Tänään 90 vuotta täyttävän emerituspresidentti Koiviston kunniaksi sopii muistella omia muistojani presidentti Koivistosta.
Kun kuulin lapsena huhuja siitä, että Kekkonen ei olisikaan ikuinen ja kun kummastakaan nuoremmasta Kekkosesta ei saatu uutta kekkosta, olin hyvin helpottunut kun Koiviston koko olemus lupasi jatkuvuutta ja turvallisuutta. Piirsin kuviksentunnilla "Kauno Mölvistön" vaalimainoksen, ja laskin pikkuriikkisen alle 11-vuotiaana tukkimiehen kirjanpidolla Koiviston ääniä. Pidin Kivistöä hyviksenä kun hän uhrautui Koiviston puolesta.
Ensimmäisen kerran törmäsin Koivistoon sosiologipäivillä Turussa, olikohan se toukokuussa -94 eli juuri hänen presidenttikautensa päättymisen jälkeen. Istuimme samassa pöydässä sosiologipäivien jatkoilla, tosin se pöytä oli aika pitkä.
Nelisen vuotta myöhemmin olin auttamassa kaveriani Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunnan gallerian muutossa. Urakan jälkeen satuimme Katajanokalle, aloiteltuamme ensin "hieman" savuisella Laphroaig-viskillä ja sikaareilla. Topparoikastamme joku, luultavasti puuhamies Pasi keksi, että meidän kannattaisi seuraavaksi suunnata ravintola Port Sideen. Koska kukaan meistä ei osannut tietään sinne, päätimme jakautua kahtia, ja molempien osajoukkojen piti kysyä vastaantulijoilta suunnistusohjeita.
Sitä toista osaa vastaan tuli ensimmäisen kulman takaa pitkä mies. "H-e-r-r-a p-r-e-s-h-i-d-e-n-t-t-i, o-s-a-i-s-h-i-t-t-e-k-o k-e-r-t-o-a, m-i-s-s-ä s-i-j-a-i-t-s-h-e-e r-a-v-i-n-t-h-o-l-a P-h-o-r-t S-h-i-de?". Ja presidentti Koivisto tiesi tarkkaan, missä Port Side oli, ja neuvoi meidän tälle toiselle puolikkaallemme tien perille.
Osajoukkomme tapasivat sovitusti hetikohta paikassa, jossa olimme eronneet. Suuntasimme Port Sideen, jossa jatkoimme sikaareiden ja mallasviskien parissa. Kai.
Onnea 90-vuotiaalle presidentti Koivistolle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti