Menestymään on opittava jo lapsena

"N. 13 vuotiaana viimeistään on sellaset menestyjät päässeet aloittamaan joiden esikuva on ollut perheen ulkopuolella ja on pitänyt ostaa harjoitusvälineitä omilla tienesteillä.", kirjoitti erään sosiaalisen työllistämisen ammattilaisen Facebook-seinällä eräs ilmeisestikin menestyjä. No, minä voin vakuuttaa, että ei se näin mene.

Päätin lukioon mennessäni, että sairasta, toimeentulotuen, sairauspäivärahojen ja ajoittaisten pienten palkkatulojen yhdistelmillä taiteilevaa äitiäni ei tarvitse rasittaa minun menestymisenhalullani, halusinhan professoriksi. Tähän uhrauksena kustansin koulunkäyntini ja kaikki muutkin hankintani kesätienesteilläni: ensimmäisen lukiovuoden mainostenjakotuloilla, toisen Kallion virastotalon keittiössä astioita pesemällä ja lautasia kantamalla, kolmannen nurmikoita leikkaamalla Maunulan uurnalehdossa. 

Menestystäni ei voinut mikään estää. Valmistuinkin valtiotieteiden maisteriksi, minkä jälkeen olen taiteillut ajoittaisten työttömyysjaksojen, lumeyrittäjyyden, hanttihommien, pätkätöiden ja ajoittaisten jatko-opiskeluyritysten välillä. Äidistäni minut erottaa koulutuksen lisäksi hyvä terveys. Yliopiston alumniksi en viitsi mennä demoralisoimaan opiskelevia toivoja, etteivät saa varoittavaa esimerkkiä, nuoret.

Kannattaa siis tavoitella menestystä. Todelliset menestyjät tosiaankin erottaa siitä, miten tavoitteellisesti he toimivat jo nuoruudessaan.