Vähemmistön enemmistöläinen tässä, hei!

Lukiessani melko nopeasti vanhentuneen entisen nuorehkon keski-ikäisen vihaisen Ruben Stiller-sedän murinoita, joissa hän ilmaisi ahdistuneisuuttaan Setan ilmentämää poliittista korrektiutta kohtaan, aloin miettimään, keitä hän oikein edusti. Varmaankin hän ajatteli puhuvansa enemmistön suulla. Mutta mikä on enemmistö?

Minä olen keski-ikäinen, valkoihoinen heteroseksuaalinen mies, joten taidan edustaa koko maailman mittakaavassa hyväosaisia, ja Suomessa epäilemättä myös enemmistöä. Tosin olen ajokortiton ja kirkosta eronnut enkä omista nk. älypuhelinta, eli edustan toisaalta myös montaakin vähemmistöä. Olen siis samanaikaisesti moninkertainen sekä enemmistön että vähemmistön edustaja. Kuten Etelä-Afrikasta tiedämme, enemmistö voi olla sorrettu, vaikkakaan ei Rubenin tarkoittamalla tavalla. 

Enemmistöläisyys ja vähemmistöläisyys riippuu tarkasteltavasta asiasta: elämänkatsomuksesta, ihonväristä tai elämäntavasta. Enemmistö ja vähemmistö eivät myöskään ole mitään kiveen hakattuja kategorioita: kun Töölössä autottomana edustin enemmistöä, Porvoossa olen vähemmistöläinen. Jos katsoisin tämän vähemmistöläisyyden korjaamisen väärtiksi, se ei kuitenkaan suojaisi minua ikiajaksi joutumasta alttiiksi vähemmistöläisyyden kiroukselle, jos nimittäin elämä sattuisi heittämään minut taas töölöläiseksi. Siihen tosin taidettaisiin vaatia ministeriluokan työ itselleni ja kohtuullisen säädyllinen päivähoitopaikka myös sille toiselle. Puhumattakaan siitä, onko tuollainen nyt niin tarpeellistakaan...

Enemmistöläisyys ja vähemmistöläisyys eivät ole ainoastaan aika-akselilla vaihtuvia muuttujia, vaan - tässä kohdassa enemmistöläisiksi itsensä kokevat saattavat lopettaa seuraamisen - sama ihminen voi yhtäaikaisesti edustaa sekä enemmistöä että vähemmistöä myös sillä yhdellä ja samalla ulottuvuudella tarkasteltuna: elän nyt uusioperheessä, ja kohta samanaikaisesti sekä uusioperheessä että ydinperheessä. Koska perhetilanteet ovat nykyään niin erilaisia ja vaihtelevia, ydinperheeseen taitaa kuulua nyt vähemmistö.

Usein enemmistöläisyys ei tarkoitakaan enemmistön valintaa vaan yleisintä valintaa. Eihän mitään tv-ohjelmaakaan katso Suomessa yli 2,7 miljoonaa ihmistä, Putousta tai uutisiakaan. Enemmistöläisyydellä viitataan siis dominoivaan kulttuuriseen valintaan, normiin, jota edustaa voimakkain tai ainakin äänekkäin ihmisryhmä, ja siksi enemmistöstä usein lähteekin enemmän ääntä kuin heidän kokonsa nähden edellyttäisi. 

Ottaen huomioon ryhmästä lähtevän räminän - sillä melua he kyllä osaavat pitää omista elämäntapavalinnoistaan, oli kyse sitten autoilusta, avioliitoista tai televisio-ohjelmista - on hämmästyttävää, miten syrjäytyneiksi he itsensä kokevat. Siksi Perussuomalaisten kannatus onkin "vain" noin 20 prosenttia.  

Stillerin kirjoituksen voi lukea klikkaamalla tämän bloggaukseni otsikkoa.