Työttömyydestä ura

Olen aina ihmetellyt työttömien yhdistyksien lähetyskäskyä. Miksi ne ovat olemassa?

Ilmeisesti ainakin ajaakseen työttömien etuja. Mitä ne ovat? Jos ja kun työttömän etuna varmastikin on työllistyminen, sittenhän yhdistyksen tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi, sillä eihän silloin kun ihminen enää ei ole työtön, hän ole työtön.

Jos työttömien yhdistyksen tehtävänä on parantaa työttömien asemaan yhteiskunnassa tekemällä työttömyydestä hyväksyttävämpää, tarkoittaako tämä sitä, että työttömyys on uravaihtoehto muiden joukossa?

Jos tarkoitus on tarjota työttömiksi jääneille mielekästä päivätoimintaa: retkiä, paikan, jossa lukea lehtiä, käydä netissä, juoda kahvia ja tavata toisia työttömiä, on vaarana, että työttömyyden pitkittyessä työtön tuleekin riippuvaiseksi yhdistyksen tarjoamista palveluista, silloinkin kun hän luonnollisista syistä "kasvaa ulos" työttömien kohderyhmästä esimerkiksi saamalla töitä tai jäämällä eläkkeelle.

Kokemukseni mukaan, työttömien yhdistyksissä ovat yliedustettuina eläkeläiset ja sellaiset pitkäaikaistyöttömät, joiden työllistyminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Siis eläkeläiset ja tulevat eläkeläiset, jolloin yhdistyksen ainoaksi mahdolliseksi toiminta-ajatukseksi jää päivätoiminnan järjestyminen. Missä ei ole mitään pahaa sinänsä, mutta tämän asian myöntäminen auttaisi monia työttömien yhdistyksiä suuntaamaan vähäiset voimavaransa oikein.

90-luvun alun lamavuosina muistan nähneeni Länsi-Helsingin työttömien ilmoittelua asuessani vielä äitini luona Malminkartanossa, kotitaloudessa, jossa oli yksi työttömäksi jäänyt ratikkakuski ja yksi eläkeläinen. Sittemmin palattuani samoille kulmille 15 vuotta myöhemmin, opin, että tässä yhdistyksessä oltiin kasvettu aikuisiksi ja laajennettu toimintaa koko kaupunginosan toimintakerhoksi, Kumppanuustalo Horisontiksi. Vaikka mukana oli ilmiselvästi edelleenkin niitä samoja, jotka olivat 15 vuotta sitten perustaneet työttömien yhdistyksen ja olivat sittemmin jo eläköityneet, toiminnan jatkaminen oli mahdollista, koska kyseessä ei enää ollut työttömien yhdistys, vaikka myöhemminkin yhdistyksen toimintaan jäi kuntouttavan työtoiminnan myötä työttömyys- ja työllistämisvivahde. Tämä onkin ainoa kestävä toimintamalli työttömien yhdistykselle: toiminta-ajatus, joka ei erottele jäseniään ja aktiivejaan työllisyysstatuksen mukaan, niin kuin ympäröivässä yhteiskunnassakaan tarvitsisi tehdä. Jos perustulo.

Miksi minä sitten olen nähnyt näinkin paljon vaivaa kirjoitellakseni työttömyydestä kaikkien vuosien aikana? En ole tehnyt työttömyydestä uraani, mutta sen sijaan katson, että on velvollisuuteni jakaa oma ymmärrykseni yksilön ja yhteiskunnan välisistä syy-seuraussuhteista ja oma kokemukseni työttömyydestä, jotta työtön pääsisi stigmasta eroon. Identiteettini ei työttömänäkään ole määrittynyt työttömyyden kautta, mutta työllisenäkin sympatiseeraan työttömiä. Työttömyys ei määritä ihmisarvoa.

Toinen asia, johon haluan myötävaikuttaa, olisi se, että työttömän olisi ylipäätään mahdollista kartuttaa toimeentuloaan ja osaamistaan tarttumalla niihin työmahdollisuuksiin, ettei työntekoa vaikeutettaisi. Kirjoitukseni "Keikkatyö ei kannata" onkin tainnut omalta vaatimattomalta osaltaan vaikuttaa tähän suuntaan, samoin "Minkä valtio antaa, sen kunta ottaa", siinä määrin kuin nyt yhdelle vaatimattomalle aktivistille on mahdollista.