Porvoolaisena, Helsingissä aika ajoin sukkuloivana ei niin huippuosaajana mutta kuitenkin, olen nauttinut Onnibus Oy:n lisääntyvän tarjonnan aikaansaamasta hintakilpailukyvystä, kun kuukausilipun hinta on romantanut 1/6 nettopalkastani 1/23 osaan nettopalkastani. Toki olisi pitänyt ymmärtää, että tällaisessa tarjouksessa on koira haudattuna. Tämä paljastuikin siinä vaiheessa kun koko toimialan romuksi kilpaillut Onnibus Oy kilpaili itsensä ulos markkinoilta, jotka se avasi.
Yksi Helsingistä Porvooseen muuttanut tuttavani joutui toteamaan, että hän joutuu etsimään itselleen uuden työn, kun Porvoosta Loviisaan kulkevien vuorojen tarjonta romahti puoleen, ja toiselta tuttavaltani katosi mahdollisuus kutsua Elimäessä asuvia (autottomia) vanhempiaan lapsenvahdeiksi.
Olisi kiinnostava kuulla Työ-ja elinkeinoministeriön horjuva mutta muutenkin jo vanhastaan säännönmukaisesti työnhakijan tappioksi horjahteleva tulkinta muuttuvista työssäkäyntialueen rajoista. Jos Porvoonkin peräänkuuluttama ns. "huippuosaaja" (jollaisia usein asuu korkeakoulukaupungeissa, joissa ei suhteellisen kattavan joukkoliikennetarjonnan takia tarvitse aina mitenkään välttämättä ajokorttia) sattuu törmäämään sellaiseen markkinatilanteeseen, jossa hän joutuu toteamaan työssäkäynnin muuttuvan mahdottomaksi joukkoliikenneyhteyden lakkauttamisen takia, kuka on tähän työttömyyteen syypää? Pitääkö ajokortittoman työttömän ajaa velaksi (ja kuka sitä velkaa myöntää paitsi sellainen paljon haukuttu pikavippifirma) ajokortti ja ostaa auto, vai pakata kimpsunsa ja muuttaa sellaiseen kaupunkiin, joka ei vielä ole sammuttanut valojaan ulkoistamalla koko joukkoliikennetoimensa kaupallisille toimijoille?
Michael Perukangas
Lähetin tämän kirjoituksen Uusimaa-lehden mielipidepalstalle, jossa se julkaistiin perjantaina 23.11.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste TEM. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste TEM. Näytä kaikki tekstit
maanantai 26. marraskuuta 2018
maanantai 13. tammikuuta 2014
Kuinka TEM syrjäyttää työnhakijat
Työ- ja elinkeinoministeriö asettaa työnhakijat eriarvoiseen monin perustein. Esimerkiksi sillä perusteella, millaista teknologiaa työnhakijoilla on käytössään.
Jos työnhakijalla ei ole käytössään nettiä kotona tai nk. älypuhelinta, ainahan hän voi katsoa työpaikkansa koneelta työpaikkoja. Paitsi jos siinä on Explorer, eikä useimpien tuntemieni työpaikkojen koneille saisi latailla ohjelmia. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä ainahan voi tehdä "paikkavahdin", joka lähettää sähköpostiin tarkalla täikammalla syynätyt työpaikat, samassa haussa näkyvät Myrskylän kulttuurisihteeri, Oy Datamarketing Ab:n uusiokielisesti nimetty puhelinmyyjä, ministeriön vanhempi virkahenkilö tai macdonalds-yrittäjä. Ai niin, eipä auta. Kun ei pääse Explorerilla niin ei pääse. Jäävät macduunit katsomatta kun paikkavahti on semmoinen kerberos että sitähän ei sovi tulla kaikilla selaimilla mulkoilemaan. Ilmeisesti TEM ei hyväksy työpaikan vaihtamisaikeita, oli syy mikä sitten hyvänsä, sillä työtönhän pääsee kirjastosta katselemaan työpaikkoja...
... edellyttäen, että hän osaa käyttää internetiä. Eivät edelleenkään kaikki osaa. Mutta ei hätää, jos on se älypuhelin. Tosin, ensin pitäisi olla varaa ostaa sellainen. Sovitaanko niin, että tämä sisällytetään toimeentulonormiin? Ja sitten oli vielä sellainen juttu, että sen kanssa pitäisi osata mennä nettiin, eikä auta, jos ei osaa tietokoneestakaan mennä nettiin. Sitä vaihtoehtoahan tässä ei kukaan ottanut huomion, että entä jos ei tiedä, mikä on älypuhelin? Tuossa tapauksessa saattaa olla, että kaikki äly on kojeessa, eikä käyttäjän päässä, kuten yleensä asia tapaa olla.
No, ei hätää, sittenhän voi vierailla työkkärissä paikan päällä, siellähän merkonomit 1900 kuukausipalkalla neuvovat maistereita, mutta myös rakennustyöläisiä, siivoojia, tutkijoita, taiteilijoita, opettajia, medianomeja ja kaikkia, joita on aivan liikaa. Muna neuvoo kanaa. Paitsi jos se työkkäri sijaitsee paikassa, joka ei, köh, ihan satu olemaan joukkoliikenteen reitistöjen varsilla eikä kotiintulomatkalla töistä sitäpaitsi saa moottoritiellä jäädä bussista, loikkiakseen pientareiden yli vastaanottovirkailijalle.
Sitten vielä voi kuulemma soittaa valtakunnalliseen puhelinpalvelunumeroon. Hienoa. Mitähän se maksaa? Ja ihanko siellä virkailija toimittaa sellaista paikkavahtipalvelua? Lukeeko se ne kaikki, ne macronaldsitkin? Saako siltä sähköisen ansioluettelonkin?
Jos nyt kuitenkin oletettaisiin, että sillä hakijalla olisikin oma tietokone tai sellainen puhelin, josta pääsee selaamaan niitä työpaikkoja, ainahan hän voi kysyä teknistä käyttötukea laitteen omistajalta tai ohjelmistotuelta. Ai niin, hänhän on se itse, omistaja!
Ei uppoa, TEM ja Eduskunnan apulaisoikeusasiamies. Asetatte työnhakijat eriarvoiseen asemaan, mistä voi päätellä, että mahdollisimman monien ei vain työllistyminen vaan myös työssäjaksaminen ja kansamme kykyjen mahdollisimman onnellinen ja tehokas ulosmittausprosessi on teille E.V.V.K.
Jos työnhakijalla ei ole käytössään nettiä kotona tai nk. älypuhelinta, ainahan hän voi katsoa työpaikkansa koneelta työpaikkoja. Paitsi jos siinä on Explorer, eikä useimpien tuntemieni työpaikkojen koneille saisi latailla ohjelmia. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä ainahan voi tehdä "paikkavahdin", joka lähettää sähköpostiin tarkalla täikammalla syynätyt työpaikat, samassa haussa näkyvät Myrskylän kulttuurisihteeri, Oy Datamarketing Ab:n uusiokielisesti nimetty puhelinmyyjä, ministeriön vanhempi virkahenkilö tai macdonalds-yrittäjä. Ai niin, eipä auta. Kun ei pääse Explorerilla niin ei pääse. Jäävät macduunit katsomatta kun paikkavahti on semmoinen kerberos että sitähän ei sovi tulla kaikilla selaimilla mulkoilemaan. Ilmeisesti TEM ei hyväksy työpaikan vaihtamisaikeita, oli syy mikä sitten hyvänsä, sillä työtönhän pääsee kirjastosta katselemaan työpaikkoja...
... edellyttäen, että hän osaa käyttää internetiä. Eivät edelleenkään kaikki osaa. Mutta ei hätää, jos on se älypuhelin. Tosin, ensin pitäisi olla varaa ostaa sellainen. Sovitaanko niin, että tämä sisällytetään toimeentulonormiin? Ja sitten oli vielä sellainen juttu, että sen kanssa pitäisi osata mennä nettiin, eikä auta, jos ei osaa tietokoneestakaan mennä nettiin. Sitä vaihtoehtoahan tässä ei kukaan ottanut huomion, että entä jos ei tiedä, mikä on älypuhelin? Tuossa tapauksessa saattaa olla, että kaikki äly on kojeessa, eikä käyttäjän päässä, kuten yleensä asia tapaa olla.
No, ei hätää, sittenhän voi vierailla työkkärissä paikan päällä, siellähän merkonomit 1900 kuukausipalkalla neuvovat maistereita, mutta myös rakennustyöläisiä, siivoojia, tutkijoita, taiteilijoita, opettajia, medianomeja ja kaikkia, joita on aivan liikaa. Muna neuvoo kanaa. Paitsi jos se työkkäri sijaitsee paikassa, joka ei, köh, ihan satu olemaan joukkoliikenteen reitistöjen varsilla eikä kotiintulomatkalla töistä sitäpaitsi saa moottoritiellä jäädä bussista, loikkiakseen pientareiden yli vastaanottovirkailijalle.
Sitten vielä voi kuulemma soittaa valtakunnalliseen puhelinpalvelunumeroon. Hienoa. Mitähän se maksaa? Ja ihanko siellä virkailija toimittaa sellaista paikkavahtipalvelua? Lukeeko se ne kaikki, ne macronaldsitkin? Saako siltä sähköisen ansioluettelonkin?
Jos nyt kuitenkin oletettaisiin, että sillä hakijalla olisikin oma tietokone tai sellainen puhelin, josta pääsee selaamaan niitä työpaikkoja, ainahan hän voi kysyä teknistä käyttötukea laitteen omistajalta tai ohjelmistotuelta. Ai niin, hänhän on se itse, omistaja!
Ei uppoa, TEM ja Eduskunnan apulaisoikeusasiamies. Asetatte työnhakijat eriarvoiseen asemaan, mistä voi päätellä, että mahdollisimman monien ei vain työllistyminen vaan myös työssäjaksaminen ja kansamme kykyjen mahdollisimman onnellinen ja tehokas ulosmittausprosessi on teille E.V.V.K.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)