keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Miksei poliisi saa pukeutua huiviin?

Keskustelussa siitä, voiko poliisi pitää pään peittävää huivia, tarkoittaen maahanmuuttajataustaisia, islaminuskoisia naisia, en usko, että huivin pitämistä voidaan pitää aktiivisen subjektin osoittamana hyväksynnän merkkinä, vaan osoituksena sisäistetystä alistetuksi tulemisesta. 

Toiseksikin: on islamia ja islamia, aivan samoin kun on kristinuskoa ja kristinuskoa. Ei huivin pitämisestä voi johtaa raipparangaistusta, vaikka jotkut sellaisia haluaisivatkin jaella. Uskonnot eivät ole monoliitteja, pyhät kirjoitukset ovat ristiriitaisia ja niinkuin ne luetaan. Uskonnot eivät vaadi käyttämään mitään tiettyä vaatekappaletta, vaan tulkinnat uskonnosta vaativat. Uskonnolla vain perustellaan auktoriteettien päätöksiä. Ei ole yhtä kristinuskoa ja yhtä islaminuskoa, vain tulkintoja.

Jos huivin kieltoa perustellaan sillä, että julkinen tila ja julkiset virat pitäisi saada tunnustusvapaiksi ja sellaisina neutraaleiksi, ettei vain ärsytettäisi jotakuta, tämän voi rinnastaa jokakeväiseen Suvivirsi-keskusteluun. Suvivirrestä luopuminen tarkoittaisi sitä, että suvaitsemattomimmille ja fanaattisimmille annettaisiin periksi. Sellaista signaalia ei pidä antaa.

Moni suomalainen nainen pukeutuu aivan vapaaehtoisesti etnissävytteisiin vaatteisiin tai koruihin, koska tykkää niistä. Miksi huivi olisi sen kummempi? Ymmärrän, että tässä pelätään, että huivi viestii jotakin, mutta kyllä vaatteilla, koruilla, hiuksilla ja tatuoinneillakin voidaan viestiä tyylejä, ja nimenomaan tietoisesti. Ja viestitäänkin. Onko siinä sitten eroa, kuinka tietoisesti tätä viestimistä harjoittaa? Onko tietoinen viestiminen on, ei-tietoinen ei? Onko toisiin uskontoinen kuuluva viestiminen ei-tietoista (ja ehkä tämän vuoksi jotenkin epäinformoidumpaa)?

Vielä kymmenisen vuotta sitten, poliisimiehillä oli käytössä koodi, jonka mukaan poliisille ei sovi parta, paitsi jos hän on vähän varttuneempi vanhempi konstaapeli. Nyt tämä koodisto on varsin äkillisesti murtunut: aika paljon näkee parrakkaita konstaapeleja, nuorehkojakin. Yhteiskunta ja sen koodisto muuttuu, miksi poliisin ammatin pitäisi olla tästä jokin irrallinen saareke? Eikö se, että poliisi(kin) ilmentää moninaisuutta, herätä vähemmistöjenkin luottamusta: ehkä huiviin pukeutuneen naisen saattaa olla helpompi lähestyä huiviin pukeutunutta naista.

Poliisin virkapuvun vaakuna symboloi Suomea. Eikö Suomi voi olla moniarvoinen ja -kulttuurinen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti