Kun
nyt uimari Ari-Pekka Liukkonen tuli kaapista, minäkin voin uskaltautua:
olen hetero. Ei häiritse homoseksuaalisuus urheiluani, joten voi olla
Sinuhe aivan huoleti: ei sen pitäisi häiritä sinuakaan.
Missään viimeisen reilun parinkymmenen vuoden aikaisessa
palloiluporukassani ei ole tullut melaa ahteriin, eikä ole tullut
puristeltua toisten palloja, sekasählyissäkään.
Heteroseksuaalisuus vaikuttaa urheilusuoritustani parantavasti, tai
ainakin se lisää voimia: kun kerran kuntosalilla opiskelijatyttö pyysi
apua, että voisinko minä nostaa pois sen 50 kg painolevyn, onnistuin
olemaan vieläkin vahvempi kuin näytin: saatiinhan
se juutas pois sen opiskelijaneitokaisen jalkaprässilaitteesta. Oletin
tietenkin, että voimallisuuteni osoitus olisi saanut häntä pyytämään
puhelinnumeroani ja lähtemään kahville, eihän urheilutilanteessa sentään
sovi harrastaa mitään intiimimpää ja sekoittaa
siihen seksuaalisuutta. Vikaan meni se oletus, mutta joka tapauksessa
tuli empiirisesti osoitettua, että heteroseksuaalisuus vaikuttaa
urheilukuntoa parantavasti.
Tätä tosin epäilin jo yläkouluikäisenä. Pirkkolan kentällä poikien 2 kilometrin juoksuun oltiin ymmärretty laittaa jäniksiksi - tyttöjä. Olisin muuten heittänyt hanskat tiskiin heti kättelyssä, mutta pakkohan se oli ohittaa tuhatviisisatastaan juoksevat tytöt, jok'ainut heittämällä. Tytöt parantavat poikien urheilusuoritusta, ainakin heteroseksuaalit pojat ovat, kiitos tyttöjen, nopeampia ja vahvempia kuin mitä he olisivat ilman tyttöjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti