On ihan turhaa väittää, että hyvinvointipalveluiden asiakkaat olisivat
asiakkaita. Ei heitä ainakaan kohdella asiakkaina. Jos kohdeltaisi, he
saisivat osakseen sen kunnioituksen, joka asiakkaille kuuluu. Joka on
ihmisoikeus.
Ainakin työttömyyskassani näyttää soveltavan samaa sääntöä kuin mikä on
voimassa taivaassa, jossa viimeiset tulevat ensimmäiseksi. Ai niin,
täällä kaikki tulevat viimeisiksi!
Sain 8.2.2011 työttömyyskassasta päätöksen, jonka mukaan ”OIKEUTENNE
ANSIOPÄIVÄRAHAAN ON PÄÄTTYNYT 08.02.2011. Olette saanut työttömyyden
alkaessa maksettavaa ansiopäivärahan korotettua ansio-osaa enimmäisajan eli yhteensä 20 päivältä. Tämän
jälkeen ansiopäivärahan maksaminen jatkuu muiden edellytysten täyttyessä
ilman korotettua ansio-osaa".
Yleensä ihmiset tapaavat lukea järjestyksessä. Tämä tarkoittaa lukemista
lauseen alusta loppuun ja paperin alkupää edellä. Kun päätös alkaa
edelläkuvatulla lauseella, joka kaiken kukkuraksi on lihavoitu,
ensireaktio on sokki.
Saamani selityksen mukaan ”kaikki kassat käyttävät yhteisiä
päätöspohjia. Pohjat laatii Työttömyyskassojen yhteisjärjestön
päätöstyöryhmä (yhdessä Finanssivalvonnan ja ATK-talojen kanssa).”
Selitys ei kuitenkaan kerro, miksi tuollaiseen sanamuotoon on päädytty.
En voi tulla muuhun tulokseen kuin että etuuden saajan on todella
koettava tuta olevansa viimesijainen ihminen, vaikka saakin ensisijaista
etuutta. Eikä esimerkiksi viimesijaista, jollainen on toimeentulotuki.
En kuitenkaan ole ainoa tämän nurinniskon käännetyn taivaan asukas.
Paskempi homma niille muille mutta voinpa jakaa kokemuksiani
kohtalotovereiden kanssa. Sosiaaliseksi mediaksi kutsutussa
vertaistukifoorumissa ystäväni kertoi kokemuksestaan, jossa hän oli
saanut Kelan kirjeen, joka kertoo pitkän sairasloman jälkeen
sairauspäivärahakauden päättymisestä. Iso alkuotsikko on "Eläkkeen
hakeminen". Ja toinen ystäväni osasi valistaa, millaisella
päätöskirjeellä Kela lähestyy ihmisiä, joilta on juuri lapsi kuollut.
Kirje kertoo, että ”oikeus lapsilisään lakkaa ja maksaminen päättyy
muutosta seuraavan kalenterikuukauden alusta."
Ei varmaan ole tarkoituksenmukaista, että etuuksilla eläminen olisi niin
mukavaa että se houkuttelisi ryhtymään elämäntapaintiaaniksi. Kuitenkin
yleensä ihminen asioi Kelan, työttömyyskassan ja sosiaaliviraston
kanssa vain taloudellisessa kriisitilanteessa. Ja aika usein
taloudellinen kriisi on myös henkilökohtainen kriisi. Ainakin se on
stressitekijä. Kun heikoilla olevan ihmisen pitäisi jotenkin selviytyä
ylös kuopastaan, oli sinne kuoppaan laittanut sitten perheenjäsenen
kuolema, työttömyys, konkurssi tai avioero, eivät tällaiset
päätöstiedotteet ainakaan yhtään kannusta. Päinvastoin. Jos voimat ovat
muutenkin niin vähissä että kauppaan meno tai peseytyminenkin voi olla
suoritus, siis selviytyminen, saatikka esimerkiksi työnhaku eli oman
elämäntilanteen parantaminen, kannattaisi olla vähän hienotunteisempi.
Vaadin ihmisenä, kansalaisena ja veronmaksajana, että etuuspäätöksien
kielenkäyttöön kiinnitetään erityistä huomiota!
Ei minulla ole hätää. Minä jaksan pestä hampaani, ne verovaroin
rapautetut. Pidän itseni myös oivassa työnhakukunnossa. Osaan myös
lukea. Siitä valitettavasti seuraa myös se, että osaan kirjoittaa.
Muutakin kuin työhakemuksia. Pitäkää varanne, Erko, sosiaalivirasto ja
Kela! Minä teitä nöyristele. Miksi nöyristelisin?
Kysymys Kelalle, sosiaalitoimistoille ja työttömyyskassoille: kuka on
asiakkaanne? Ja paljon vaikeampi kysymys: millainen on ihmiskuvanne?
Ovatko asiakkaanne kunnottomia luusereita jotka sietäisivät kaikki saada
selkäänsä sitä että ovat ihan vapaaehtoisesti (?) valinneet tulla
asiakkaiksenne? Olisiko kenties parempi, että niitä asiakkaita ei olisi
lainkaan niin menisivät siitä häiritsemästä ja voisitte keskittyä
todelliseen missioonne. Ai niin, kertokaapas se. Mikä on Kelan,
sosiaalitoimiston ja työttömyyskassojen toiminnan syvin tarkoitus?
Pahaa pelkään, että vastauksia ei kuulu. Jollei toisin todisteta, tämä
johtuu siitä että menetin kansalais- eiku asiakasoikeuteni sillä
punaisella hetkellä kun putosin yhteiskunnan turvaverkkoon. Joka onkin
seula, ei tramboliini.
Koko tätä problematiikkaa ei olisi jos saataisiin perustulo. Tai
kansalaispalkka. Ihan sama minulle, miksi sitä kutsutaan. Vaikka
kakkajakkaraksi.
Mikä muuten on sellainen paikka, jossa paitsi ensimmäiset, myös
viimeiset tulevat viimeisiksi? Sitä kai muuten sanotaan helvetiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti