Olen oppinut bipolaarihäiriötä sairastaneelta eksentrikkokapellimestari Otto Klempereriltä joitakin asioita, jotka kelpaa jakaa kaikille. Kun kerran levytyksessä puupuhaltimen soittajalla (saattoi kuka ties olla legendaarinen oboisti Jock Sutcliffe) sattui lipsahtamaan sylkeä suukappaleeseen ja nuotti särkyi, Klempereriltä kysyttiin (en muista, oliko tuottaja vai äänittäjä), että huomasiko hän tämän ja haittasiko se tätä siinä määrin että otto pitäisi uusia), mihin Klemperer totesi: "Hyvänen aika, hänhän on ihminen. Eikö se ole kaikkein tärkeintä"?
Tämän viisauden jaan muistutukseksi kaikille, etenkin esimiestehtävissä toimiville. Myös isien ja äitien sopii muistaa tämä, mutta sopii tämä ohjeeksi kaikille kanssaihmisille.
Ihmiset ovat lähimmäisiä, ja vasta sen jälkeen kollegoita. Saati esteitä tai vihollisia. En muista tätä aina itsekään, joten hyvä on kirjata tämä näin julkisesti ylös. Yleensä meitä ei voi korvata roboteilla. Täydellinen ei ole kukaan, sellaista ei pidä vaatia itseltään eikä toisiltaan. Tämän unohtaminen ajaa liian monia sairaslomille ja ennenaikaisille eläkkeille. Hautausmaat ovat täynnä virheettömiä ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti