Pitääkö lasten silpominen estää?

Tervehdin ilolla Vihreiden puoluekokouksessa 2012 voittanutta kantaa periaateohjelmaäänestyksessä, jossa toivottiin lasten ympärileikkauksien vähentämiseksi valistusta eikä lähdetty ehdottomien kieltojen tielle. Uskon enemmän tietoon, vähemmän kieltoon. Tosin tämä asia on yksi vihreistä ikiliikkujista, joten kyllä se taas uudestaan putkahtaa.

Vanhemmat päättävät tosiasiallisesti kaikesta lapsiinsa liittyvästä kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Kun peräänkuulutamme lasten fyysistä koskemattomuutta, entäs sitten henkinen? Haluaisin nähdä, miten vanhempien ylivalta lapsiin estetään muuten kuin siirtämällä lapset kasvatuslaitoksiin, olkoonkin että haluan tietenkin että terveydelle (niin seksuaali- kuin fyysiselle) haitalliset lääketieteelliset toimenpiteet loppuvat.

Jos perustelee ympärileikkauskiellon sillä, että lapset pitää suojata vanhempien maailmankatsomuksen seurauksilta, kuka tietää, millaisia traumoja lapseen jää jos isä uskoo Tottenham Hotspuriin tai äiti astrologiaan jos lapsi haluaisikin tunnustaa West Hamia tai mieluummin ei jalkapalloa ollenkaan tai kuun sijasta hänen maailmankatsomuksensa olisi joku muu. Ok, yleensä spursilaiset tai oinaslaiset vanhemmat eivät tatuoi oinaslaisuuttaan tai tottenhamlaisuuttaan lapsensa elinikäiseksi stigmaksi, vaikkakin kyllä niitä joitakin lapsia taitaa kulkea vapaana, toisena tai kolmantena nimenä West Ham.

Ympärileikkausta ei kannata eikä voi rinnastaa muuhun lapseen kohdistuvaan väkivaltaan, kuten ruumiilliseen kuritukseen, sillä ympärileikkaus perustellaan uskonnollisilla tai uskonnon leimaamilla perinteillä. Siinä ei ole mitään metafysiikkaa. Remeli on aina remeli, ja onneksi se on sentään jäänyt kansatieteellisen kidutusmuseon kuriositeetiksi. Vielä omassa lapsuudessani se ei sitä ollut: muistan serkkuni kotona mattopiiskaa pidetyn jatkuvasti esillä pelotteena, ja kyllä sitä myös käytettiin.

Epäilen vahvasti, että se, että silpomiset perustellaan uskonnollisilla käytännöillä, on jo monille riittävä peruste kavahtaa niitä. Jos sen sijaan ympärileikkaus perusteltaisiin uskonnon sijasta kulttuurilla - jonka osana mutta vain osana uskonto on, antaen maalliselle ylimaallisen glorifikaation - se olisi monille helpommin sulatettavaa.

Tuleeko sitten juutalaisuus ja islamilaisuus kieltää? Olisiko ei-uskonnollisten perinteiden, vaikka seitojen tai tarokkikorttien siirtäminen jälkipolville enemmän ok kuin uskonnollisten perinteiden? Mikä on uskonnollinen perintö?

Tässä näennäissuvaitsevaisuus toisia kulttuureita joutuu testiin. Pitäisi ensin tuntea toista kulttuuria, jotta voisi ymmärtää. Ja pitäisi ymmärtää, jotta voisi suvaita. Jos halutaan suojella kaikkia lapsia yhtäläisesti fyysiseltä koskemattomuudelta, mikä oikein onkin, samanveroisuuteen kuuluu myös suojella jokaisen oikeutta olla joutumatta oman kulttuurinsa hyljeksimäksi, minkä kohteeksi voi joutua, jos ei noudata oman kulttuurinsa normeja. Jos viis veisaamme näistä normeista ja väheksymme niitä, samalla asetamme oman kulttuurimme tämän toisen yläpuolelle, ylätasolle, josta käsin arvioimme toisen kulttuurin käytännön vääräksi ja omaamme huonommaksi, valistumattomaksi ja ymmärtämättömyyteen perustuvaksi.

Vanhemmat tietenkin siirtävät omia arvostuksiaan ja perinteitään lapsiinsa, ja suurelta osin tämä tapahtuu tiedostamatta. Ihminen, jolla ei ole perinteitä, kulttuuria ja historiaa, on zombi. Ehkä lapsia voisi suojella parhaiten kaikelta, jos vanhemmat olisivat robotteja. Jokainen Terminator II:n nähnyt tietää, että päähenkilö John Connorin äiti piti Arnold Schwarzeneggerin esittämää tuhoajakyborgia kaikkein parhaana isäehdokkaana.

Me Suomessa, ateistitkin, olemme voittopuolisesti kulttuurisia kristittyjä, tahdomme tai emme, vaikka kuinka yrittäisimme ravistaa tätä yltämme kieltämällä Suvivirret tai hyvänjouluntoivotukset. Emme voi kieltää muilta oikeutta kulttuuriseen islamiin, kulttuuriseen juutalaisuuteen tai kulttuuriseen wiccalaisuuteen, puhumattakaan oman uskontomme erilaisista ilmenemismuodoista.

Jos kavahdamme uskonnollista kasvatusta, miten sitten pitäisi suhtautua ei-uskonnolliseen kasvatukseen? Onko se aivan ok? Mitä on ei-uskonnollinen kasvatus? Mihin arvoihin se perustuu? Monetarismiin, sosialismiin, pluralismiin, nihilismiin? Viimeisestä on nähty ihan liikaa esimerkkejä, valitettavasti. Voisiko uskonnollisia vanhempia vaatia jättämään kasvatuksesta uskonnollisuus pois, jättämään se narikkaan niin kuin ennen aseet piti jättää kirkon porstuaan?

Ei. Ja se, että puolustan kaikkien yhtäläistä oikeutta omaan kulttuuriinsa, ei tee minusta ympärileikkauksien kannattajaa. Vastustamisen vastustaminen ei ole kannattamista eivätkä ystävien ystävät välttämättä ole ystäviä.

Toki toivon, että ympärileikkaukset loppuisivat, mutta sitä odoteltaessa lienee parempi, ettemme syyllisty laillistettuun vähemmistöjen koulukiusaamiseen. Jos kieltäisimme esimerkiksi juutalaispojan ympärileikkauksen, voin kuvitella miten häntä Maccabin futissaunassa tuijoteltaisiin, erilaista nuorta.

Muslimityttöjen ympärileikkaus taas on julmaa ruumiillista väkivaltaa, sillä ei ole uskontojen tai kulttuurien sallimisen tai kieltämisen kanssa tekemistä. Se perustuu ajatukseen, jossa silpomatonta tyttöä ei saada kaupattua aviovaimoksi, ja Suomessa tyttöjä ei tarvitse kaupata aviovaimoiksi ensinkään, joten tapa on ensisijaisesti turha, sitten vasta kiellettävä.
 
Tietenkin toivon, että parhaassa mahdollisessa maailmassa kaikki lapsiin kohdistuva väkivalta loppuisi, oli sitten mitä lajia hyvänsä. Sitä odotellessa, parasta johon pystymme on valistus, nimenomaan äitien valistus neuvoloissa. Olen tämän mielipiteeni kanssa hyvässä seurassa, samaa näkemystä edustaa esimerkiksi Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto.