Kaupunkilaisbussit hylkivät maaseutulaisia

Tulin tänään aamupäivästä Porvoosta Helsingin Kannelmäkeen, toimittaakseni erästä surullista kunniatehtävää. Tunnen Kannelmäen kuin omat taskuni, samaten Töölön, olenhan asunut molemmissa: Kannelmäessä neljään eri otteeseen yhteensä 15 vuotta ja Töölössä kahdessa paikassa seitsemisen vuotta, joten tiesin, miten tämä asia piti toimittaa: Porvoon bussilla Oopperan pysäkille, siitä lyhyt kävely Ratikkatallin bussipysäkille josta neljäkakkoseen tai ensimmäiseen kohdalle sattuvaan Vantaan 400-alkuiseen bussiin.

Kun minulle ovat porvoolaisbussit tehneet lukuisat temput, nyt tempun teki helsinkiläinen bussiliikenne. Ensimmäinen kynnys muodostui jo siitä, että kun tiesin entisestä, helsinkiläisestä elämästäni, että helsinkiläisbusseissa ei pankkikortti kelpaa, piti saada käteistä. Eihän hätää, minähän tiedän, että Runeberginkadun ja Manskun risteyksessä on toiminut pankki niin kauan kuin minä mitään tiedän.

Minä mitään tiedä, sillä ei siinä enää pankkia ollut. Vaikka sen pankin ikkunassa - tai siinä, joka joskus oli ollut ikkuna, siis pankin, sillä oli siinä vieläkin ikkuna - sanottiin että matkasi pankkiin mitataan nyt sekunneissa. Ei ole enää Sampo entisensä. Kiitos Danske Bank, sama laitos, joka rahastaa laskunmaksusta vitosen per lasku.

Mitattiin nyt sitten matkani pankkiautomaatille, ei pankille, sadoissa askeleissa, ei sekunneissa. Tiedoksi Danske Bankille: sekunti ei ole matkan yksikkö. Teille suosittelisin mieluummin valovuotta.

Seuraava rahareikä löytyi Humalistonkadun ja Manskun risteyksessä. Nekin seudut tunnen, asuin Linnankoskenkadulla lähes neljä vuotta. Kun olin jo taivaltanut muutaman sata metriä Ratikkatallin pysäkiltä, päätin jatkaa seuraavalle, Töölöntullin seisokille. Sama matkahan sinnekin on, ja oikeaan suuntaan.

Saavuttuani Töölöntullin pysäkille opin, että totisesti HKL ei ole enää entisensä. Vaikka kiersin pysäkin vastapäivään kaksi kertaa, opin, että ei enää Helsingin suosituin linja, eli vanha kunnon neljäkakkonen kulje Mannerheimintietä. Mahtaako kulkea mistään?

Veolia sentään kulki. Uskalsin astahtaa sen nimiseen kulkuvälineeseen, siinä sentään luki numero 453, sillä varjolla, että ennen vanhaan ne kulkivat Nurmijärventietä siten että niistä saattoi jäädä pois Kantsussa. No, ei se Kiinaan mennyt, vaikka nimen perusteella sellaistakin olisi saattanut tulla mieleen. Vantaan liikenne oli informatiivinen. Missä on Veolia?

Vinkkinä niille firmoille, jotka nykyään Helsingin seudun joukkokuljetusta toimittavat, olivat minkä nimisiä hyvänsä: antakaa kuljettajille pankkikortin lukulaite, kun käteinen raha on nykyään niin kiven alla. Eikä meillä maaseutulaisilla ole matkakortteja. Jos sitä lukulaitetta ei kuulu, joudun tulemaan päätökseen, että ei maalaisten matkustamisella ole niin väliä. Että mitä sitä Helsinkiin matkustelemaan ja makselemaan. Pitäkööt olemattomat rahansa.