Uusavuton ja pullamössösukupolvi ovat käsitteitä, jotka itseni edustama
uusavuton pullamössösukupolvi kuuli ensimmäistä kertaa joskus viime
laman aikana. Termit lanseerattiin siinä historiallisessa tilanteessa,
jossa hyvinyhteiskunnasta oli tullut uusavuton, eikä kaikilla ollut enää
varaa muuhun kuin pullamössöön. Uusavuttomia olimme, koska emme
osanneet edes sitä pullamössöä valmistaa.
Kun kuulin käsitteen pullamössösukupolvi ensimmäistä kertaa, olin
hämilläni. En tiennyt, mitä pullamössö oli. Minun piti tarkistaa se
äidiltäni.
Uusavuton taas johtaa ajatukset tilanteeseen, jossa ensin oltaisiin
osattu mutta sitten ei. Jos termiä käytetään ihmisestä, tilanne kuvaisi
äkillistä amnesiaa tai oman toimintakyvyn menetystä: ensin oltaisiin
osattu vaikka lämmittää sauna mutta sitten ei enää. Termi onkin kelvoton
ihmisistä käytettäessä; pitäisi pikemminkin puhua avuttomasta
uussukupolvesta, jolloin käsitteen tarkoite osuisi maaliinsa. Sillähän
viitataan siihen, että isät ja heidän isänsä osasivatten vielä lämmittää
puulämmitteisen saunan, koska he olivat rautaa; nyt taas saunat ovat
kuvaannollisesti rautaa ja miehet puuta. Hiiohoi!
Hankitut taidot eivät kuitenkaan periydy, ja siksi uusavuttomuuden
käsite ei sovellu sukupolvistakaan puhuttaessa. Se onkin varminta
kokonaan hylätä.
Sama pätee pullamössösukupolveen. Vaikka me kuinka surkeita olisimme,
edes arvon sen ansaitsisimme, että saisimme edes kunnollisen
käsitteellisen selkäsaunan. Kutsukaatte meitä sitten
sähkösaunasukupolveksi tai valmispitsasukupolveksi, ihan sama.
Pullamössö tai tämän kulinaarisen herkun tietämys ei periydy; sen
ohjetta ei ole edes peruskeittokirjoissa. Jätetään pullamössö
harvinaiseksi juhlaherkuksi, ja haudataan pullamössösukupolvi kokonaan,
vaikka Mariaanien hautaan. Siis käsite, ei sukupolvea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti