Meitä on moneen junaan, muitakin kuin valkoisia, autolla ajavia
keski-ikäisiä, lihaasyöviä heteromiehiä, jotka, jolleivät enää olekaan
numeraalinen, niin ainakin kulttuurisesti ja taloudellisesti dominoiva
enemmistö, vaikkei tältä nuorissa, ikinuorissa tai nuorekkaissa
punavihertävissä piireissä saattaisikaan näyttää. Vaikka kannattaisikin
sitä, että kaikki ihmiset, riippumatta iästään, sukupuolestaan,
elämäntavastaan, maailmankatsomuksestaan ja orientaatiostaan riippumatta
olisivatkin samanarvoisia, kuitenkaan pelkkä erilaisuus ei riitä
samanarvoisuuden kriteeriksi.
Kanadalainen moraalifilosofi Charles Taylor muistuttaa kirjassaan
Autenttisuuden etiikka, että vaikka "Yhteiskunta kaikille" olisikin
sinänsä pyrkimisen arvoinen päämäärä, niin erilaisuus sinänsä ei ole
hyvä tai huono juttu. Se vain on. Jos erilaisuutta käytetään perusteena
samanarvoisuudelle, lisäksi on perusteltava, miksi erilaisuus on hyvä
juttu. Perusteeksi voi tällöin käydä esimerkiksi se, että erilaiset
ihmiset täydentävät toisiaan, jolloin oletetaan, että tällä
täydentävyydellä on kokonaisuuden - oli kyse sitten perheyksiköstä,
pienestä yhteisöstä tai yhteiskunnasta - kannalta hyödyllinen funktio.
Tämä funktio voi perustua esimerkiksi työnjakoon tai suvaitsevaisuuden
kasvuun.
Erilaisuudesta siis ei sinänsä ole samanarvoisuuden perusteiksi. Jos -
ja kun - tavoittelemme sitä, että "heikot" tai "erilaiset" ihmisryhmät
voivat toteuttaa ihmisyyttään siinä missä mainitut valkoiset, lihaa
syövät heteromiehet, tällöin lopullisena perusteena on ihmisyys, ei
erilaisuus. Taylorilla ihmisyys on lopultakin ylin kaikkia yhdistävä
periaate, joka menee erilaisuuden edelle. Kun siis tavoitellaan
samanarvoisuutta kaikkien ihmisten kesken, tämä tulee perustella
jaetulla ihmisyydellä, ei erilaisuudella.
Tästä huomiosta on myös poliittisia seurauksia. Jos tavoitellaan
kaupunkia kaikille, se on perusteltava retorisesti oikein. Ainoa tapa
ajaa oikeudenmukaista kaupunkia - tai yhteiskuntaa - on sellainen, jossa
myös lihaa syövä suurituloinen, autoileva heteromies ymmärtää, miksi on
hänen etunsa mukaista ja perusteltua vähentää autoilua, maksaa veroja,
lisätä kasvisruokailua ja taata myös seksuaalisten vähemmistöjen
ihmisoikeudet. Taylorin poliittinen opetus on siis seuraava: jotta voisi
ajaa vähemmistöjen ja heikossa asemassa olevien etuja, on vedottava
enemmistöihin ja vahvoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti