Vuodesta
2006 alkaen Kela on maksanut 220 euroa työnantajille, jotka palkkaavat
hankalasti työllistyvän yli 54-vuotiaan. Ajatus kuulostaa sen verran hyvältä, että sitä ensi alkuun toivoisi
laajennettavaksi koskemaan koko työvoimaa. Suoraan työnhakijalle tai
työnantajalle maksettava matalapalkkatuki
tukisi korkeiden asuinkustannuksien kasvukeskuksissa elämistä; lisäksi
se kannustaisi kehyskuntalaisia vastaanottamaan heikomminkin palkattuja
töitä kasvukeskuksissa.
Ihan ongelmaton matalapalkkatuki ei kuitenkaan ole. Matalapalkkatuki kannustaisi työnantajia maksamaan huonoa palkkaa, eli toisin sanoen ylläpitämään työpaikkoja, joita se ei ilman tätä kannustinta pitäisi kannattavina. Jos jotakin työtä pidetään huonosti kannattavana, tämä oletettu heikko kannattavuus heijastuu sitten työtehtävien epäitsenäisyyteen tai huonoihin työoloihin - heikosti kannattavaksi leimatun työntekijän työvälineisiin tai tyhyyn ei satsata kuin se, mitä siitä lakisääteisesti määrätään eli eipä paljon mitään - tai käytännössä heikkoihin työehtoihin. Toinen matalapalkkatukeen liittyvä ongelma on se, että vaikka on yhteiskunnallisesti kannattavaa kannustaa ottamaan vastaan matalapalkkaisia ja/tai koulutusta heikosti vastaavia töitä - saada porukkaa pois kortistosta - tämä koulutusta vastaamattomuus on resurssien tuhlausta: koulutus on mennyt hukkaan. Matalapalkkatuki siunaisi koulutusta vastaamattomuuden.
Jos matalapalkkatukea haluaisi suojata tältä epätoivottavalta vaikutukselta, silloin se pitäisi rajata koskemaan vain vaikeasti työllistyviä, jollaisia korkeakoulutettujen ei oleteta olevan. Kaikkein vaikeimmin työllistyviä nimittäin asian ei pitäisi lainkaan koskea, ainoastaan eläkkeen. Lopulta jääkin hieman epäselväksi, ketkä olisivat se joukko, jotka rajautuisivat jäljelle matalapalkkatuettaviksi. Luultavasti matalapalkkatuetuiksi tulisivat kaupan kassat ja siivoojat, työt, joihin ei vaadita juuri koulutusta.
Kiitos Osmo Soininvaaralle innoituksesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti