Koska henkilökohtaisista perhesyistä pidän ensi vuoden välivuotta aktiivisesta politiikan tekemisestä, ero- ja surutyönä olen huomannut yrittäväni löytää vikoja niin politiikasta kuin omasta puolueestani. Samaa menetelmää olen käyttänyt töissänikin: kun ne loppuvat kuitenkin, olen välttänyt kiinnittymästä niihin liiaksi. Ja näitä vikoja olenkin löytänyt, etenkin siinä suhteessa, missä määrin puoluepolitiikka on osoittautunut käyttökelpoiseksi välineeksi omassa lempiaiheessani eli kaupunkiluonnon virkistyskäytön merkityksen muille teroittamisessa.
Kun lähdin mukaan puoluepolitiikkaan, tein sen siksi, että katsoin puoluepolitiikan olevan ainoa kanava, jossa voin päätöksenteon kautta vaikuttaa minulle rakkaiden kaupunkimetsien puolesta. Sopivimpana puolueena pidin luonnollisesti Vihreitä, vaikka tosin tähän valintaan liittyykin paradoksi: Vihreät on niin urbaani puolue, että luonto ei todellakaan ole kaikille itsestäänselvästi arvoasteikon yläpäässä, tai on, mutta ehkä kukkaruukussa.
Politiikassa joudutaan tekemään jatkuvasti arvovalintoja, alkaen itselle sopivimman puolueen valinnasta. Täydellistä ei ole, mutta sopivin ehkä. Tällaisia arvovalintoja voivat olla esimerkiksi raha vrs. luonto, pitkän tähtäimen kestävän kehityksen, ennaltaehkäisyn, tasa-arvon tai kansanterveyden edistäminen vrs. lyhyen aikavälin pikavoittojen välillä valitseminen. Näistä arvovalinnoista seuraa puhtaasti välineellinen valinta: onko tehokkaampi kanava ajaa itselle tärkeitä arvoja puoluepolitiikka vai kansalaisjärjestö?
Toivon, että kovin moni luonnonpuolustaja ei luovuttaisi politiikassa siksi,
että he kokevat, että (liian) moni valitsee mieluummin rahan tai että olisi vähemmistönä sen oman tärkeimmän asian itseisarvon ymmärtämisessä, vielä. Ymmärrän
kuitenkin jokaista, joka valitsee oma-aloitteisesti kanavakseen luonnonsuojelujärjestöt,
ilman, että urbaanit puoluetoverit sinne ajaisivat, heittäisivät, saattaisivat tai että vain kokisi vieraantuneisuudentunnetta.
Minä olen kaupunkilainen. Olen viettänyt lapsuuteni Vuorimiehenkadulla, Eiran, Punavuoren ja Ullanlinnan rajamailla. Löysin luonnon kuitenkin jo lapsena, mummon sienimetsän ja Keskuspuiston.
Kuitenkin puolueissa on puolensa. Jos niissä voikin turhautua siihen, että ne usein osoittautuvat kelvottomiksi asioiden ajamiseen, niissä oma maailmankuva avartuu. Oppii uutta toisten ihmisten arvostuksista, asioiden suhteellisuudesta ja ylipäätään oppii asioita. Paitsi että oppii, miten päätöksenteko toimii, yleissivistys karttuu. Ja puolueiden kautta pääsee vaikuttamaan
itselle tärkeisiin asioihin takaoven kautta: esimerkiksi Uudenmaan
Virkistysalueyhdistyksen hallituksessa en ole vain porvoolaisena, vaan myös vihreänä ja virkistysalueaktivistina ja -tutkijana.
Politiikassa on mukana erilaisia ihmisiä, joille erilaiset asiat ovat tärkeitä ja jotka elävät eri tavalla kuin itse. Politiikassa olen oppinut ymmärtämään ympäröivää maailmaa ja muita ihmisiä paljon paremmin kuin muuten. Siinä on pakko perehtyä itselle uusiin aiheisiin, ja käyttääkseni sarasvuolaista kielikuvaa, pakottautua välillä ulos omilta mukavuusalueilta. Ja vaikken ymmärtäisikään ihan kaikkea, hyväksyn melkein kaiken niin kauan kuin se ei ole minulta pois tai ristiriidassa tärkeimpien tavoitteideni kanssa.
Vaikka en henkiystäviä välttämättä politiikasta olekaan saanut siitä syystä etten ole niin tiiviisti ja pitkään toiminut missään puolue-elimessä (koska välillä, yleensä parin-kolmen vuoden välein on syytä vetää henkeä ja ikään kuin aloittaa uudestaan takamatkalta, eikä puoluepolitiikassa tunneta nolla-autoa, vaikkakin jo tehty pohjatyö auttaakin kirimään takamatkan nopsasti kiinni), niin arvokkaita tuttavuuksia joka tapauksessa, ja muualtakin kuin omasta puolueesta. Elämyksiä unohtamatta: kyllä Pekka Haaviston vaalikampanja on palkitsevimpia ja parhaita asioita, joita olen elämässäni tehnyt, ja vaikka olisin kyllä päässyt siihen mukaan ilman puoluettakin, niin puolueen ansiosta jouduin olemaan siinä niin tiiviisti mukana, tai sain.
Tunnen itseni myös niin hyvin, että olen jokseenkin vakuuttunut siitä, että tulen tekemään paluun aktiivitehtäviin ennen kuin edes kukaan huomaa minun olleen poissa. Mihinkä seepra juovistaan pääsisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti