lauantai 22. helmikuuta 2014

Lumiaurat ovat miesten puolella

RKP:n helsinkiläinen valtuutettu Gunvor Brettschneider on tehnyt talousarvioaloitteen, jonka mukaan tulisi suorittaa "lumenpoiston tasa-arvovaikutusten arviointi".

Kieltämättä aloitteen otsikko voi nostattaa kulmakarvoja, mutta lastenvaunuja työntäessäni ymmärsin, että asialla on tosiaankin merkitystä. Ei se mitään kukkahattutäteilyä ole, tai jos on, niin sitten minä olen kukkahattutäti, vaikka en tunne juuri muita kuin voikukan. 

Runsaslumisina talvina 2009-2010 ja 2010-2011 nostaessani lastenvaunuja ulos bussista satuin useasti Hämeenlinnantien tai Mannerheimintien varteen, ja kiitin kuntosaliharrastustani kantaessani vaunut (joiden sisällä oli lapsi) ulos bussista, pysäkin eteen auratun lumipenkan ylitse ja vielä usein parikymmentä metriä ennen kuin pääsin työntökelpoiselle maaperälle. Yksinhuoltajaäidiltä ei välttämättä onnistuisi, vaikka mikään ei sisukkuudessa voitakaan heitä.

Puhumattakaan Oslosta, joka on mäkinen kaupunki, ja siellä jalkakäytävät esimerkiksi Bislettin, Ilan ja Hammesborgin kaupunginosissa olivat paitsi kapeita, myös viettäviä. Lumisina aikoina ei vaunujen kanssa ollut ulos mitään asiaa, ellei sitten työntänyt ronskisti autotiellä. 

 

Entinen kotikatuni Bjerregaardsgate on edustava esimerkki mäkisyydestä. Onneksi sentään jalkakäytävät olivat leveät.

Jos autoteiden auraamisen priorisointi perustellaan sillä, että niitä käytetään eniten, sopii kysyä, mikä on syy, mikä seuraus. Eiköhän talvipyöräilykin lisäänny jos pyöräteillä pääsee eteenpäin, ja kyllä pyöräteillä - jotka ovat käytännössä yhdistettyjä kevyen liikenteen väyliä - liikkuu myös jalankulkijoita, rollaattoreita ja lastenvaunuja sekä busseihin nousevia ja niistä laskeutuvia kansalaisia. Kyllä auto pääsee lumessakin liikkumaan, mutta rollaattorin tai lastenvaunujen kanssa on hankalampaa.

Jos tätä priorisointia perustellaan sillä, että autoteiden auraamisella vältetään suurimmat riskit, sitä sopii itse kunkin miettiä, kumpi on isompi riski: se, että auto ajaa lumen takia 60 km/h kun se ajaa muuten 80 km/h. Ajonopeuden pienentyessä vähenevät riskitkin. Toiseksikin sopii kysyä, kumpi on suurempi riski: lumen takia hieman verkkaisemmin sujuva liikenne vai lonkkamurtuma, joka on syntynyt siksi, että lumen takia liikkuminen kevyen liikenteen väylällä on niin vaikeaa? 

Brettschneiderin aloitteesta voi lukea lisää klikkaamalla tämän bloggaukseni otsikkoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti