... ajanut autoa. Mikroautoa ajoin kerran kaverini polttareissa. Aina kun kuulin jonkun takaa lähestyvän, ajoin reunaan, jottei sattuisi mitään. Hävisin seuraavalle, ajokortiton hänkin, kolme kierrosta. Moottoripyörääkään tai mitään vastaavaa en ole ajanut, paitsi lapsuudenystäväni äidin kyysäämän mopon pakkarilla istunut. Ajovekkuliksi minusta ei ole.
En ole koskaan ollut työnohjauksessa. Tähän varmaan pätee sellainen, että se, joka on jäänyt jostakin paitsi, saattaisi tarvita sitä eniten.
En ole koskaan tehnyt ulkomaahan suuntautuvaa työmatkaa. Olen kuullut, että työmatkoilla ei pääse näkemään maailmaa, korkeintaan lentokenttähotellin auditorion.
En ole koskaan tehnyt polttopuita. Kun otin armeijaleirillä kirveen käteeni, ystäväni (se sama, joka jätti minut viimeiseksi mikroautoilussa) näki heti ja selkeästi, että tuosta ei mitään tule, pelasti minut polveen lyömiseltä, otti kirveen ja teki puut.
En ole koskaan valmistanut kananmunasta ruokaa. Ellei makaronilaatikon munamaitoa lasketa.
En ole koskaan perannut kalaa. Ostan kalani valmiiksi fileroituina, tai pakastettuina. Varmaan voisi olla hyödyllistä opetella kalastamaan, jotta voisi perata.
Näitä asioita siis on. Varmaan on niitä enemmänkin. Kaikki ei kuitenkaan mahdu tähän, eikä kaikkea muista.
Tähän voisi vielä lisätä sen, että en ole koskaan joutunut työpaikkoja hakiessani psykologisiin soveltuvuustesteihin.
VastaaPoista