Tää on helppo. Ei ole yhtä liberalismia. On kahta lajia liberalismia: talous- ja arvoliberalismia. Joskus nämä voivat olla ristiriidassa: esimerkiksi on sen sortin talousliberalisteja, jotka pitävät kaikkea sääntelyä haitallisena, kuten keskitettyjä tuloratkaisuja, jotka pyrkivät takaamaan työntekijöille edes minimiolot ja -palkan. Yksilöitä ne työntekijätkin kuitenkin ovat, eivät ainoastaan yrittäjät. Jotkut näkevät arvoliberalismin alisteisessa ja välineellisessä asemassa talousliberalismille: erilaisuus on hyvästä mikäli se palvelee työnjakoa.
Toinen tapa jaotella on se, halutaanko vapaus ymmärtää positiivisena suureena, vapautena tehdä jotakin vaiko negatiivisesti, vapautena jostakin. Positiivinen vapaus voi esimerkiksi arvottaa itsensä toteuttamisen, onnellisuuden tai rikkauden tavoiteltavaksi päämääräksi, jolle alistetaan kaikki, kun taas negatiivinen vapaus tarkoittaa sitä, että tavoitteena on poistaa osallistumisen esteitä: kannustinloukkuja, välimatkoja, osallistumismaksuja, kahlitsevia stereotypioita. Mahdollisuuksien tasa-arvo pyrkii vapauttamalla jostakin lisätä
mahdollisuuksia tehdä jotakin, joten eivät nekään ole toisiaan
poissulkevia.
Jos joku siis julistautuu liberalistiksi, varautukoon aate- ja käsitehistorialliseen analyysiin. Muuten teen sen lupaa kyselemättä itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti