaps
Tommy Smith: Ipswich - Colorado Rapids
Danny Wilson: Glasgow Rangers - Colorado Rapids

Meksiko:

Carlos Pena: Glasgow Rangers - Cruz Azul

Muut:

Diego Forlan: vapaa - Kitchee (Hong Kong)
Wesley Sneijder: Nice - Al Gharafa (Qatar)

Lopettanut:

Tomas Rosicky
Mika Väyrynen
Ronaldinho

torstai 28. joulukuuta 2017

Mikä siinä vanhenemisessa muka on niin hienoa?

Mediavaikutteista nykykulttuuria sanotaan nuoruutta, kauneutta, nopeutta ja voimaa ihannoivaksi, ja varmaankin ainakin osin vastareaktiona tähän vanhenemisessakin halutaan nähdä hyviä puolia. Voi siinä ollakin. Ehkä en vielä ole tarpeeksi edistynyt ikääntymisessä kun en ole niitä keksinyt. Mitä ne hyvät puolet sitten voisivat olla?

Vanhenemiseen sanotaan liittyvän lisääntyvän armollisuuden itseä kohtaan. Voi olla. En koskaan ole ollut kovin määrätietoisella tavalla yksituumainen - tai yksisilmäinen - ihminen, joka olisi edennyt kohti itse asettamiansa päämääriä, mutta tästä huolimatta huomaan usein vertaavani nykytilaa siihen tavoitetasoon, jota ei edes ole, ja tämän tavoitetason puuttumisesta huolimattakin koe aika ajoin suhteellista deprivaation tunnetta. Jotain olen pettänyt, mitä? Ainakaan en ole lunastanut varhaisia monista poikkeuslahjakkuuksistani seuraavia mahdollisuuksia. Vai mitä muka olen tehnyt poikkeuksellisella päässälaskutaidolla tai sillä, että opin lukemaan 3-vuotiaana paitsi että niillä pääsee illanistujaisten friikiksi?

Toinen vanhenemiseen liittyvä yleinen ominaisuus on sanottu lisääntyvä kärsivällisyys. Tiedä häntä. Ymmärrän isääni, joka on todennut, että kun oma aika käy rajallisemmaksi, niin yhä vähemmän sitä aikaa on tuhlattavaksi epämieluisiin asioihin ja ihmisiin, suoraan sanottuna paskaan.

Yksi tuttavani totesi, että ehkä jotkut sattuvat erehtymään ja luulevat sitä kärsivällisyydeksi kun eivät huomaa maailman tai ainakin ärsykkeiden vilistävän ohitseen, ja kun eivät huomaa niin eivät myöskään osaa ahdistua siitä, ärtyä ärsykkeistä kun kuulevat ja näkevät vähän huonommin niitä. En olisi tästäkään niin varma. Kyllä tämä epäilys oman päivityksen umpeenmenosta voi aiheuttaa turhautumaa tai jopa vitutusta, joka purkautuu yleisenä jurnutuksena, muutosvastarintana vähän kaikkea kohtaan. Niin että kyllä minä ymmärrän loppujen lopuksi niitä työnantajia, joilla on ns. toisia ajatuksia sen keskiäkäisen palkkaamisesta, eikä tämän tunnustaminen tässsä varmaankaan toimi ainakaan minään avoimena hakemuksena: "ottakaa minut, en opi salasanoja, osaamiani tietokoneohjelmia ei enää ole, cv:stäni löytyviä organisaatioita ei enää ole enkä sitäpaitsi tiedä, onko niitä vai ovatko ne vain vaihtaneet nimeä ja sitäpaitsi suosittelijanikin ovat kuolleet. Selkäkin on vähän huonompi, ja vessassakin täytyy ravata."

Jos se on siunauksellista, että tyytyy juoksemaan entistä hitaammin, niin sitten hyvä. Muuten en ole niinkään oivaltanut, mitä hienoa on siinä, että polvien kimmoisuus häviää ja askel lyhenee vuosi vuodelta. Samoin käy henkisen joustavuuden, resilienssin, kuten muotitermi kuuluu. Vaikka paraneva kyky suodattaa tärkeä vähemmän tärkeästä ainakin osin kompensoikin pikku hiljaa hidastuvan prosessoinnin - joka ainakin minulla on edelleenkin missä tahansa vertailussa huippua kaksikymppisiinkin verrattuna, siis niin kutsuttu hoksniekka - niin esimerkiksi erilaisiin organisaatioihin, lyhenteisiin salasanoihin ja käyttäjätunnuksiin on päässyt muodostumaan kontekstisaturaatioähky. Ei oikein enää välittäisi opetella suunnilleen 17. merkitystä lyhenteelle OPO, CK tai YK. 

Ehkä se onkin sitten se vanhenemisen anti: jos sen haluaa pukea positiiviseksi. Kyky valikoida, keskittyä olennaiseen. En varmaankaan sitten ole vielä riittävän vanha, kun en voi olla aivan varma.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Vuoden parhaat levyt

Listaan tässä alla ne äänitteet, jotka ovat sykähdyttäneet nyt päättyvän vuoden aikana: jotka ovat opettaneet minulle itselleni uutta musiikkia - mikä on valitettavan harvinaista, ja aina vain harvinaisemmaksi käy - tai näyttäneet itselleni tutun musiikin uudessa valossa. Tai jotka ovat opettaneet itsestäni minulle jotakin, tai ainakin ovat onnistuneet vangitsemaan senhetkisen olotilani jotenkin tyhjentävästi.

Dimitri Sostakovits: 11. sinfonia. Bournemouthin sinfoniaorkesteri, johtaa Paavo Berglund. Tässä on kaikki kohdallaan, ensimmäisestä nuotista alkaen. Soitto on "yllättävän" viimeisteltyä provinssiorkesteriksi, vaikkakin tietysti Bernard Haitinkin Concertgebouw pyyhkii pöytää heillä. Tietty rupisuus kuitenkin sopii Sostakovitsin henkeen, joka on tässä taltioinnissa tavoitettu esikuvallisesti. Loppusyksyisillä bussimatkoillani Helsinkiin alan aina kaipaamaan Sostakovitsia, se on varma päivän lyhenemisen merkki, ja tämän teoksen löydettyäni parisen vuotta sitten olen joutunut tyytymään Rostropovitsin levytykseen. Tämän levytyksen kanssa voin elää, ja enemmänkin.

Leonard Cohen: Steer your way. Maagisen poljennon päällä leijailee Klezmer-viulu. Cohenin viimeinen levy sisältää parikin potentiaalista klassikkoa jo syntyessään, tämä on niistä toinen.

Gustav Mahler: Sinfonia no 3. Lontoon sinfoniaorkesteri ja Norma Procter, Ambrosian Singers, Wandsworth School Boys' Choir, johtaa Jascha Horenstein. Tämä yksi kaikkein kuuluisimpia Mahler-levytyksiä, suorastaan myyttinen taltionti on harvinainen kvadrofoninen äänitys, joka on pitkään suorastaan vältellyt levyhyllyäni, vaikka vannoutunut Horenstein-harrastaja olenkin. Tämä musiikki vaatii ilmaa ympärilleen ja aikaa kehkeytyäkseen, ja tässä Dennis Wickin pasuuna räikyy ja rummut paukkuvat. Finaalissa intensiteetti kehkeytyy niin tiiviiksi, että kuuntelijan silmistä alkaa valua hiki.

Tapio Rautavaara: Juokse sinä humma. Tyttäreni tanssii eli juoksee tämän tahdissa keittiötä ympäri, ja kuuntelisi tätä vaikka päivät pääksytysten. Mitään muuta en ole niin paljon kuunnellut maaliskuun aikana kuin tätä.

Miles Davis: All Blues. Sisältää aivan maagisen aloituksen, jossa piano ja virvelirumpu kietoutuvat toisiinsa, musiikin kasvaessa pikku hiljaa. Alku tuo minulle mieleen paikallaan pörräävän ampiaisparven. Peilikuva tästä voisi olla Haydnin Jäähyväissinfonia, jonka finaalissa yksi soittaja jättää lavan toisensa jälkeen.

Ludwig van Beethoven: 32. pianosonaatti, soittaa Stephen Kovacevich. Beethovenin viimeinen, kaksiosainen sonaatti on maaginen, minkä toki olen tiennytkin. Kukaan ei soita sen viimeistä osaa niin hiljaa, kuin Kovacevich, nypi yksittäiset pianissimot niin että se pysäyttää siltä istumalta. Tämä teos on pompahdellut aika ajoin takaisin ohjelmistooni kuluneen vuoden aikana, ja Kovacevichiin olen palannut useimmin. 

Nikolai Rimski-Korsakov: Kultainen kukko. London Philharmonic Orchestra johtaa Hugo Ringold. Tämä eksoottinen orkesterihehkutus löytyy varsin huonosti levytettynä. Rimski, tuo Venäjän Strauss, on ehdottoman epämuodikasta mutta viihdyttävää musiikkia.

Bela Bartok: Konsertto orkesterille. RIAS-sinfoniaorkesteri, johtaa Ferenc Fricsay. Tämän 1900-luvun yhden tärkeimmän partituurin tärkeimmät tulkit ovat säveltäjän maanmiehiä: Reiner, Dorati, ja autenttisuudessaan ja kiihkeydessään (englannin kielen sana olisi fervour) ylittämättömästi Fricsay. Tietty vahinko, että käytettävissä ei ollut stereoäänityslaitteistoa, kuten maanmiesaikalaisilla, mutta äänitys on siltikin riittävän hyvä osoittaakseen Fricsayn ylivoimaisen ekspertiisin maanmiehensä ohjelmistossa: kaikki muut esitykset ovat tämän rinnalla jotensakin kesyjä. Nuorena (49 vuotta) kuolleen Fricsayn ura jäi kesken, mutta ikäänsä nähden tämä 50-luvun DG:n "franchise"kapellimestari ehti jo nousta suurien joukkoon.

Richard Strauss: Tod und Verklärung. Clevelandin orkesteri, johtaa George Szell.  Minulle on sattunut näitä sohvankylkiäiskinkkuja jo ennestään: Reiner, Toscanini, de Sabata, Stokowski, Böhm, Furtwängler, Walter, Furtwängler, Dohnanyi, Kempe, Tennstedt ja Horenstein. Nyt voidaan todeta kansien sulkeutuneen, ellei sitten kotiin tule vielä lisää näitä "sohvia" eli kokoelmalevyjä, sillä Szell tarjoaa ylittämättömän levytyksen. Kun bonuksena on vielä vallan erinomainen Sinfonia Domestica ja Amerikan Karajanin eli Ormandyn sokeroima Salomen Seitsemän hunnun tanssi, nyt käy Reinerin levytys tarpeettomaksi, sillä Reiner ei tarjoa Salomea. Jos itse asiassa ennakkoluuloista vapautuisin, niin Ormandy ei sokeroi ainakaan Salomea, vaan taritsee muhkean esityksen, ja efektejä korostavan stereolevytyksen, joka ainakin pikku-Strausille on pätö, vaikka Szell onkin näistä Essential Classics -tyypeistä suurempi luottonimi.

Richard Strauss: Sinfonia Domestica. Staatskapelle Dresden, johtaa Rudolf Kempe. Joskin Furtwänglerin sota-ajan taltiointi on intensiteetiltaan aivan omaa luokkaansa, niin Kempe taas korostaa teoksen kauneusarvoja. Dresdeniläiset ovat suosikkiorkesterini: heidän saundinsa pulppuaa  Euroopan yhteistä korkeakulttuurista perintöä, ja se on hehkeää kuin kukkakori ja kirkasta kuin vuoripuro.

Piotr Tsaikovski: Sinfonia no 6 "Pateettinen", esittää Berliinin filharmonikot, johtaa Ferenc Fricsay. Aivan varmasti ylittämätön levytys intensiteetissään: ensimmäisen osan kliimaksi 12 minuutin kohdalla, toisen osan lyyrisyys, kolmannen osan sotilaallinen marssi ja finaalin sulkeutuminen pizzicatoilla, jotka muilta jäävät tavoittamatta. Fricsay on tehnyt muut levytykseni tarpeettomiksi. 

Maurice Ravel: Ma Mere l'Oye. Montrealin sinfoniaorkesteri, johtaa Charles Dutoit. Valitettavasti musiikkikaan ei ole immuuni Metoo-kampanjan paljastuksille. Jos asiaan suhtautuu kuten B.Z. eli Moses is moses and bisnes is bisnes, niin tässä on yksi digitaalisen ajan parhaita orkesterilevyjä. Dutoit on puoliksi oman aikansa Reiner ja Münch, samassa persoonassa. Tämän sensuellimpaa ei musiikki voi oikein olla, eikä musisointi.

Tapio Rautavaara: Kulkurin iltatähti. Tämän surumielisestä tunnelmasta mieleeni tulee sielunsa yksinäisyyttä lauantaina saunan jälkeen keittiön pöydän ääressä itkevä Niilo-pappani. Suomalaisen, etenkin perinteisen miehisen sielunmaiseman ohittamaton tulkki Tapsa on ehdottomasti omemmillaan tällaisen aineiston kanssa kuin rillumarein retvakkuuden.

Anton Bruckner: Sinfonia no 9. Berliinin filharmonikot, johtaa Herbert von Karajan. Tässä HvK on parhaimmillaan, eikä se ole aivan vähän. Karajanille tyypilliseen kultaiseen jousisointiin yhtyy tässä käristävän intensiivinen vaskien räikynä, ja kirkkoakustiikka sopii tälle ylimaalliselle sinfonialle. Tässä lienee ihannelevytys tästä teoksesta, jos yhdellä pitäisi pärjätä.

Johann Sebastian Bach: "Gottes Zeit ist die allerbeste Zeit". BWV 106 Leonhardt-Consort ja solistit, johtaa Gustav Leonhardt. Kantaattiprojektini - kuuntelin työntekoni lomassa puolessatoista viikossa Bachin koko kantaattituotannon läpi - toinen ehdoton huippukohta, jonka en muistanut jo piilottelevan levyhyllyssäni. Tämän herkemmänkaunista, yksinkertaisuudessaan liikuttavanriipaisevaa musiikkia ei liene olemassa. Ensimmäinen osa on kahden huilun ja sellocontinuon koruttoman kaunis sonatiini; ykköshuilisti on muuten muuan Frans Brüggen. Tästä en kykene saamaan kyllikseni, vaan se on kuunneltava useamman kerran päivässä. Jos jokainen ihminen kuuntelisi tämän päivänsä aluksi, lopuksi, huonoina hetkinä ja aina ajatustensa lähtiessä ottamaan harha-askelia, niitä harha-askelia tapahtuisi paljon vähemmän. 

Rudolf Barshain johtamassa Junge Deutsche Philharmonien levytyksessä Mahlerin vitosesta, jota Mahler-guru Tony Dugganin suosituksesta uskaltauduin kuuntelemaan, ilman suosituksiakin, tässä menee jotenkin mystisesti kaikki kohdalleen. Mitään nuoriso-orkesteritasoituksia ei tarvitse antaa; päinvastoin, Nuori Saksalainen Filharmonia soittaa ilmavasti, raikkaasti, henkevästi, innoittuneesti, räjähtävästi. On aivan käsittämätöntä, että tämä on live-taltiointi. Ehkä kaikkein upeimmin toteutettu on kolmas osa rytmisine sahauksineen ja huhuiluineen. Kokonaisuudessaan tässä on samaa kuin Günter Wandin levytyksessä Brucknerin nelosesta, jota pidän kaikkien aikojen parhaana sinfonialevytyksenä: siinä on alusta asti sellainen tunne, että nyt onnistuu kaikki. Nuoriso-orkesterilla on sellainen meininki, että nyt menevät soittajat vaikka tuleen ja vielä iloisina.

Jascha Horensteinin ja Lontoon Filharmonisen orkesterin levytys Mahlerin nelosesta ei kosiskele halvoilla tehokeinoilla, kuten Horenstein ei koskaan. Siinä kaikki menee alusta alkaen onnekkaiden nuottien alla, kaikki on tismalleen oikein. Kun Horensteinin levytys Mahlerin kolmosesta on ansaitustikin klassikko, kaikkien aikojen maineikkaimpia levytyksiä, nelonen ei ole yhtään huonompi. Siinä on suurta viisautta. Soitto ei ole aivan viimeisen päälle hiottua eikä äänitys ole ihan parasta, mihin jo 70-luvun alkupuolella pystyttiin, mutta viis siitä.

Yleistempo Horensteinin levytyksessä on suhteellisen verkkaisesti käyskentelevä, muttei sentään liian. Toisessa osassa tämä yleisviritys korostuu erityisesti: äkkiväärän virtuositeetin sijasta se on suorastaan idyllinen. Sinfonian hitaan osan levytys on suorastaan ylimaallisen kaunis: se alkaa laulavilla matalilla jousilla, ja osan kehkeytyessä orgaanisesti sieltä nousee esiin puhallinsooloja, luontevasti osana kudosta. Yhteistä kolmannen sinfonian hitaan finaalin kanssa, osa ikään kuin kehkeytyy itsestään kaikessa rauhassa kohti kliimaksia, joka sitten lyö jalat alta voimallisuudellaan. Horensteinilla huippukohdat ovat todellakin huippukohtia, koska niihin kohti päädytään kehitellen, ja ne ovat niin selkeästi muun musiikillisen kudoksen yläpuolella niin intensiteetiltään kuin volyymiltäänkin. Finaalin laulusolisti Margaret Price on liian suuriääninen. Ehkä Bernstein olikin oikeilla jäljillä käyttäessään lapsityövoimaa?

Horensteinin levytys on kaikkinensa yksi suurimmista teoksen levytyksistä. Jos minun pitäisi valita yksi, jonka kanssa eläisin elämäni loppuun asti, tämä se taitaisi olla.


Vuoden levy -palkinnon saa:

Anton Bruckner: Sinfonia no 8. Saarbrücken radio-orkesteri, johtaa Stanislaw Skrowaczewski. Skrowaczewski tekee saksalaisen provinssiradio-orkesterin kanssa Saarbrückenin ihmeen. Soitto on sen verran valoisaa, että sinfoniasta kuulee minulle aiemmin pimentoon jääneitä yksityiskohtia, mm. hitaan osan kauniin viulusoolon; myös puupuhaltimet kuuluvat klemperermäisen selkeästi. Kaikki tässä tuntuu oikealta: tempot mutta ennen kaikkea balanssi. Torvet räikyvät, mutteivät peitä jousten laulavaa tremoloa ja puupuhaltimet kuuluvat. Sointi on tavattoman eloisa ja läpikuultava. Tässä levytyksessä hidas osa on taivaallinen, ja siihen haluaa palata aina uudelleen, ja kerrankin finaalin jaksaa kahlata läpi, vaikkeivät finaaliosat olekaan mitään sinfonioiden säännönmukaisia huipentumia, kuten Otavan musiikkitietosanakirjassa on väitetty.

Melkein neljännesvuosisadan etsittyäni, se on nyt tässä. Kahdeksannen sinfonian salaisuus on paljastunut.

Mahler-tuntija Tony Duggania mukaellen: jos minut pakotettaisiin tuhoamaan kaikki muut levytykset Brucknerin kasista ja jättämään jäljelle vain yhden, se olisi tämä. Tämän levytyksen voi kuunnella klikkaamalla bloggauksen otsikkoa. 


perjantai 22. joulukuuta 2017

Tervetuloa naiskagaali, tervemenoa setämiehet

Kokoomusta edustava Markku "Välläri" Välimäki kuuluu kauhistuneen siitä, että naiset osaavat tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen. Hienoa! Siitä miestenkin soisi ottavan mallia. Sitäpaitsi jo lähtökohtaisesti silloin on tehty jotain oikein, jos vanhaa valtaa edustava setämies ottaa ns. herneen nenään. Nyt ryskyin murtuu pakkovalta!

Naisverkosto totesi kirjoituksessaan, että naisten kuntapäättäjien määrä Porvoossa on huolestuttavan pieni; toisaalta suurin osa ääniharavista oli naisia. Miksi tämä sitten on valitettavaa?

Naiset yleensä säännönmukaisesti osaavat tehdä ihmisläheisempää politiikkaa. Heillä on usein ikään kuin sisäänrakennettuna sukupuoli-, tasa-arvo- ja ympäristövaikutusten arviointi jo päätöksenteon valmisteluvaiheessa mukana.

Olisi kuitenkin setämiesmäistä typistää naisten osuus perinteisille naisaloille, vaikka miehiä keskimäärin pienipalkkaisempina ja yleensä sote- ja kasvatusaloilla enemmän työskentelevinä heille onkin luonnollista tehdä miehiä informoidumpia päätöksiä, jotka koskettavat niin kunnallisten palveluiden asiakkaita kuin niiden työntekijöitäkin.

Naisille on myös yhdyskuntasuunnittelussa miehiä luontevampaa suunnitella viihtyisää ja turvallista kaupunkia ihmisiä - myös miehiä - varten: naiset käyttävät autoa miehiä vähemmän, eli toisin sanoen heille jalankulkijan ja joukkoliikenteen käyttäjän roolit ovat miehiä tutumpia. Naisten voimin Sote-uudistusta, päivystysasetusta tai työttömien pakkoaktivaatiolakia tuskin olisi koskaan syntynyt.

Tervetuloa siis naiskagaali. Tervemenoa setämiehet.

Oheinen kirjoitus lähetettiin eilisaamuna Uusimaa-lehteen.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Helpotetaan saantia, vaikeutetaan juontia

Kansanedustaja Sari Sarkomaa leikkii puolueensa omatuntoa, jos vaikka lyhytmuistisimmat eivät huomaisi, että tällainen toiminta on hyvin lyhytjänteistä, ellei peräti ristiriitaista. Ensin Sarkomaa julisti perjantaiaamuna, että alkoholi ei kuulu paikkoihin, joissa on lapsia:

"Lasinsirpaleet ja tyhjät tölkit eivät Sarkomaan mielestä kuulu päiväkotien pihoille.
– Varsinkin rikotut lasit aiheuttavat vaaratilanteita päiväkotien lapsille. Valitettavasti monessa päiväkodissa maanantaiaamut aloitetaan lasinsirpaleiden, tyhjien tölkkien ja tupakantumppien keräämisellä. Kiellon mahdollisuus olisi tervetullut helpotus päiväkotien ja koulujen arkeen ja samalla myös vahva viesti nuorten alkoholittoman vapaa-ajan puolesta, Sarkomaa sanoo."
Vain kuusi tuntia myöhemmin Sarkomaa äänesti puolueensa mukana lainsäädännön puolesta, joka mahdollistaa entistä 17% vahvempien alkoholijuomien myymisen ruokakaupoissa. Helpotetaan saantia, vaikeutetaan juontia. 
Jossain se ilo- tai suruliemi juodaan. Tai sitten alkoholia ei olekaan tarkoitettu juotavaksi. Jos ei ravitsemusliikkeessä tai ulkona, jäljelle jää koti. En mitä sitä sano, ovathan pullot ja röökit leikkipuistossa ihan perseestä, mutta tämän logiikan mukaan on siis ilmeisesti ihan ok lisätä alkoholinkäyttöä kotona, jollaisissa aika usein on myös lapsia. Tämän Sarkomaakin varmaan tietää, joten mitä muuta tämä on kuin populismia siinä toivossa, että toiset eivät huomaa ristiriitaa, kun toinen käsi ei tiedä mitä toinen tekee ja kun häntä heiluu mutta etupää murisee. Tämä varmaankin toimitetaan siinä toivossa, että saataisiin niin vinettoliberaalien kuin myös lasinsiruista kauhistuneiden äänet. 
Verkkouutisten kolumnin aiheesta voi lukea klikkaamalla bloggauksen otsikkoa.
P.S: Tämä tapaus taas todensi sen, että kokoomuslainen yksilönvapaus on aika metkaa. Kokoomuksessahan levitetään tämän tuosta propagadaa, jonka mukaan puoluekuri on vain vasemmistopuolueiden heiniä. Kuitenkin tässä äänestyksessä vain konkari Pertti Salolainen - jonka ei tarvitse ajatella uudelleenvalintaansa - uskalsi äänestää toisin kuin ryhmäpäätös.