Uskonto, syy vai seuraus?

Jos joitakin uskontoja pitää yhteiskunnan kannalta ongelmallisempina kuin joitakin toisia, tämä arvottaminen tapahtuu jonkun toisen uskonnon näkökulmasta: se perustuu siihen, että kristinuskon juuret ovat Suomessa aika syvällä, ja tähän perustuu paljolti suomalainen yhteiskuntakin, suomalaiseen kulttuuriin. Tätä suomalaista kulttuuria ovat esimerkiksi luterilainen työmoraali, esivallan pelko, sunnuntain ja muiden lepopäivien pyhittäminen tai ylipäätänsä niiden pitäminen. Ja jos ei tätä halua myöntää, sitten on kuitenkin syytä myöntää se, että näkökulma jonkun uskonnon olevan ongelmallinen suomalaisessa yhteiskunnassa ja tuottavan ristiriitoja vakiintuneiden käytäntöjemme kanssa, perustuu sisäistettyyn yhteiskunnalliseen käytäntöön, suomalaiseen kulttuuri-identiteettiin, jota kristinoppi on ollut vahvasti rakentamassa.

Jos ajatuskokonaisuuksia voisi arvottaa sen mukaan, että mitä enemmän jokin ajatuskokonaisuus antaa henkilökohtaisia vapausasteita, se olisi sitä parempi, tästä seuraava jatkokysymys on, miten vapaus määritellään? Jos me uskomme valinnanvapauteen, silloinhan yksilö voi aivan vapaasti valita itselleen sellaisen ajatusmallin, jossa hänen valintansa on lukittu, esimerkiksi siksi, että katsoo, että valmiiden vastausten kanssa on helppoa ja turvallista elää.

On mahdotonta eritellä, mikä on syy, mikä seuraus. Usein uskonto on vain kuorrutusta eli päällysrakenne,  kuten Marx väitti kulttuurista. Kuitenkin uskonto ja kulttuuri kietoutuvat yhteen, eikä ole mahdollista leikata uskontoa pois ihmisestä tai edes kulttuurista niinkuin jotain kasvainta. Kulttuuri on perusrakenne, jonka päällä uskonto lepää, oikeuttaen kulttuurisia rakenteita ja perinteitä. Marxkin samasti mahdollisesti uskonnon ja kulttuurin toisiinsa, molempien ollessa materian heijasteita. Kehtaan kuitenkin olla toista mieltä: kuten Max Weber viimeistään osoitti, uskonnollispohjainen moraali mahdollistaa myös materian kasvattamisen tekemällä työtä.

Esimerkiksi suomalaiset jouluperinteet ovat paljon vanhempia kuin kristillinen tunnustus meidän raukoilla rajoillamme. Samaten kaikin puolin kavahdettava tyttöjen ympärileikkaaminen on käsittääkseni islaminuskoa vanhempi perinne. Ja jos joulua vietettäisiin ulkoisesti samankaltaisin menoin kuin nyt mutta ilman uskontoa, olisi se ateistille paljon helpompi hyväksyä. Olisikohan sitten tyttöjen ympärileikkauskin helpommin sulateltava ilman islamia? Silläkö somalityttöjen asema paranisi, että välilihan sijasta leikattaisiinkin pois islam?