Asumisoikeusasuminen (varsinainen torta å torta -käsitehirviö muuten) on
ideana hyvä, vähän niinkuin ammattikorkeakoulukin. Se lupailee
omistusasumisen turvallisuutta vuokra-asumisen kustannuksilla, ilman
mahdottomia pääomia.
Juuri tässä ASO-asuminen valitettavasti meneekin metsään: se tosiaankin
tarjoaa vuokra-asumisen kustannukset. Kun vertaa keskimääräistä
neliövuokraa esimerkiksi Porvoon A-asuntoihin (ASO-asunnoissa vuokraa
kutsutaan käyttövastikkeeksi), niin A-asumisesta saa pulittaa 9.50-14
euroa per neliö per kuukausi kun ASO:jen käyttövastike on keskimäärin 10
euron kieppeillä per neliö, vaihteluvälin ollessa 9.34-13.37 euroa. Eli
käytännössä ihan saman verran.
Kun vuokra-asumisessa ei tule tuota parinkymmenen tonnin
asumisoikeusmaksua päälle vaan niihin pääsee yleensä kahden kuukauden
takuuvuokralla, niin yhtälö on helppo. Joku saattaisi ehkä valita
asumisoikeuden oletetun sosiaalisen valikoitumisen takia, mutta huhut
kaupunginasuntojen slummimaisuudesta ovat pahasti liioiteltuja. Olen
asunut Helsingin kaupungin vuokra-asunnossa 13 vuotta elämästäni, koko
nuoruuteni, ja nytkin kaupungin (Helsingin) vuokra-asunnoissa asuvat
ystäväni vakuuttavat viihtyvänsä oikein hyvin.
Kaupungin vuokrataloyhtiöt sitäpaitsi pidetään usein paremmassa kunnossa
kuin omistusyhtiöt, sillä jälkimmäisissä asukasosakkaat saattavat
haluta säästää väärässä kohdassa, sulkien silmänsä huonon kunnossapidon
aiheuttamista kasaantuvista kustannuksista. Kunhan vaan saavat hoidettua
itsensä hautaan, kuten siinä entisessä kannelmäkeläisessä
asunto-osakeyhtiössä.
Asumisoikeus voisi olla järkevä asumismuoto, jos se lupauksensa mukaan
tarjoaisi vuokra- ja omistusasumisen parhaat puolet. Tämäisenä se
tarjoaa niitä huonoimpia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti