Lenkkeilijätkin tarvitsevat laatuväylänsä

Viime viikolla Uusimaassa esiteltiin suunnitelmaa jatkaa Toukovuoren Kevätkumpuun kytkevää pyöräilyn ns. laatuväylää Kevätkummuntien viertä kulkevaa ulkoilureittiä pitkin aina Turkkurintielle saakka. Pyöräilyä pitääkin suosia ei vain liikenne- vaan liikkumisvälineenä.

Tuohon paikkaan tämä laatuväylä on kuitenkin tuhlausta. Kun Kevätkummuntietä ja heti metsikön toisella puolella Pihlajatietä myöten kulkee nyt yhdistetty pyörä- ja jalankulkuväylä, tämä väylä on tarpeeton.

Jos uutta laatuväylää perustellaan reitin yhtenäisyydellä, nyt Toukovuoren takia raiskatun metsän läpäisevä reitti jatkuu saumatta Kevätkummuntietä, ja minään niinä aamuina kun minä olen kyydittänyt poikaani Kevätkummuntietä päiväkotiin ja takaisin viime keväänä, vastaantulevan pyöräilyliikenteen volyymi ei ollut sitä luokkaa, että oman väylän suunnitteleminen tuntuu kärpästen ampumiselta tykillä.

Jos väylää taas perustellaan sillä, että pyöräily ollakseen houkutteleva kulkumuoto vaatisi oman väylänsä, tätä on hankala tulkita muuten kuin siten, että muu kevyt liikenne: koiranulkoiluttajat, vaunulenkkeilijät, kävelijät, juoksijat häädettäisiin, ja tähän operaatioon vielä pitäisi kaataa ulkoilumetsää.

Useiden tutkimusten mukaan mahdollisuus säännölliseen ulkoiluun metsässä virkistää mieltä ja kehoa siinä määrin, että tällä on kansantaloudellista merkitystä, ja tätä mahdollisuutta ei pidä viedä mm. niiltä kevätkumpulaisilta ja velkalalaisilta, joille tämä reitti on paitsi päivittäisen virkistyksen lähde, myös yhdistää heidät melkein saumattomasti Humlan-Holkenin alueen laajempiin joskin alkupäästään raiskattuihin ulkoilureitteihin.

Melkein kaikki ihmiset ovat jalankulkijoita, työmatka- ja asiointipyöräilijätkin. Turkkurintiehen päättyvää polkua voisikin toisesta päästä jatkaa sen parisen sataa metriä reitin yhtenäistämiseksi, niin saisivat jalan liikkuvat ulkoilijatkin edes yhden laatureitin, mitä asfaltoitu pikapyörätie ei missään nimessä ole.

Mikä sitten on ulkoilijan laatureitti? Se on paitsi yhtenäinen, myös luonnonläheinen, sillä tutkimuksien mukaan virkistys onnistuu parhaiten puiden reunustamilla reiteillä, joilla liikenne ei näy, kuulu eikä haiskahda, mieluiten toki ei mitään näistä.