sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Jalkapallo on parempi kuin oikea maailma

Joukkueeni, West Hamin nuoren akatemiapelaaja Dylan Tombideksen menehtyessä perjantaina 3 vuoden taistelun jälkeen kivessyöpään, ymmärsin taas, mikä jalkapallossa on hienoa, niin hienoa, että se on immuuni kaupallisille lieveilmiöille ja ajoittaisille fanien ylilyönneille.

Yhteisöllisyys. En tuntisi Norjasta paljon ketään, ellen olisi etsiytynyt pian Osloon muutettuani paikalliseen jalkapallobaariin, jonka alakerrasta vielä kohtalojohdatuksenomaisesti löytyi joukkueeni paikallisen fanikerhon, Scandinavian Hammersin kerhohuoneisto. Ei sieltä henkiystäviä tullut, aika ei siihen ihan riittänyt. Sain kuitenkin oman henkireiän Norjassa asuessani, henkireiän, jota odottaa ja jonne vaelsin lauantai-iltapäivisin, oli sitten tämä vaellus miten epäpyhää hyvänsä. Bohemeniin.

Yhteisöllisyys. Jalkapallo on antanut tekosyyn kokoontua opiskeluaikaisten ystävien kanssa yhteen jo noin 23 kesänä. Ystävät pysyvät, ja uusiakin on tullut vuosikymmenien varrella, ainakin hyviä tuttuja. Jalkapallon ansiosta näen myös sellaisia ystäviä, jotka eivät niin itse pelistä piittaa, mutta piittaavat sen ympärille kokoontuvista ystävistä ainakin sen verran, että tulevat vasiten kauden avajaissaunoihin ja jälkilöylyille. Tai sitten päättäjäisiinkin monikerroksisine paahtoleipineenkin, jos eivät niitä ehtineet kaudenavajaisissa syömään.

Mahtavat elämykset. Olen käynyt Lontoossa vain kolmesti, mutta tunnen olevani siellä kotonani. Asiaa ei ainakaan hankaloita se, että jokaisena kertana olen käynyt Upton Parkilla joukkueeni kotiottelussa. Upton Park on maaginen paikka, se on minulle samaa kuin joillekin Mekka tai toisille Pietarinkirkko. 35 000 ihmisen laulu, joka vie mukaansa vaikkei osaisikaan sanoja.

Välittäminen. En ole koskaan nähnyt Dylan Tombideksen pelaavan, emmekä voi tietää, olisiko hän jalkapalloilijana jättänyt suurta muistijälkeä, mutta se seremonia, joka hänen muistokseen pidettiin, liikutti internetinkin perusteella. Jalkapallojoukkue yhdistää, maantieteellisten rajojen, ammattikuntien, yhteiskuntaluokkien, rotujen ja uskontojen ylitse. Siinä mielessä jalkapallo on parempi kuin oikea maailma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti