Palkka-armeija Suomeen?

Tänään Hesarissa siteerattiin galluptutkimusta, jonka mukaan 75% suomalaisista kannattaa nykyisenkaltaista asevelvollisuusarmeijaa ja vain 16% on palkka-armeijan kannalla.

En ole aivan varma, mitä asiasta pitäisi ajatella yksilön kannalta. Jos asiaa pohtii omista kokemuksistaan, kävin itse armeijan puhtaasti siksi, että se on meillä nopein tapa päästä asevelvollisuuden suorittamisesta. Jälkikäteen ajateltuna, kokemus oli ihan mielenkiintoinen, ainakin siinä mielessä, että sain olla poissa äitini jääkaapin ääreltä ensimmäistä kertaa elämässäni pidempiä kuin viiden päivän yhtämittaisia jaksoja. Alokasaikana mietin hetken jopa aliupseerikouluun hakeutumista kun kersanttina toiminut koulukaverini sitä suositteli, mutta itsenäisenä ja itsepäisenä ihmisenä havaitsin hyvin pian, että taipumukseni viittaavat paljolti muuhun kuin ampumiseen ja taaksepoistumiseen.

Itsenäistymisriittinä armeija voi olla hyödyllinen, pojasta mieheksi vanhan kliseen mukaisesti siis; tosin siviilipalveluksen "alokasaika" Lapinjärvellä ajaa kyllä saman asian. Armeijassa opitaan myös teltanpystytystä ja tulentekoa, tosin niitä voi opetella vaikka partiossakin.

Armeija on myös sangen kattava läpileikkaus kansasta. Samaan tupaan sattuu hyvinkin erilaisia ihmisiä kuin ne omat koulukaverit, joiden kanssa siihen mennessä on tullut hengailtua. Armeijassa on pakko koettaa oppia tulemaan toimeen, syömään samasta pakistakin. Armeijassa mennään siis pois omilta mukavuusalueilta, monille ensimmäistä kertaa. Intti on sen verran tiivis yhteisö, että siellä kaverisuhteet liimataan kestoliimalla, ja sieltä saadut ystävyydet rikastavat elämää suuresti. Ainakin minulla.

Varmasti ystävyyssuhteita voi saada siviilipalveluksestakin, tosin kaikille yhteinen jakso on sen verran lyhyempi kuin armeijassa, ettei niitä välttämättä ehdi samassa määrin syntymään. Uskoisin myös, että siviilipalvelukseen hakeutuva aines on sosiokulttuuriselta taustaltaan homogeenisempaa kuin armeijaan hakeutuva nuoriso, joten sosiaalisessa mielessä armeija lienee opettavaisempi kokemus; tosin tämä armeija-aineksen heterogeenisuus on pikemminkin seuraus kuin syy, kuitenkin ikäluokka voittopuolisesti edelleenkin käy armeijan.

Palkka-armeijaa vastustetaan joskus siksi, että pelätään etupäässä vain patologisimpien rambojen hakeutuvan palkka-armeijaan, jolloin armeijan käytäntöihin palaisi varmasti sieltä jo ilmeisesti paljolti kitketty simputus. Mitä ongelmaa tässä sitten toisaalta on, jos tämä kuitenkin on avoimesti tiedossa, ja armeijaan hakeutuminen olisi vapaaehtoista? Armeijahan on rauhan aikana koko lailla tarpeeton, ja ehkä nämä rambot on helpompi hallita ja heidän toimintatarmonsa ja "taipumuksensa" kanavoida jokseenkin vaarattomasti armeijaan.

Olen siis taipuvainen pienin varauksin kannattamaan palkka-armeijaa; samalla asevelvollisuuteen liittyvästä tasa-arvo-ongelmasta päästäisiin. Simputtakoot siis toisiaan kaikessa rauhassa. Samalla päästäisiin kätevästi huonostipalkatuista vartijoista isoine kenkineen ja stegosauruksen ajatteluelimistöineen.

Hesarin juttuun voi tutustua klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.