Koululaiset haluavat, etenkin lukiossa, vapaaehtoiseksi sellaisia aineita, joita he pitävät itselleen vaikeina. Tai kuten erilaisten kasvatusammattien slangissa: "haastavina".
Kuitenkin oppimisessa on kysymys juuri itsensä haastamisesta. Jos ei koskaan tunnu vaikealta, ei opikaan paljoa mitään, puhumattakaan siitä tilanteesta, jos koskaan ei tuntuisi haastavalta. Silloin ei koskaan oppisi yhtään mitään. Ei ihme, että meillä on suomalaisissa kouluissa niin paljon oppimisvaikeuksia. Ja miksi niin moni kokee työelämän liian armottomana, kun siellä voi joskus olla kurjaa, jos nimittäin koulussa jokin oppi on mennyt perille, on se, että jos jokin on kurjaa, sitä ei vain tarvitse tehdä.
Edellämainitusta syystä en voikaan kannattaa valinnaisuuden lisäämistä kouluihin, ainakaan toisella asteella tai sitä alempana. Valinnaisuus vain lisää eroa oppilaiden pärjäämisessä. Eriyttäminen on toinen juttu, siihen en tässä uskalla ottaa kantaa. Valinnaisuus myös antaa jo koulussa aivan vääristyneen kuvan maailmasta: ei se ole mikään valintamyymälä. Ei elämässä yleensäkään kurjia asioita voi valita pois, esimerkiksi laskujen maksamista, sairauksia, avioeroja tai työttömäksi jäämisiä.
Mitä paremmin lapset ovat oivaltaneet abstraktiivisen ajattelun idean jo kotoa ja mitä enemmän lapsille tarjotaan mahdollisuutta lukea, sitä informoidumpia valintoja he osannevat tehdä, olettaen siis, että 15-vuotias voi tietää mitään siitä, millainen maailma on silloin kun hän on 30-vuotias, puhumattakaan siitä, mitä käyttöä hänen valitsemallaan koulutuksella on siinä maailmassa. Jos toisen asteen koulutuksen on määrä valmistaa tulevia opintoja varten, ei siitä siihen ole, jos se ei anna eväitä kohtaamaan elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti