Matalapalkkaiset akateemiset ovat kauneusvirhe

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder viimeviikonloppuisessa Hesarin haastattelussaan piti palkkaerojen kasvua asiantilana, johon on vain sopeuduttava, ja yhtenä näistä sopeutumistoimista hän esitti verotuksen keventämisen. Kun Fjäder sitten yritti lieventää kantaansa torstaina 30.1. Hesarin mielipidepalstalla, edelleenkin jäi toteennäyttämättä, miten tämä edesauttaisi koulutustaan vastaamattomissa työskentelevien akateemisten tai muuten vaan matalapalkkaisten akateemisten - kuten apurahansaajien tai mikroyrittäjien - asiaa.
 

Fjäder olettaa, että veronalennukset hyödyttäisivät yhteiskuntaamme työllistämällä yrittäjiä. Tämä oletus perustuu siihen, että kun palkasta jää käteen hieman enemmän, ainakin osa tästä ylijäämästä käytettäisiin palveluiden kuluttamiseen, mikä taas työllistäisi pienyrittäjiä. Tämä oletus ei ole ainoastaan vailla totuuspohjaa matalapalkkaisen akateemisen elämässä, vaan se on heille vahingollinen.
 

Minulla valtiotieteen maisterina on ollut elämässäni 11 kuukauden ajan sellainen kuukausipalkka, että nipin napin yllän Fjäderin tarkoittamien keskituloisten alarajalle. Muulloin säännöllisen kuukausipalkkaisen työni bruttokuukausitulot ovat vaihdelleet 1800 ja 2200 euron välissä. Kun siitä vähennetään asumiskulut, matkalippu Porvoosta Helsinkiin ja muut pakolliset menot, olen tullut laskelmissani sellaiseen johtopäätökseen, että sallin itselleni yhden palvelun eli kuntosalikortin. Työpaikkalounaan korvaan kaupan halvimmalla eineksellä, ja kodin hankintoihin tarvitaan jo Visaa. Puhumattakaan pääkaupunkiseudulla asumisesta, josta on tullut niin kallista, että siitä ei ole varaa edes puhua tässä.

 

Koska en mainittavammin työllistä pienyrittäjiä, kaltaisilleni pienituloisille julkisten palveluiden pitäminen kilpailukykyisenä vaihtoehtona on elintärkeää. Ja ainoa tapa rahoittaa nämä palvelut - joita muuten myös Fjäderin mainitsemat keskituloiset käyttävät - on verot, joita minäkin kernaasti maksan. Toisena vaihtoehtona on rajoittaa palvelut maksukykyisille, jotka yhdysvaltalaisittain maksavat nämä yksityisillä vakuutuksilla. Tähänkö Fjäder aateveljineen haluaa maamme ajaa, hyvinvointivaltion saattohoitoon?

Matalapalkkaiset akateemiset ovat siis kauneusvirhe, jonka pärjäämättömyysriskit olisi varmaankin kätevintä ulkoistaa yrittäjiksi tai siivota työttömiksi, ja sepä vasta kannattavaa onkin. Tiedän omasta kokemuksestani sen, että yrittämisestä ei ole työllistymisen saati yhteisen kakkumme kasvattamisen patenttiratkaisuksi, usein ainoastaan työttömyystilastojen siivousratkaisuksi. En voi tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin että pienituloiset akateemiset ovat Akavalle riesa, josta olisi parempi päästä eroon, tai sitten lienee syytä lakkauttaa yhteiskuntatieteellinen ja humanistinen koulutus ensi alkuun ja jättää liitto arkielämästä vieraantuneiden niinsanottujen huippuosaajien keskinäiseksi leikkikehäksi.

Tarjosin tämän kirjoitukseni Hesarin mielipidepalstalle, jossa ilmeisestikin Fjäder on loppuunkaluttu, eikä tätä olla vielä julkaistu.