Päihdeverot rankaisevat köyhiä

Tupakka- ja viinavero käytännössä rokottavat eniten pienituloisia, sillä he polttavat ja juovat eniten. Ilman moralisointiakin on selvää, että tämä on sekä syy että seuraus: pienituloisissa on eniten vähän koulutettuja, jotka edustavat sellaisia ammattiryhmiä ja alakulttuureita, joiden kulttuuriin tupakointi ja alkoholi ovat siinä mielessä kuuluneet pitkään, että esimerkiksi tupakointi ja viikonloppukossu voidaan mieltää osaksi työläismiehen habitusta. 

Tupakointi ja alkoholinkäyttö voivat sikäli olla seurauksia, että päihteet ovat joskaan eivät ihan aina nautintoaineita, niin ainakin unohduksen ja lohdutuksen substansseja. Tästä on osoituksena sekin, että köyhien lisäksi ainakin tupakkaa käyttävät mielenterveyskuntoutujat huomattavasti muuta väestöä enemmän. Taskumatti ja sauhut lämmittävät asunnotonta, työtöntä ja järkkynyttä tuulessa ja tuiskussa. 

Toki on yläluokkaistakin addiktioon perustuvaa väärinkäyttöä. Ei luokka-asemasta voi päätellä taipumusta addiktioon eikä siitä voi suoraan päätellä nautintoaineista koituvan nautinnon määrää, eikä nautinnosta voi johtaa moraalista ylemmyydentunnetta. Shamppanja Mersun takapenkillä vaan saattaa olla hiukan nautinnollisempi kokemus kuin Jorma pusikossa. Enkä nyt tarkoita, että Jorma olisi siellä kusella. Ollilasta en tässä puhu, enkä isästäni. 

Vaikka vähäosaisia ei saisikaan rangaista, tästäkin huolimatta tupakka- ja viinaveroa siltikin sopii korottaa, jos verotuloja tarvitaan lisää, sillä jostakin ne pitää kerätä, eivätkä tupakointi ja alkoholinjuonti ole perustarpeita, vaikkakin niiden käyttäminen voikin hetkittäin saada unohtamaan perustarpeet. Tupakka vähentää ruokahalua, ja kännissä saattaa olla hauskempi olla työttömänä. Toki ne kuuluvat ainakin vielä nykyisellään vapausoikeuksien piiriin siinä mielessä, ettei niitä olla kriminalisoitu. 

Hesarin jutun, joka innoitti minut kirjoittamaan tämän, voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.