Kun Kokoomuksen Arja Karhuvaara väitti, että Meri-Rastilan kaavalla torjuttiin segregaatiota, hän tuli tehneeksi kaksi paljastusta: 1) hän pitää Meri-Rastilaa slummina ja 2) Meri-Rastilan metsä uhrataan "hyville veronmaksajille", joille suunnitellut ökyasunnot eivät ole vastaus kohtuuhintaisten asuntojen tarpeeseen.
Samalla Karhuvaara paljasti Kokoomuksen kannan yleisemminkin: he pitävät "hyviä" veronmaksajia tärkeämpinä kuin asuntojen hintatason kuriin saamisen. Viis siitä, että kaikilla ei ole varaa asua Helsingissä. Viis Sari Sairaanhoitajista.
Meri-Rastilan pitäminen slummina on sitäpaitsi loukkaus nykyisiä asukkaita kohtaan ja huonosti peiteltyä rasismia.
Mitä sitten segregaatiolle pitäisi tehdä? Vuokra-asuntoja Tammisaloon, Jätkäsaareen, Pakilaan, eli luomalla myös tavallisille ihmisille mahdollisuuksia asua Helsingissä, myös arvostetuimmilla asuinalueilla. Ennen kaikkea segregaatiota torjuttaisiin säilyttämällä sellaiset yleiset hyödykkeet, joiden käyttö ei maksa käyttäjälleen mitään. Kuten ulkoilualueet, jotka ovat erinomaista ennaltaehkäisevää kansanterveyshyödykkeitä. Sen, että ne ovat demokratiahyödykkeitä, tiesivät jo 1800-luvun puistoteoreetikot, esimerkiksi Olmsted, jonka visioon Keskuspuistosta liittyi valistuksellinen aspekti: viheralueilla tapahtuu sosiaalista sekoittumista, ne opettavat suvaitsevaisuutta, niissä ulkoilee koko kaupunkielämän kirjo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti