Pahaa pelkään, että kaupunkia ei enää voi rakentaa. Urbaania kaupunkia
eivät luonnehdi ainoastaan keskeinen sijainti, elävät palvelut pienine
erikoisliikkeineen ja ratikoineen ja umpikortteleineen, vaan urbaani
kaupunki syntyy ihmisistä. Elävistä ihmisistä, jotka
merkityksellistävät, ottavat haltuun paikkoja, joilla on aikaisemmin
ollut jokin toinen merkitys. Historiaa. Kaupunkia ei voida luoda
tyhjästä, vaikka pystytettäisiin kuinka paljon kerrosneliöitä kuinka
tiheästi ja korkeasti hyvänsä, jos se ei tunnu, näytä, kuulosta ja
tuoksu kaupungilta. Eikä kaupunkipastissia voi tehdä. Jos esimerkiksi
päätettäisiin tuottaa tarkka kopio Hakaniemen torista ihmisineen ja
siirtää se Kilpisjärvelle, Tuuriin tai vaikka edes Kivistöön, ei siitä
urbaania tulisi, koska se ei kytkeytyisi orgaanisesti osaksi elävää,
toiminnallista, historiallista kaupunkirakennetta.
Esimerkiksi
siksi Vantaasta ja Espoosta vaan ei saa kaupunkeja ja siksi edes
Ruoholahdesta tai Arabianrannasta ei saa urbaaneja, koska ne ovat
historiattomia kaakelilähiöitä, sieluttomasti massoiteltua massaa vaikka
olisivat kuinka kantakaupungissa ja niissä kulkisi ratikka. Ero
esimerkiksi Munkkaan, Ruskikseen, Käpylään tai Kulosaareen on
hätkähdyttävä. Ne ovat puutarhakaupunkeja, kun taas Arabianranta tai
Ruoholahti eivät ole nähneet kumpaakaan: niin puutarhaa kuin
kaupunkiakaan. Kaupunkeja ei voi tehdä suurpelloille tai mihinkään
muille pelloille. Punavuori ja Kallio ovat urbaaneja saunoineen,
yömajoineen, divareineen, vaareineen ja baareineen.
En minä sitä
sano etteikö niissä voisi asua. Jos ei niinkään pidä arvossa
päivittäisiä puolihuolimattomia kävely- tai juoksulenkkejä. Pääseehän
niistä äkkiä pois, hissillä betonoituun autotalliin. Ja kun vielä on
savulasit, hädin tuskin erottaa siitä talojen seiniä omista
vessakaakeleista. Ympäristönä nämä kaiken maailman lahdet, pellot ja
portit ovat sekä flaneeraukseen että pihkalalaiseen
kansankunnonkohotukseen kelpaamattomia. Urbaaneja ne eivät ole. Eivätkä
ne tarjoa lähiöiden parhaita puolia: luonnonläheisyyttä ja tilaa
hengittää. Niissä yhdistyvät lähiöiden ja keskustan huonoimmat puolet.
Ne ovat lähiöitä, sanan varsinaisessa merkityksessä, erotukseksi
lähiöistä jotka ovat kaukioita. Ne ovat lähiöitä, jotka ovat lähellä.
Joiden ylitse puhaltaa kylmä viima, joka saa kokemaan kosmisiin
mittoihin asti kasvavaa juurettomuutta.
Esimerkiksi Pihlajamäki -
joka on rehellinen lähiö, joka on lähiöksi tunnustettu - on nipin napin
kauempana Helsingin keskustasta kuin Arabianranta, mutta sen
neliöhinnat taitavat olla alle puolet Arabianrannasta ja siellä on
metsää, puuta, Vantaanjokea, muuta.
Ehdotan luopumista
kaupunkibrändäyksestä kokonaan, ja niidenkin voimavarojen käyttämistä
oikeasti kohtuuhintaisten uudiskohteiden rakentamiseen ja jo
rakennettujen asuinalueiden valheelliseen imagoon perustuvan kupla-arvon
deflatoimiseen.
Tämä kaupunkiromanttinen puheenvuoroni on julkaistu ensimmäisen kerran reilut 3 vuotta sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti