Helsinkiläisenä en vielä ymmärtänyt, mitä maakuntalaiset tarkoittivat kun pitävät helsinkiläisiä ylimielisinä. Eivät tietenkään läheskään kaikki sitä ole, mutta jo termi "maakuntalaiset" on paljonpuhuva: helsinkiläiset eivät kuulu mihinkään maakuntaan. Helsinki on oma maakuntansa, mikä tosin ei ole mitään ainutlaatuista: kyllä esimerkiksi Oslokin muodostaa oman lääninsä, virallisestikin.
Helsinkiläiset pitävät omaa puheenparttaan yleiskielenä, he eivät välttämättä edes tunnista toisten murteita. Helsingin kieli ei ole murre, ja Stadin slangin puhujia ei Valkassa tai Hermannissa taida olla jäljellä. Kaikkein pisimmälle kielellinen helsinkiläistyminen on tapahtunut silloin kun ei tunnisteta toisen puhuvan mitään murretta ylipäätään.
Kykenen huomaamaan nämä helsinkiläisiin liittyvät yleistykset ja suhtautumaan niihin mitenkään vasta muutettuani Helsingistä. Stereotypioihin pitää siis ottaa etäisyyttä, jotta voisi huomata niiden sisältävän totuutta edes siteeksi, olenhan asunut Helsingissä 38 vuotta (lasken kaksi vantaalaisvuottani mukaan, Vantaahan oli ja on Helsingin maalaiskunta), ensin virsta väärään ja sitten vaaksa vaaraan riittää repimään irti helsinkiläisyydestä.
Jos en olisi asunut kahteen otteeseen vajaat kaksi vuotta Oslossa, en olisi koskaan kyennyt tekemään päätöstä lähteä Porvooseen, ainakaan näin kivuttomasti. Ja miltei samantien ennen kuin sudeettikannelmäkeläiseltä olivat korvat ehtineet kuivua, kaksi vuotta porvoolaisen kunnallisjärjestön puheenjohtajana ja sittemmin neljä kuukautta työmatkasukkulointia Porvoosta Helsinkiin on avannut silmäni. Vielä ihan vähän aikaa sitten en pitänyt Uusimaatakaan maakuntana, vaan metropolin ylivuotoalueena ja eräänlaisena eteläisen Hämeen valuma-alueena.
Vaikka Tammisaaren, Karkkilan, Lapinjärven ja Porvoon todellisuudet eronnevatkin toisistaan huomattavasti enemmän kuin utsjokelaisten kylien todellisuudet, enkä ole edelleenkään ihan varma, voidaanko uusmaalaista identiteettiä oikein määritellä muualla kuin maakuntaliittojen kokouspöydissä, niin ainakin on olemassa uusmaalaisia etuja. Mitä ne sitten ovat?
Uusmaalaiset edut liittyvät ainakin paikallisten palveluiden saatavuuteen ja tavoitettavuuteen: siihen, että edelleenkin toisen asteen koulutusta ja synnytyssairaalan palveluita on tarjolla. Niitä palveluita, joita ei pystytä tarjoamaan paikallisesti, tarjotaan Helsingissä, ja joissain tapauksissa myös Lahdessa, Kouvolassa tai Kotkassa. Uusmaalaiset edut liittyvätkin myös sujuviin liikenneyhteyksiin ennen kaikkea Helsinkiin, mutta myös Lahteen, Kouvolaan ja Kotkaan. Uusmaalainen etu olisikin raideliikenteen vahvistaminen maakunnassa muuallekin kuin etelä-pohjoissuuntaisesti.
Kun valtakunnallisesti ollaan pidetty tärkeänä, että kaikkialta pääsee Helsinkiin, tässä ovat unohtuneet ennen kaikkea itäinen suunta, mutta myös länsi. Uusimaa leviää pitkin Suomenlahden rannikkoa, ja valtakunnanpolitiikassa Uusimaan maakunnalliset tarpeet ovat jääneet lapsipuolen asemaan.
Jotta maakuntamme ei näivettyisi pelkäksi Helsingin työssäkäyntilähiöksi, jonka asukkaita syyllistetään epäekologisesta autoilulla sisääntuloväylien tukkimisesta, maakuntamme yli puolitoista miljoonaa asukasta tarvitsee itäisen junayhteyden Porvoon kautta Loviisaan, Haminaan ja Kotkaan, M-junan jatkeen Nurmijärvelle, pistoraiteen Hyrylään ja mielellään raideyhteyden myös Vihtiin. Näitä yhteyksiä tulee täydentää bussiyhteyksillä esimerkiksi Porvoosta Lahteen ja Järvenpäälle vaikka kutsulinjatyyppisesti yhtenä tai kahtena päivittäisenä työmatkayhteytenä, jos kriittinen massa ei riitä ylläpitämään riittävän tiheää bussiliikennettä. Vain riittävän kattava joukkoliikenne, johon liittyy myös matkalippujärjestelmien harmonisointi, voi estää Helsingin seudun tukkeutumisen, mikä on vähintään yhtä tärkeää kuin maakunnan pitäminen asuttuna, mikä on saman kolikon toinen puoli. Jos nimittäin jotakin tukkeutuu, seurauksena on ylivuoto.
Asuminen Porvoossa on siis vahvistanut käsitystäni uusmaalaisuudesta, ja uusmaalainen identiteettini on nupuillaan, ainakin käsitys uusmaalaisista eduista. Näitä etuja alan luultavasti ajamaan taas vuoden 2014 perhesapatin jälkeen täyspainoisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti