Vapaus voidaan määritellä hyvin eri tavalla yksityisautoilijan, joukkoliikenteen käyttäjän, kävelijän tai pyöräilijän näkökulmasta. Yksityisautoilija ymmärtää vapauden riippumattomuudeksi julkisen liikenteen aikatauluista ja reiteistä, joukkoliikenteen käyttäjälle taas vapaus merkitsee mm. mahdollisuutta olla keskittymättä liikenteeseen: hän voi esimerkiksi tehdä työtä työmatkabussissa tai -junassa, ja ihannetapauksessa tämä työ on suoraan vähennettävissä siitä työstä, jonne hän on matkaamassa, jolloin hänelle jää käytettäväksi enemmän aikaa itselleen rentoutumiseen tai vietettäväksi ystäviensä tai perheensä kanssa. Hän voi myös yrittää jatkaa yöuniaan, lukea, kuunnella musiikkia tai miten hän nyt päättääkin matkustusaikansa käyttää.
Joukkoliikenteen asiakas on vapaa juhlimaan. Hänen elämänsä on siis hauskempaa kuin autoilijan. Kun autoilija joutuu jättämään autonsa juhlapaikalle, josta hän sen sitten seuraavana päivänä hakee - jos jaksaa - niin autottomalla ei ole tätä huolta. Hän voi keskittyä seuraelämään täystehoisesti. Ja jos ei niin usein harrasta seuraelämää, kotimatkan voi tehdä taksilla. Tulee se paljon halvemmaksi kuin auton omistaminen, pari satunnaista taksimatkaa.
Kaikkein vapaimpia aikatauluista ja reitistöistä ovat kuitenkin omin jaloin, esimerkiksi pyöräillen tai kävellen kulkijat. Pyöräily on suurissa kaupungeissa sananmukaisesti vapausratkaisu; alle 10 kilometrin matkaan ei kulu autoilijaa tai bussimatkustajaa kauempaa aikaa, ja pyöräilijä tuulettuu ja saa arkiliikunnan kaupan päälle, hänen kiitäessään autojonon ohi.
Netistä saa nykyään kaikki mahdolliset aikataulutiedot, ja esimerkiksi pääkaupunkiseudun joukkoliikenteestä vastaavan HSL:n sivulta ehdotuksia pyöräreiteiksi ja eri liikennemuotojen yhdistelmiksi matka-aikoineen, joten auton kotiin jättävä voi tosiaankin jättää aivonsa narikkaan, sillä joukkoliikenne on helppoa, useimmissa tapauksissa ripeää ja halvempaakin kuin autoilu kaikkine sivukuluineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti