Kolmantena päivänä sen jälkeen kun Suomessa on vihdoinkin saatu aikaan se päätös, joka tekee kaikkien rakkaudesta tasa-arvoisen, ymmärsin, että en ymmärrä, miten niinkin moni itseään ihan hyvänä pitämä ihminen on katsonut, että hänellä on oikeus olla niin itsekäs, että hän katsoo oikeudekseen rajoittaa toisen ihmisen oikeuksia asiassa, joka ei kuulu hänelle pennin vertaa.
Vaikka ymmärtäisinkin, että motiivina jarrutukseen olisikin epätietoisuudesta johtuva pelko, ei tämä mene läpi oikeudessakaan, jossa tekoja mitataan ensin niiden seurauksien, vasta sitten vaikuttimen perusteella, eikä ymmärtäminen tee teosta hyväksyttävää, se vain selittää sen vaikuttimet.
Kiitos näiden pelokkaiden jarrutuksen, me olimme ihmisoikeuksien takapajula. Tahtomattomien yhteiskunta.
P.S. Jos jonkun sukupuoli- ja/tai seksuaali-identiteetti on nyt vaarantunut tämän lainsäädännön takia, on se kyllä ollut aika heikoissa kantimissa.
Suomi on täynnä huonolla itsetunnolla varustettuja möllöttäjiä, mistä johtuu moni tämän maan (sosiaalinen) ongelma, kuten se että ihmiset lokeroidaan eriarvoisiksi...
VastaaPoista