Nähdessäni eilen kaupan kassalla myytävän vuoden 2014 horoskooppikirjoja, muistin äitiäni, joka toisinaan osti niitä.
Jos horoskoopit tuomitaan huuhaaksi, tällöin tullaan samalla leimanneeksi niitä lukevat ihmiset kahjoiksi. Tätä tosin eivät positivisesti tieteisuskoiset skeptikkoateistit käsitä: uskomukset, elämän- ja maailmankatsomukset ovat joidenkin uskomuksia, elämän- ja maailmankatsomuksia, sillä ei ole olemassa ei-kenenkään uskomuksia, elämän- ja maailmankatsomuksia. Muistuttaisinkin, mitä Emile Durkheim on sanonut tabuista ja toteemeista: loukatessa toteemeja, loukataan myös tabuja, sillä tabun rikkomisesta seuraa myös toteemiin uskovan loukkaaminen.
Olin ujo teinipoika, yleensä epätoivoisen yksipuolisesti ihastunut johonkin kaukorakkauteni hämärään kohteeseen. Tällöin olin valmis tarttumaan jokaiseen oljenkorteen sen toisen sisimmän ymmärtämiseksi, koska en uskaltanut mennä itse ottamaan selvää asiasta. Astrologian olin oppinut yhtenä mahdollisuutena tulkita ihmisiä äidiltäni. Sittemmin hylkäsin astrologian empiirisen kokeen kautta, huomattuani, että mikään, mitä Leijonasta sanottiin, ei näyttänyt pätevän pitkäaikaisimpaan ihastukseeni. Ei siis läpäissyt minun tieteellistä seulaani.
Äitini oli tavattoman herkkä ja herkkävaistoinen ihminen, joka näki tai aavisteli asioita, joita ihan jokainen ei nähnyt tai aavistellut. Hän yksinhuoltajaksi jäätyään raatoi itsensä lopulta hengiltä. Hän halusi myös uskoa kauneuden ja rakkauden olemassaoloon: koko ikänsä hän haki rakkautta ja hyväksyntää ja edes hetkittäistä lievitystä säryn ja niukkuuden sävyttämään arkeen.
En tiedä, miten vakavissaan äitini horoskooppeihin uskoi, mutta ainakin hän sai niistä lohtua, ne tarjosivat hänelle selityksiä. Vähimmilläänkin hän sai niistä viihdettä, eikä viihteen merkitystä sovi koskaan vähätellä: oman arjen hetkittäistä unohtamista, sen ylä- ja ulkopuolelle nousemista. Jotkut saavat saman vaikutuksen luonnossa, jotkut Katri Helenalta, jotkut horoskoopeista. Se ei ole keneltäkään pois.
Jos kunnoitamme vieraita uskontoja, suhtautukaamme luontaisparantamiseen ja astrologiaan samoin. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, ja ainakin tätä psykoa ja sosiaalisuutta osana on hengellisyys tai ainakin henkisyys. Tiede tyydyttää aniharvojen kaikki tarpeet: miksi me muuten nauttisimme esimerkiksi taiteista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti