Kolmansiin, nopeaa vauhtia teollistuviin maihin kadonneita
savupiipputeollisuustyöpaikkoja haikailevien kannattaisi tulla
2000-luvulle, jälkiteolliselle ajalle. En tarkoita jälkiteollisuudella
sitä, että ennen perustuotantoon kuuluneita töitä on nimetty uudestaan
ja saatu niitä näennäisesti siivottua palveluiksi, joiden työntekijöiden
ammatillinen asema muistuttaa usein lähinnä orjuutta. En tarkoita
myöskään sitä informaatioteknologiaa, jossa Suomi piti itseään Nokian
vanavedessä 90-luvulla edelläkävijänä. Siitäkin on kohta sukupolvi. Muut
ovat käyneet edelle, meidän.
Missä me sitten olemme hyviä? Sosiaalisissa innovaatioissa. Niitä meillä
riittäisi vientituotteiksi asti. Kyse ei ole niinkään teknologioista
kuin pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle ominaisista tavoista tehdä.
Tähän kun lisätään suomalainen ratkaisukeskeisyys, meillä on
menestystarina!
Millaisia innovaatioita tarkoitan? Esimerkeiksi käyköön työpajatoiminta,
kouluruokailu, kirjastolaitos, kuivauskaappi, äitiyspakkaus,
iltapäiväkerho ja ainutlaatuinen musiikkioppilaitosverkostomme, joka
sisältää suoran jatkumon muskarista Sibelius-Akatemiaan. Mikä näitä
innovaatioita yhdistää? Kaikki tuottavat tasa-arvoa, siis lisäävät
mahdollisuuksien tasa-arvoa, tasaten eroa lähtökohdissa. Melkein kaikki
palvelut ovat lapsiperhepalveluita, tai ainakin lapsiperheet niistä
nauttivat.
Edes pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa kaikki nämä eivät suinkaan
ole itsestäänselvyyksiä. Esimerkiksi Oslon kirjastolaitosta ei voi
verratakaan Helsingin vastaavaan, hyvä kun Porvooseen. Ja jokaisissa
vaaleissa säännönmukaisesti jokin puolue tekee poliittisen itsemurhan
ehdottamalla maksutonta kouluruokailua. Yleensä tästä maksaa
huuhaa-puolueeksi leimautumisella paikallinen vasemmistopuolue, koska
eihän heillä ole moiseen varaa, Norjalla.
Sosiaaliset innovaatiot kannattaisi patentoida, sillä niitä kopioidaan.
Esimerkiksi Venezuela on rakentanut samantapaisen
musiikkioppilaitosverkoston, ja tämä il Sistema tuottaa jatkuvalla
syötöllä kansainvälisiä muusikoita, joista tunnetuin helmi on
kapellimestari Gustavo Dudamel.
Ehdotan siis suomalaisen tieto-taidon viennin systematisoimista ja
sosiaalisten innovaatioiden patentointia kiireen vilkkaa. Suomesta voi
tulla tasa-arvon tuottamisen mallimaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti