Onko kukaan koskaan nähnyt yhtään ateistista diakonia? Diakonit täydentävät yhteiskunnan virallista palveluverkostoa: he mm. jakavat köyhäinapua välittömään hätään, auttavat asioinnissa sosiaalitoimen kanssa ja tulevat tarvittaessa mukaan verkostoneuvotteluihin viranomaisten kanssa.
Onko havaintoa vapaa-ajattelijoiden ylläpitämästä leipäjonosta? Entä missä on ateistien ulkomaanapu, tai kirkkoon kuulumattomien nuorisotyö? Entä millaisissa asioissa auttaisi ateistien palveleva puhelin, jos sellainen olisi? Eroamaan kirkosta?
Kauan on myös saatu odottaa ateistien perheasiain neuvottelukeskusta, turhaan. Mitä perheasiain neuvottelukeskukset sitten tekevät? Kirkon omien sivujen mukaan ne "ovat erikoistuneet tukemaan ja auttamaan parisuhteen ja perheen ongelmissa sekä elämän kriisitilanteissa". Ne järjestävät esimerkiksi parisuhdekursseja ja eroryhmiä, jotka ovat lähtökohtaisesti tunnuksettomia. Missä on ateistien järjestämä eroryhmä, tunnustuksellisesti tunnustukseton tai edes tunnustamattomasti tunnusteleva?
Jos lähipiiriä kohtaa kuolemantapaus eikä itse pääse eteenpäin, lääkäristä ei saa apua tai ei ole ystäviä, joiden kanssa keskustella, kirkon sururyhmät tarjoavat paikan purkaa kuolemaan liittyviä tunteita ja ajatuksia, siis vertaistukea. Missä ovat ateistien ylläpitämät vertaistukiryhmät?
Työelämän koventuviin vaatimuksiin, seurakunnat tarjoavat retriittejä, paikkoja, joihin voi vetäytyä hetkeksi pois arkipäivän vaatimuksista. Heillä on myös työpaikkapappeja. Missä on ateistinen retriitti? Ymmärrän, ettei ateistista työpaikkapappia voi määritelmän mukaan olla, mutta miten olisi sitten työpaikkasovittelija?
Kirkon maahanmuuttajatyöntekijät auttavat maahanmuuttajaa toimimaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja ohjaa tarvittaessa eteenpäin. Missä on tunnustuksellisen tunnustukseton maahanmuuttajatyö?
Nyt kun kehitysyhteistyömäärärahoja ja lapsilisiä ollaan leikkaamassa, sitäkin kipeämmin tarvitaan mukaan valtion lisäksi muitakin toimijoita. Miksei sitten kirkko? Pitääkö heidän pysytellä munkinkammioissa ja sakasteissa?
Missä ovat ateistit, nuo humanisteiksi naamioituneet misantroopit, olleet silloin kun heitä on tarvittu? Askartelemassa oman napansa ympärillä ja nostattamalla omasta närkästyksestään suurta yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuuden kysymystä.
Korvattakoon jumalten palvonta mammonanpalvonnalla (kuten
Facebook-kaverini ehdotti) tai sitten tiedon palvonnalla. Tietoa se on
vääräkin tieto, tai suhteellinen tai vanhentunut. Sitäpaitsi jos olisi lukenut Durkheiminsa, niin tietäisi, että jumalissa palvotaan yhteisöä itseään, sen arvoja, normeja ja kulttuuria.
Kirkko tekee niin paljon hyvää yhteiskunnassa, että jos palkkani olisi hitusenkin suurempi, liittyisin kernaasti takaisin kansankirkkoon, sillä yhdellä veroprosenttiyksiköllä ei virallinen yhteiskunta mitenkään saisi tehtyä näin paljon hyvää. Kirkko on kokoaan suurempi vaikuttaja!
Hei, vastauksena kysymyksiisi (vaikkakin hippusen viiveellä ;) ):
VastaaPoistaTunnustuksetonta, ei-uskonnollista ja ei-vakaumukseen perustuvaa auttamistyötä tekevät kaikki muut tahot kuin kirkko.
Erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoavat niin julkinen kuin yksityissektori, sekä kolmas sektori eli monet yhdistykset ja järjestöt.
Esim. perheneuvolan kautta saa apua perheeseen ja parisuhteeseen liittyviin asioihin (kriisit, eroasiat ym. huolet). Monet tahot, esim. ensi- ja turvakodit, auttavat esim. väkivaltaa kokevia tai uupuneita vauvojen vanhempia. Maahanmuuttajien / pakolaisten auttamistyötä tekevät monet järjestöt ja oppilaitokset yhteistyössä valtion kanssa (esim järjestävät kotoutumiskoulutusta, terapiapalveluja ym.), jne. jne.
Meillä toimii mm. Unicef, Parasta lapsille, Pelastakaa lapset ry, Amnesty, Suomen mielenterveysseura, Ensi- ja turvakodit, ja paikallisia toimijoita pilvin pimein.
Unohtamatta sitä tärkeintä, eli Suomen valtiota. Eli eri ministeriöiden alaisuudessa toimivia tahoja, jotka tuottavat suuren osan peruspalveluista mainitsemillasi aihealueilla.
Entistä parempaa auttamistyötä kehitetään ja tehdään koko ajan, varsinkin Euroopan sosiaalirahaston (ns. ESR-hankkeet) ja STEA:n (googleta) rahoituksen avulla.
Itse olen tehnyt auttamistyötä (nuorisotyö, mielen hyvinvoinnin edistäminen, maahanmuuttajatyö ym.) ihan vain ateistina, enkä minkään kirkollisen toiminnan alaisuudessa.
Kirjoittajalla on ehkä jäänyt huomaamatta metsä puilta? :)
ystävällisin terveisin
A.Miettinen
Hyviä huomioita nämä :) Minulta on se metsä jäänyt ehkä huomaamatta, kun vielä poliitikassa ollessani moni kovin toissijainen ongelma vei liikaa huomiota. Moni näistä on ns. länsimaisia ongelmia: loukkaannutaan esimerkiksi siitä, että uskonnottomuudelle ei aina tunnusteta omaa paikkaansa, samalla hartaasti unohtaen, että tunnustus se tunnustuksettomuuskin on.
VastaaPoistaJa näin muutaman vuoden etäisyyttä saaneena, tämä oli varmaan osa etukäteistä surutyötäni, kun en oikein enää kokenut (vihreän) puoluepolitiikan tarjoavan kaikkea sitä mielekästä vastapainoa, jota vielä tuolloin toivoin. Olkiukkojen rakentaminen on yksi tapa tehdä sitä erotyötä.
VastaaPoista